”Asuminen ja asumisen kustannukset, vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpano, nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpano ja kaupungin eri alueiden eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen.” Näin listasi 26 vuoden jälkeen valtuuston jättävä Rakel Hiltunen tulevan valtuustokauden suurimmat kysymykset Malmilla tiistaina.
Kestävät hyvinvointipalvelut tulevaisuuden Helsingissä –keskustelutilaisuudessa puhuimme Rakelin ja kanssaehdokas Ann Selinin kanssa palveluista ja niiden painotuksista Timo Lehtisen johdolla. Muutamia poimintoja keskustelusta, jota yleisön kanssa kävimme:
- Yleisöstä nostettu aloite ikäihmisten maksuttomasta joukkoliikenteestä keskipäivällä. Järjestely kannustaisi liikkumaan ja olisi myös myönteinen viesti kaupungilta senioreille: haluamme teidän pysyvän mukana! Päivisin itsekseen liikkuville alakoululaisille julkisissa liikennevälineissä joukoin matkaavat ikäihmiset toisivat turvaa ja monen toivomaa yhteisöllisyyttä. Tämäntyyppisiä aloitteita on valtuustossa demarien toimesta tehty, mutta ne ovat kariutuneet. Usein perusteena on ollut, että osa ikäihmisistä on varsin varakkaita. Samaan aikaan kymmenet tuhannet elävät alle 1000 euron eläkkeellä. Kyseessä ei olisi myöskään kulujen lisääminen, koska julkinen liikenne kulkee joka tapauksessa – nykyisin vain usein tyhjänä.
- Minulta penättiin visioita tulevaisuutta ajatellen erityisesti lasten ja perheiden osalta. Totesin, että tuotan kysyjälle pettymyksen. Vastaukseni ovat perinteisiä: lähipalvelut, lähikoulut, asunnot. Totesin, että tässä ajassa on minusta toisinaan radikaalia olla konservatiivi tavoitteissaan, kun puhutaan hyvinvointivaltiosta. Toki tulevaisuuden työ- ja työelämä antavat mahdollisuuden myös visiointiin, mutta lasten ja aikuisten perustarpeet hyvään elämään eivät muutu: koti ja sen lähellä olevat laadukkaat palvelut koulusta terveyskeskukseen sekä turvallinen elinympäristö.
- Muita keskusteluun nousseita teemoja oli kaupungin budjetti ja sen ”vahtiminen” valtuutettujen tärkeänä työnä, ihmiskäsitys, joka kaikkea poliittista vaikuttamista ohjaa, lähikoulujen merkitys, niin sanottu sairassakkoaloite ja sen ympärillä käyty keskustelu sekä palveluiden julkinen ja yksityinen tuottaminen.
Olin toivonut pääsevänäni kysymään kokeneelta Rakelilta, miten hän tekee ikäihmisten hoidon tulevaisuuden järjestelyt. Monien kansalaisten kanssa olemme vaalimökillä keskustelleet aiheesta. Yhtä mieltä kanssani tunnutaan olevan seuraavista peruslähtökohdista:
1) pitää tavoitella mahdollisimman pitkään jatkuvaa hyvää elämää omassa kodissa ja tarjota riittävät palvelut kotiin
2) laitospaikoissa olennaista on oikeantasoinen paikka oikeaan aikaan. Tässä nykyisin usein ongelmia: jonottaessa yhtä paikkaa, kunto heikkenee ja paikan tullessa on valmiiksi ”väärässä paikassa”. Niinpä uusia laitospaikkoja suunniteltaessa olisi kiinnitettävä huomiota jonkinlaisiin ikäihmisten keskuksiin, jossa samalla alueella olisi mahdollista joustavasti vaihtaa eritasoista hoivaa tarjoaviin paikkoihin. Helsingissä oli tämänsuuntaisia kaavailuja ainakin jossain vaiheessa ja ne on syytä palauttaa/säilyttää ajattelussa ja suunnittelussa tulevina vuosina, kun varaudumme jatkuvasti lisääntyvään ikäihmisten määrään. Stadin demarien vaaliohjelmassa tämä linjataa hyvin: ”Moni ikäihminen haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä avuttomien vanhusten heitteillejättöön silloin, kun kotihoito ei enää riitä. Tarvitaan lisää uudentyyppisiä kunnallisia palvelu- asuntoja ja hoitokoteja.”
Tähän keskusteluun emme tällä kertaa Rakelin kanssa ehtineet, mutta asia ei vanhene ja tulee olemaan keskeinen tulevalla kaudella. Ikäihmisten hoidon ohella monet muut Stadin demarien tavoitteet liittyen julkisiin palveluihin olivat esillä. Koko ohjelmamme on luettavissa täällä.
Kiitos Rakel, Ann ja reilun kymmenen hengen aktiivinen keskustelujoukko – opin teiltä paljon ja juuri tällä tavalla – ihmisten kanssa – kuntapolitiikkaa syytä linjata.
0 Comments on "Rakelin ja Anin kanssa palveluista Malmilla: Joskus on radikaalia olla konservatiivi"