Perisuomalaisen kolmen viikon maalaisretriitin jälkeen kirjasin muutaman kommentin viime viikkojen kesäuutisiin, joista mielipiteitä on kyselty. Tässä osa kaksi.
Kännikulttuurista ja keskioluesta
Yksi köyhien uutisviikkojen mainioita uutisointeja oli somalitaustaisen toimittajan Wali Hashin kirjoitus Voimmeko me mamutkin nostaa kissan pöydälle? Tähän mennessä lähes 30 000 kansalaista on käynyt tykkäämässä jutusta Ylen sivuilla eli juttu tuntui koskettavan monia. Hashi kuvaa, miltä suomalainen kännäilyyn sallivasti suhtautuva kulttuuri tuntuu ja näyttää. Lisäksi juttu listaa murheellisia lukua alkoholin väärinkäytön vuoksi tärväytyvästä rahasta ja aiheutuvasta väkivallasta ja kuolemista.
Itselle tuli väistämättä mieleen parin vuoden takaiset lätkän MM-juhlat. Seurasimme lasten kanssa juhlivia leijonia Kauppatorilla ja television välityksellä kotona ilman, että erityisesti kommentoimme pelaajien ”tilaa”. Seuraavana aamuna esikoululainen oli kysynyt Kampissa katsellessaan aamuun herääviä asunnottomia alkoholisteja: ”isä, onko noikin niitä Suomen kiekkoleijonia?” Useamman kerran olen miettinyt kaksi kertaa, lähdenkö lasten kanssa kesäisenä perjantai- tai lauantai-iltana Helsingin illassa ulos, kun kadut ovat täynnä silmät kiiltävinä vaeltavia viikonlopun viettäjiä.
Hashin juttua seuranneessa keskustelussa uutispalloksi onnistuttiin nostamaan peruspalveluministeri Susanna Huovisen lausunto keskioluen myyntipaikasta. ”Uutinen” oli peräisin haastattelusta, jossa Huovinen totesi, että alkoholin käytöstä seuraavat terveys- ja sosiaaliset ongelmat ovat vakavia ja että vielä tällä hallituskaudella uudistettavaksi sovitussa alkoholilainsäädännössä on käytävä kaikki asiat läpi, kuultava tutkijoita, pohdittava erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta. Keskioluen myyntiin liittyvä uutinen siis saatiin aikaan tuosta kommentista, että ”kaikki asiat käytävä läpi”. Ministeri Susanna Huovisen kansanterveydellistä näkökulmaa korostava HS-kirjoitus Kansanterveydellisten tavoitteiden pitää olla ensisijaisia alkoholilain uudistuksessa.
Kun alkoholilainsäädännön valmistelu pääsee aikanaan käyntiin, toivon hartaasti, että me kansalaiset ymmärrämme, miten suuret rahat asiassa liikkuvat ja miten paljon erilaisia lobbareita on liikkeellä julkisuudessa puhumassa kauniita viinistä ja oluesta. Onneksi meillä on tarjolla myös erittäin korkeatasoista sosiaali- ja terveysalan tutkimusta, jonka pohjalta muodostaa käsitys alkoholin käyttöön liittyvistä monimutkaisista ongelmista ja syy- ja seuraussuhteista.
Kännikulttuurin hyväksyttävyys on toki meidän kaikkien käsissä. Kiitos Wali Hashille kissan nostamisesta pöydälle.
2 Comments on "Sorvin ääreen 2: Viinasta"
Kari Kivistö-Rahnast
9.8.2013Hyvä Pilvi. Jos todella 40% työikäisistä miehistä on alkoholinkäytössään riskirajoilla, niin erääksi kehittämisalueeksi voisi nostaa hoitoonohjauksen työpaikoilta ja työterveyshuollosta ns. matalalla kynnnyksellä. Lisäksi, jos alkoholinkäytön melko avoimesta sankaritarinaperinteestä, saisimme käännettyä keskustelun sisällön ja suunnan ongelmakeskeisyyteen ja jopa , miten tästä voi toipua tyyppiseksi "yhteisöterapiaksi". Millaista puhe- ja suhtautumiskulttuuria viljelemme työpaikoilla: voiko tähän jotenkin vaikuttaa (paitsi jokainen yksilö tahollaan)?
Pilvi Torsti
14.8.2013Kari, täytyy tsekkailla tutuilta alkoholi-tutkijoilta noita kysymyksiäsi. EN tunne asiaa niin hyvin itse. Jokaisen oma vastuu kännikulttuurin hyväksymisessä ja jopa ihannoinnissa tietenkin valtava, koska niin uudet sukupolvet kasvavat.