Taipuu vaan ei taitu – koulutuksen ja TKIn puolesta!

Kommentoin maanantaina suomalaisen Tiedeakatemian “Taipuu vaan ei taitu” –kannanottoa. Suomalainen Tiedeakatemia on tehnyt merkittävää työtä kokoamalla kokeneita akateemikkoja ja professoreja koronan ensimmäisen aallon jälkeen yhteen pohtimaan, mitä voimme oppia kriisistä.

Jos seurasit itse tilaisuutta niin kerrothan, mitä ajatuksia se sinussa herätti! Teemoina käsiteltiin tasapaino, herkkyys, elämän mittainen oppiminen ja toivo. Uutisankkuri Piia Pasasen vetämä keskustelumme Anna Maurasen, Kaius Niemen ja Risto Niemisen on myös katsottavissa osoitteessa https://tiedeakatemia.videosync.fi/taipuu-vaan-ei-taitu.

Nostan omasta puheenvuorostani kuusi aihetta, jotka minusta erityisen tärkeitä.

1. Tiedämme, että asiat yleensä kehittyvät kriisin tai/ja johtajuuden kautta. Siksi nyt on arvokas hetki katsoa myös pidemmän tähtäimen kysymyksiä, kuten Tiedeakatemian johdolla on tehty. Samoin totesi pääministeri valtiopäivien avajaisissa. 2020-luku alkoi koronakriisillä, mutta ei pääty siihen.

2. Koulutus- ja sivistysradikaali yhteiskunta on ollut korona-ajan vahvuutemme. Sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Koulutus tulee myös olemaan keskeinen lokaali ja globaali huoli, kun toivumme kriisistä. Eriarvoisuus maiden sisällä ja välillä on kasvanut erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Maailma tulee myös kaipaamana koulutusjohtajuutta. Siihen Suomen kannattaa tarjota oma panoksensa.

3. Tärkein viestini tiedeyhteisölle on tutkimuksen ja tieteen T-linjan vahvistaminen, kun puhutaan TKI:sta. K (kehitys) ja I (innovaatiot) ovat niin suurelle yleisölle kuin päättäjille tutumpia ja helpommin hahmottuvia. Sen sijaan T eli perustutkimus edellyttää sitä, että alan toimijat tekevät systemaattista työtä edunvalvonnan hengessä. Ei riitä, että tiedeyhteisön sisällä tunnustetaan, että perustutkimus on tärkeää. Meteliä pitää pitää laajemmin ja systemaattisesti. Kaikkein tärkeitä on tiedeyhteisön oma meteli. Koronan alleviivaama tutkimuksen arvo ja merkitys tarjoaa ensiluokkaisen mahdollisuuden.

Viestiäni inspiroi raportin tavoite, jossa esitetään 8 prosentin TKI-tasoa vuodelle 2035. Nykyinen 2030 tavoite on neljä prosenttia bkt:sta ja siitäkin olemme kaukana. Jos tavoitteen esittäjät ja kannattajat ovat tosissaan, vaaditaan todella vahvaa TKI-keskustelua ja väsymätöntä aiheen perustelua tiedeyhteisön ulkopuolella. Esimerkiksi ilmastopolitiikan onnistuminen on erittäin suuresti TKI-kysymys.

4. Kansalaisjärjestöt ovat omalta osaltaan osoittautuneet Suomen vahvuudeksi ketterinä ja monipuolisesti kyvykkäinä toimijoina uusissa tilanteissa. Siksi korostin myös kansalaisjärjestöjen roolia ja merkitystä kriisitilanteissa.

5. ”Tulevaisuus kuuluu heille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen.” Tätä Eleanore Rooseveltin lausetta ajattelin, kun kuuntelin Nuorten Agenda 2030 –ryhmän puhetta toivosta ja nuoruuteen kuuluvasta optimismista. Yksi päättäjän keskeisiä vastuita on vaalia sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kaikkien kansalaisten kokemusta yhteisestä maailmasta ja yhteiskunnasta. Pidän köysikiipeilyteline-vertauksesta: meidän on nähtävä huippu, jonne olemme matkalla – esimerkiksi hiilineutraali Suomi 2035 – ja jatkuvasti hahmotettava eri reittivaihtoehtoja kuten köysikiipeilytelineellä. Keskittyä pitää koko ajan, reittejä on monia. Askel askeleelta edetään.

6. Päätöksentekotilanteet eivät ole pelkästään valintoja hyvän & pahan tai oikean ja väärän välillä. Toisinaan on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Siksi etiikan ja moraalin merkitys ja rooli alleviivautuu kriisissä.

Muiden panelistien upeista puheenvuoroista voisi nostaa monia ajatuksia. Ehkä olennaisimpia havaintoja, jonka kaikki jaoimme, oli pohjoismaisen yhteiskuntamallin vahvuus kriisin keskellä. Kaius Niemi kiinnitti huomioita, että sen piirteet ovat rakentuneet vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja, Risto Nieminen painotti luottamusta ja Anna Mauranen kaikkein ikäryhmien ja ihmisryhmien huomioimista ja ottamista mukaan.

Toivon, että tiedeakatemia pyrkii laajaan vaikuttavuuteen tällä puheenvuorolla. Aineksia siihen on.