(kolumni Uutispäivä Demokraatti 10.3.2014)
Olipa hienoa lukea perjantain lehdestä uuden kolumnistin Aimo Massisen tekstiä, joka avasi moneen nykykeskusteluun historiallista perspektiiviä.
Itseäni on aina sekä kiinnostanut että innostanut muun muassa 1960-luvun Sdp:n toiminta. Esimerkiksi puolueen naisjärjestö oli aloitteellinen parlamentaarisen komitean aikaan saamisessa, jonka työn tuloksena, yhdessä tutkijoiden kanssa, rakennettiin tasa-arvo-ohjelma. Sen perustalta toteutettiin vanhempainloma, päivähoito ja monet muut hyvinvointivaltion itsestäänselvyyksiksi muodostuneet arkisen elämän parannukset. Mauno Koivisto kokosi ympärilleen taloustutkijoita, joiden vaikutus Sdp:n ja koko Suomen talouspolitiikan muotoiluun oli ilmeinen.
Työryhmiä puolueessa edelleen riittää ja tutkijoita on mukana. Rohkenen kuitenkin väittää, että tässä puolueella samoin kuin politiikalla laajemmin olisi juoksussa parannettavaa. Kuvaavaa on, että tällä hetkellä Sdp:n sisällä ”tutkimusryhmänä” tunnetaan porukka, joka analysoi kannatusgalluppeja. Tärkeää työtä, mutta ”tutkimus” ei tule tällä katetuksi.
Mitä tulisi korjata ja mihin kysymyksiin Sdp:n pitää miettiä vastauksia?
Tutkijan näkökulmasta on eri asia tulla pyydetyksi antamaan lausunto yksittäisestä asiasta kuin olla mukana muokkaamassa laajempaa ohjelmaa. Tutkijalta pyydetyssä yksittäisessä lausunnossa on yleensä kyse valtapolitiikasta: halutaan tutkija lausumaan jotain, joka tukee puolueen tai poliitikon valmista agendaa sen sijaan, että oma näkemys alistettaisiin haastettavaksi tutkimustiedon valossa.
Kokeneen professorin ajatusta lainaten: halutaanko tieteen huippuja lähelle päätöksentekoa tai jopa päättäjiksi? Miten tässä näyttäytyy Sdp?
Tutkimuksen näkökulmasta esimerkiksi nykyisen hallitusohjelman sitovuus johtaa tilanteeseen, jossa lainvalmistelusta jää usein uupumaan kunnollinen nykytilanteen analyysi. Toisinaan analyysi voisi johtaa aivan eri tavoitteisiin tai ainakin keinoihin, jotka hallitusohjelmaa tehtäessä on lukittu.
Onko Sdp valmis altistamaan oman valmistelun tutkimukselle niin, että ponnistetaan nykytilan analyysista ja ollaan avoimia tuloksille, jotka haastavat vanhoja opinkappaleita ja jopa omaa ideologiaa?
**
Tulin mukaan puolueen toimintaan, koska koin Sdp:n kansainvälisenä edistysliikkeenä, jonka toimintaa leimaa maltillisuus ja kokonaisvaltaisuus ja jonka tavoite on kirkas: ihmisten yhdenvertaisuus kaikilla tasoilla. Vuosikymmenien saatossa tässä työssä on saatu tulosta niin koulutus-, sosiaali- ja talouspolitiikassa kuin kansainvälisessä yhteistyössä.
Jatkossa uskon puolueen mahdollisuuksiin yhteiskuntaa uudistavana ja eteenpäin vievänä voimana vain, jos puolue pystyy tekemään asialähtöistä tietoon perustuvaa politiikkaa. Silloin sen on mahdollista samanaikaisesti puhutella ihmisiä arjen huolissa, ottaa vastuuta laajoista globaaleista ongelmista ja avata innostavia tavoitteita tulevaan.
Kysymykseksi jää, onko Sdp kiinnostunut tutkimuksesta eli tiedosta ja totuudesta vai tyydytäänkö gallupanalyyseihin ja sen pohjalta tehtäviin pistemäisiin avauksiin?
**
Venäjän, Ukrainan ja Krimin tilanne on tuonut monia tutkijoita keskusteluihin julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Erityisesti olen arvostanut tutkijoiden valmiutta ottaa ”pikakantoja” ja alistaa ne keskusteluun todeten samalla, että syvällisempi tutkijanäkemys vaatii laajempaa analyysia.
Juuri tätä poliittinen päätöksentekijä tarvitsee tutkijoilta nopeasti vastaan tulevassa tilanteessa: aiempaan tietoon perustuvia pohdittavaksi heitettyjä ajatuksia, joita joukkoäly vaikkapa facebookissa ruotii. Parhaimmillaan syntyy ”pikatyönä” monipuolista jäsennystä päättäjälle, jonka on pakko linjata tässä ja nyt ja joka ei voi odottaa varsinaista tutkimusanalyysia.
