Haaste – tekoja kaikilta!

Jokainen sosiaalidemokraatti jakanee huolen puolueen kannatuksesta. Halu vaihtaa puheenjohtajaa tiivistyy monella arvioon siitä, että jonkun muun johdolla kannatusluvut olisivat paremmat.

Yksi puheenjohtajavaalin puolueen tulevaisuuden kannalta keskeinen anti, joka voi jatkossa konkreettisesti viedä puoluetta eteenpäin riippumatta pj-vaalin tuloksesta, liittyy puolueen sisäisestä työstä nousseeseen keskusteluun. Mitä ”kentällä” tehdään ja ei tehdä? Kuka toimintaa johtaa? Miten vaikkapa Eu-vaaleihin liittyvä vaalityö on organisoitu? Mikä on puheenjohtajan tehtävä, mikä puoluesihteerin, mikä kuntapäättäjien? Mitä rivijäsen voi tehdä ja tekee?

Sdp:n luonnollinen tavoite on nousta tulevissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Viimeksi olimme toiseksi suurin ja sen myötä paikka hallituksessa asioista päättämässä on ollut mahdollinen. Tuon paikan olemme monessa suhteessa myös hyödyntäneet. Hallituksen politiikka olisi ollut painotuksiltaan erilaista ilman Sdp:n keskeistä roolia toisena pääpuolueena.

Kukaan puheenjohtaja ei nosta puoluetta suurimmaksi yksin. Kyse on kokonaisuudesta. Siksi – riippumatta puheenjohtajavaalin tuloksesta – haaste vaalimenestyksestä lankeaa meille kaikille. Puoluetoimistolle, kaikille piirijärjestöille, luottamushenkilöille, jäsenille ja puolueen ja sosiaalidemokraattisten arvojen symppareille. Jos kaikki tekevät omassa asemassaan kaiken mahdollisen ja keskittyvät heikkouksien etsimisen sijaan vahvuuksien korostamiseen, mikä tahansa on mahdollista.

Pohdittaessa kannatusta kannattaa edelleen myös muistaa, että eduskuntavaaleissa 2011 suomalainen poliittinen järjestelmä koki suurimman mullistuksen vuosikymmeniin: 2011 alkaen 15-20 prosentin kannatuksesta kilpailevia puolueita on ollut kolmen sijasta neljä. Kun pienempien puolueiden kannatus on säilynyt liki ennallaan, kannatuksen uusjako on tapahtunut kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n kesken. Edellisissä eduskuntavaaleissa se tarkoitti keskustalle alle 15 prosentin kannatusta.

Mitä Sdp on nykykannatuksella tehnyt – tekoja Jutalta!

Mutkikas vaalitulos 2011 tuotti mutkikkaat hallitusneuvottelut (vaaleista olen kirjoittanut toisaalla).

Sdp tunnetusti jätti hallitusneuvottelut kertaalleen, palasi myöhemmin neuvottelupöytään ja lopulta maahan saatiin kuuden puolueen hallitus, joka on osoittautunut lujemmaksi kuin alussa katsomoissa huudelleet toimittajat ja muut seuraajat uskoivat.

Kaikkein eniten hallituksen toimintakyky on levännyt kahden suurimman puolueen johtajien harteilla.

Viimeisen kolmen vuoden aikana Jutta Urpilainen on teoillaan osoittanut lujuutensa. En ole ollut ihan kaikista ratkaisuista samaa mieltä, mutta iso kuva on selvä: vaikeassa poliittisessa kokonaisuudessa, jossa Sdp:n kannatus on ollut laskeva ja päättäviä puolueita koko ajan kuusi, Jutta on jokaisessa merkittävässä neuvottelussa ajanut peräänantamattomasti läpi keskeisiä sosiaalidemokraattien arvoista johdettuja tavoitteita. Painopisteet ovat olleet työllisyyden ja kasvun edellytyksien tukeminen, hyvinvointierojen kaventaminen ja verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen. Esimerkkeinä mainittakoon satsaukset nuorten ja vaikeasti työllistyvien työllisyyteen, perusturvaan tehty tasokorotus ja puolison tulojen tarveharkinnan poisto työmarkkinatuessa. Verotuksessa suurimpien ansio-, perintö- ja eläketulojen verotusta sekä pääomatulo- ja osinkoverotusta on kiristetty. Pienituloisten tukemiseksi perus- ja työtulovähennystä on kasvatettu. Viimeisin työllisyyteen ja kasvuun satsaava lisäbudjetti hyväksyttiin perjantaina.

Kaikissa edellä  mainituissa kyse on teoista, aatteellisen tahtopoliitikon näytöistä vääntää ratkaisuja vaikeassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa. Itse asiassa olisi mielenkiintoista kuulla Jyrki Kataisen ja muiden kokoomusvaikuttajien arvio siitä, kuinka mieluusti he näkevät Jutan jatkossakin Sdp:n johdossa!

Oma tarinansa on työ, jota on tehty Eurooppa-tasolla. Sellaiset konkreettiset asiat kuten sijoittajavastuu ovat edenneet. Kolmen vuoden aikana Suomen valtiovarainministeristä on tainnut tulla maamme kokoa merkittävämpi eurooppalainen talousvaikuttaja. Tämän työn merkitys todennäköisesti korostuu entisestään EU-parlamenttivaalien jälkeen, jos sosiaalidemokraattinen ryhmä nousee parlamentin suurimmaksi ja näin eurooppalaiseen politiikkaan on odotettavissa painopisteen muutos.

Perimmäisin syy, miksi kannatan Jutta Urpilaisen valintaa puolueen puheenjohtajaksi

Koko puheenjohtajakautensa ajan Jutta Urpilainen on johdonmukaisesti korostanut Sdp:n luonnetta kokoavana arvopuolueena. Sdp ei ole minkään yksittäisen ryhmän tai eturyhmän asialla, vaan kuka tahansa voi olla Sdp:n jäsen tai kannattaja, jos jakaa liikkeen arvot ja niistä seuraavat tavoitteet. Arvoista Jutan ajattelussa keskeisimmäksi nousee oikeudenmukaisuus, sen rinnalla työ, vapaus, solidaarisuus, kohtuus ja kaikkia näitä läpileikkaa globaali vastuu on sitten kyse ilmastonmuutoksesta tai työelämän pelisäännöistä.

Suhde eturyhmiin määrittyy Jutan ajattelussa ja puheissa kirkkaana: puolue yhdistää erilaisten eturyhmien asioita, jotkut eturyhmät ovat luontaisesti arvojen kautta lähellä Sd-liikettä, mutta ero eturyhmän ja poliittisen puolueen välillä on aina se, että politiikassa tavoitellaan yhteiskunnan kokonaisetua.

Uskon, että vain kokoava arvopuolue voi olla merkittävä laajaa kannatusta nauttiva puolue Suomessa.

***

Ja se yhteinen huolemme, voidaanko istuvan puheenjohtajan johdolla voittaa vaalit? Enbusken haastattelussa viime viikolla ja tällä viikolla A-Studiossa ja Paasitornissa esiintynyt Jutta Urpilainen on vetänyt aivan uudella voimalla, itseluottamuksella ja ennen muuta rentoudella. Sellaisen puheenjohtajan johdolla kaikki on mahdollista.