pic

PILVI TORSTI

Päättäjä

’Politiikan täytyy pelastaa maailma.’ Näin kirjoitin Helsingin Sanomiin kymmenen vuotta sitten.
Politiikan on ratkaistava tämän sukupolven suuret haasteet: ilmastonmuutos, epätasa-arvo, konfliktit ja köyhyys. Nämä kysymykset ovat yhä olemassa.

Nyt, toimittuani kansanedustajana, ajattelen samoin, mutta tiedän ja osaan enemmän. Olen oppinut kärsivälliseksi ja olen kymmenen vuotta kokeneempi.
Haluan löytää oikeudenmukaisia ratkaisuja arkisiin ja maailmanlaajuisiin
ongelmiin.

Yrittäjä

Perustimme Helsingin yliopiston kanssa kansainvälisen HEI Schools -startup-yrityksen 2015.
Tavoitteena on viedä suomalainen päiväkoti ja lapsilähtöinen varhaiskasvatus maailman lasten saataville.

Rauhanaktivisti

Asuimme sodanjälkeisessä Sarajevossa. Väitöskirjani käsitteli nuoria ja historianopetusta
konfliktin jälkeen. 2006 perustimme Mostariin United World College –lukion, jonka taustasäätiön
hallituksen puheenjohtajana toimin. Eduskunnassa vedän Jemen-ryhmää.

Tutkija, opettaja ja tietokirjailija

Väittelin tohtoriksi 15 vuotta sitten ja tein vuosia pätkätöitä tutkijana ja opettajana. Olen julkaissut kymmenkunta kirjaa, esimerkiksi Vaalikirja – mitä on olla ehdokas, Suomalaiset ja historia ja Sankarimatkailija Adrianmeren rannikolla.

Perheenäiti Helsingistä

Meillä on kolme lasta. Arjessani olen joka päivä kiitollinen työstä, jota tehdään Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa. Lempiasioitani Helsingissä ovat ystävät, Musiikkitalon kahvila, metro, merenrannat, futiskentät, Kisahallin koriskenttä ja livekeikat.

PILVIN TARINA

Olen helsinkiläinen kansanedustaja ja koulutusaktivisti, valtiotieteen tohtori, yrittäjä ja perheenäiti. Uskon, että koulutus on tehokkain tapa muuttaa maailmaa, torjua eriarvoistumista ja rakentaa vakautta, kasvua ja rauhaa. Olen nähnyt tämän kaiken omassa elämässäni.

Tulin kolmekymppisenä tutkijatohtorina ja kahden pienen lapsen äitinä kymmenen vuotta sitten politiikan ulkopuolelta mukaan. Olen nyt kolmatta kertaa – ja kolmen lapsena äitinä – mukana eduskuntavaaleissa. Haluan jatkaa kansanedustajan työtäni, koska uskon, että vain politiikan avulla voimme ratkaista aikamme suuret kysymykset kuten eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, köyhyys, pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus ja globaali tasa-arvo, rauha ja turvallisuus. Sdp:ssä olen ollut mukana Suomi2030-tulevaisuusohjelman valmistelussa. Nousin Helsingin Sdp:n jäsenäänestyksessä ehdokkaiden kärkeen. Tuo luottamus merkitsi minulle todella paljon. Koin ykkössijan palautteeksi kymmenen vuoden työlleni valtuustossa, kaupunginhallituksessa ja nyt eduskunnassa.

Synnyin aikanaan vaikeaan elämäntilanteeseen. Jäimme äitini kanssa kahden, kun olin muutaman kuukauden ikäinen. Olen kiitollinen äidilleni rohkeudesta lähteä nuorena naisena päihdeongelman keskeltä. Meidän elämämme olisi voinut mennä toisin. 1970-luvulla ratkaisu edellytti oikeudenkäynnin ja takuulla myös moraalista paheksuntaa. Kansainvälisissä yhteyksissä puhuessani toteankin usein olevani suomalaisen hyvinvointivaltion prototyyppi: äidin kanssa kahden jääneellä tyttövauvalla on ollut mahdollisuus kouluttautua ja edetä elämässä.

Lapsuuden perheeni on edelleen rakas ja läheinen. Sain alle yksivuotiaana todellisen isän ja myöhemmin vielä veljenkin. Vanhempani ovat omalla esimerkillään näyttäneet tietä avarakatseisuuteen, seikkailunhaluun ja muiden ihmisten auttamiseen. Karjalainen kulttuuri on näkynyt avoimina ovina sukulaisille ja ystäville. Samaa kulttuuria haluan vaalia omassa perheessäni ja lähiympäristössäni.

Globaali maailma avautui minulle, kun 12-vuotiaana pääsin kahden viikon teatterileirille Wieniin. Sen jälkeen etsin vimmatusti mahdollisuuksia vastaaviin kokemuksiin. 16-vuotiaana matkasin Saksaan kansainvälisille vapaaehtoistyöleireille. Monen vuoden haave toteutui, kun 1990-luvun alun lama-ajan lukiolaisena sain Suomen Kulttuurirahaston kahden vuoden stipendin United World College -lukioon Italiaan. Koulun 200 oppilasta tulivat noin 80:stä maasta, monet suoraan sodan keskeltä. Vaativan akateemisen ohjelman lisäksi teimme paljon vapaaehtoistyötä pakolaisleireillä, vammaiskoulussa ja muissa projekteissa. UWC vahvisti näkemystäni aktivismin merkityksestä maailmassa. Vahvempien tehtävä on auttaa heikompia. Rauha ei ole koskaan itsestäänselvyys. Meistä kenelle tahansa voi tulla vastaan vaikea elämäntilanne. Yhteiskunnan ja yksilön sivistys mitataan siitä, miten hän kohtelee haavoittuvimmassa asemassa olevia.