Tämä(kin) esimerkki rohkaisee: monia tutkijoita motivoi mahdollisuus rakentaa maailmaa ja suomalaista yhteiskuntaa.
5 Comments on "Onko Sdp ja poliittinen päätöksenteko kiinnostunut tiedosta ja totuudesta?"
Jouko
10.3.2014Kansanliikkeelle lienee ominaista itsekeskeinen ajattelutapa "kansanliikeen" sisäisen ratkaisukyvyn oikeellisuudesta, erityisesti jos käsitellään yhteiskunnallisen muutoksen vaikutusta. Omaksuttuun tapaan saattaa vaikuttaa epäluulo ns. eliitin tutkimuksesta kohderyhmään, jossa me asianosaiset kuitenkin tiedämme parhaiten nykyhetken ja historian.
Yhteiskunnan arvomuutoksien vaikutusta ei kansanliike mielestäni kykene itse näkemään omassa ajassaan. Siksi ennakoivaa ja tieteellistä tutkimusta tarvitaan yhteiskunnallisten törmäysten estämiseksi.
Juhani Räsänen
10.3.2014Tutkimuksellisella tiedolla on tärkeä arvonsa puolueen linjan muotoutumisessa, mutta totuus on asia erikseen. Jo Yrjö Kallinen varoitti meitä totuus-käsitteen vaaroista ja kehotti puhumaan mieluummin totuudellisuudesta, joka ei suuressa kunniassa aina poliittisessa toiminnassa ole ollut; ei SDP:ssäkään. Ihmisen henkisessä rakenteessa on lisäksi sellainen puoli, että se tarvitsee suolakseen muutakin kuin tietoa. Tämän takia poliittinen liike tarvitsee aatteen henkiseksi maaperäkseen. Itseasiassa ideologia on eräänlainen mielen turvasatama. Pelkään pahoin, että olemme turvautuneet ns. asiantuntijatietoon siinä määrin, että etäisyys tavallisen ihmisen ongelmiin on kasvanut. SDP: syntyi kuitenkin tavallisen ihmisen kokemien kärsimysten poistamiseksi.
Elisabeth Helander
10.3.2014Poliittisen päätöksenteon ongelmia on myös ettei päätöksiä valmistella riittävän perusteellisesti. Aiemmin valmistelu tapahtui usein komiteoissa, joihin oli koottu maan parhaimpia asiantuntijoita. Komitea pystyi esittämään eri vaihtoehtoja ja analysoimaan niiden mahdollisia seurausvaikutuksia. Joskus pystyttiin jopa teettämään aiheesta kunnon taustaselvityksiä ja tutkimuksia. Nyt näyttää siltä että päätökset tehdään kovalla kiireellä, eikä komiteatyöskentelyyn varata aikaa. Enintään päätöksiä pohjustetaan konsulttiselvityksillä. Nämä ovat paitsi kalliita usein myös pinnallisia ja yksipuolisia, eikä tutkijoiden panoksiin ole tilaa.
Ilpo Rossi
11.3.2014Totuudella ja tiedolla on tärkeä kytkentä tasa-arvoon ja siihen kokemukseen joka ihmilsellä on elämänolosuhteistaan. Mielestäni juuri tässä suhteessa työväenliike käänsi fenomenologisen pyramidin ylösalaisin ja nosti kansan - ja kansanvallan - keskeiseksi toimijaksi.
Tutkijan ja tieteentekijän tehtävänä on avata ja paljastaa juuri tätä kautta esille nousevaa totuutta ja totuudellisuutta sekä sosialidemokraattina myös sitä, mikä estää ja kahlitsee tiedon
esilletuloa.
Valtteri Aaltonen
13.3.2014Hyvä kirjoitus ja erinomaista, että otat tämän asian esille. Juuri tätä valmiutta kyseenalaistaa myös omia opinkappaleita tarvittasiin SDP:ssä nyt kovasti. Liian monesta toimintatavasta, jotka ovat alunperin olleet keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, on nyt tullut itseisarvoja ja tavoitteita itsessään. Tehdään jotain, koska "näin kuuluu tehdä".
Kyseenalaistaminen ja avoin keskustelu on välttämättömyys, jotta SDP:n kaltainen kansanliike pysyy elinvoimaisena. Pitää olla myös valmiutta asettaa puolueen omat välittömät intressit ja sen arvoihin perustuvat pitkän aikavälin tavoitteet avoimesti vertailuun ja tunnustaa, että ne voivat olla vastakkaiset. Tällöin on uskallettava käydä arvokeskustelua voiko puolue oikeasti tinkiä tärkeimmistä arvoistaan lyhyen aikavälin intressiensä vuoksi (esim. sote-uudistus).