2011 siirryin tutkijauralta työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajaksi. Sieltä matka jatkui opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteeriksi 2013-2015. Vedin valmisteluja liittyen muun muassa epätyypillisiin työsuhteisiin, nuorisotakuuseen, Suomen valtion ensimmäiseen kotouttamisohjelmaan, kuluttajapolitiikkaan ja tiede- ja tutkimusasioihin sekä kansainväliseen koulutusyhteistyöhön.

Nautin ruohonjuuritason tekemisessä ja uuden luomisesta: 2015 perustin HEI Schools -startup-yrityksen ja 2000-luvun alussa olin perustamassa rauhanlukiota entisen Jugoslavian alueelle Mostarin kaupunkiin. Olen edelleen Mostarin United World College -koulun taustasäätiön hallituksen puheenjohtaja. Keskimmäinen lapseni syntyi kouluhankkeen vuoksi Sarajevossa ja tuo sodassa 1990-luvulla karmeita kokenut kaupunki on toinen kotikaupunkini.

Aikanaan kandiopintojeni jälkeen olin vapaaehtoistyössä kehitysmaavaihdossa Nepalissa, missä minulla on edelleen kummityttö Prena. Prena asui lukion jälkeen vuoden meillä Helsingissä ja rakentaa nyt omaa työuraansa auttaakseen etenkin nepalilaisia naisia. Ennen omien lapsien syntymistä tein vapaaehtoistyöstä Punaisen ristin nuorten turvatalossa Helsingissä.

Nepalissa tapasin myös puolisoni Samulin, joka kirjaimellisesti käveli vastaan Katmandun kaduilla. Perheemme on nykyään viisikko eli meillä on kolme poikaa, joiden kautta seuraan arkea päiväkodissa, alakoulussa ja yläkoulussa. Harrastan koripalloa naisten nelosdivarissa, hiihtoa ja kulttuuria niin paljon kuin suinkin mahdollista. Lasten futis- ja musiikkiharrastukset ovat myös aikuisten harrastuksia. Evakkosukuni maisema Lammilla on meille kaikille rakas ja siellä vietämme lomia perheen ja ystävien kanssa. Pihalle on koottu joskus myös hyväntekeväisyysfestareita.

Saan usein palautetta, että miten olet ehtinyt olla niin monessa mukana. Vastaan, että minua on aina ajanut tekemisen palo ja vimma. Lisäksi haluan saada asioita valmiiksi. Olen varmasti muille toisinaan rasittavan määrätietoinen ja kärsimätön. Puolisoni on käyttänyt sanaa puskutraktori.

Yksityiselämässä olen toistaiseksi säästänyt suurilta suruilta. Suurimmat pettymykset olen kokenut muualla. Mieleenpainuvin niistä on liittyy Ylioppilaslehden päätoimittaja-valintaan 20 vuotta sitten. Se käänsi oman ammatillisen suunnan ja sai ensimmäisen kerran heräämään siihen, miltä henkilöön menevä kritiikki tuntuu. Politiikan maailman pettymyksistä olen kirjoittanut parin vuoden takaisessa kirjassa, joka on ladattavissa täällä.

Yksi punainen lanka elämässäni on ollut halu ja valmius ja myös velvollisuuden kokemus ottaa vastuuta muista ja yhteisestä. Olen myös halunnut ottaa johtotehtäviä yhtä lailla työelämässä kuin jalkapallojoukkueen jojona. Kuten Peppi Pitkätossu uskon, että jos on tavattoman vahva pitää olla myös tavattoman kiltti. Kiltteys on myös valmiutta ottaa vastuuta yhteisestä. Sitä politiikkakin on: yhteisten asioiden hoitamista. Politiikka kuuluu kaikille.

Tähän punaiseen lankaan vastuusta kuuluu myös voimakas halu kehittää ja aloittaa ja luoda uutta. Siksi olen päätynyt perustamaan yhtä lailla maalaisyläasteen tukioppilastoimintaa, musiikkifestareita, kansainvälisiä ja valtakunnallisia tutkimushankkeita, globaalia rauhankoulua ja startup-yritystä. Ajattelen, että esimerkiksi rakkaus tai lahjakkuus on tekoja, muuten niillä ei juuri ole arvoa. Pyrin arvioimaan niin itseäni kuin muita tekojen kautta.

Pilvistä sanottua

  • Pilvi on asioihin perehtyvä ja laaja-alainen päättäjä, jolle tärkeintä ei ole se, kuka on eniten oikeassa, vaan se, että asioita saadaan aikaan.
    — Mikkel Näkkäläjärvi, Demarinuorten puheenjohtaja
  • Tarvitsemme ihmisiä, jotka toimivat kaupunkien äänitorvina. Tarvitsemme Pilvin kaltaisia osaajia, jotka tuntevat tämän kaupungin kuin omat taskunsa.
    — Nasima Razmyar, Helsingin apulaispormestari
  • Opettajana aina toivoo, että eduskunnassa olisi opetusalaa tuntevia ihmisiä, joiden intohimona on tehdä suomalaisesta koulusta vielä nykyistäkin parempi. Pilvi Torsti on juuri sellainen.
    — Arno Kotro, lukion, yläkoulun ja aikuislukion opettaja
  • Pilvi on osaava ja näkemyksellinen ihminen/poliitikko/kansanedustaja. Hänellä on tahtoa ja kyky toimeenpanna visionsa ja ymmärtää myös ihmisten arjen huolia.
    — Annika Rönni-Sallinen
  • The people who make a difference are those who see, at the same time, what needs to be done and how to do it. I have worked with Pilvi Torsti so I know she is such a person.
    — Dr. George Walker, Director General of International Baccalaureate Organisation 1999-2006