(Kolumni UP Demarissa 25.8.2010)

Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat pitkän linjan demarit ovat viime kuukausina ottaneet kanssani puheeksi huolensa siitä, miten toiseuden pelko leimaa julkista keskustelua niin Suomessa kuin Euroopassa. Ei tarvitse kuin katsoa edellisten EU-vaalien asetelmia tai hiljattaisten Hollannin parlamenttivaalien tulosta todetakseen, kuinka voimakkaasti nationalismi on nostanut päätään.

Suurten ikäluokkien edustajat kysyvät, johtuuko tämä kehitys ihmisten historiattomuudesta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen nationalistista ajattelua pelättiin, koska sen äärimuoto fasismi oli johtanut ennen kokemattomiin julmuuksiin. Nyt (lisää…)

Puheenvuoro Sdp:n puoluekokouksessa 27.5.2010

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluekokousedustajat ja muut kuulijat,

on tosiaan vaikea päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että talous ja työ ovat täysin ensisijaisia asioita niin nyt kuin laajempaa Suomen ja maailman tulevaisuutta linjatessa.

2010-luvun työväenpuolueena meidän on esitettävä päättäväisiä ratkaisuja sellaisiin ongelmiin kuten nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen ja parannuksia pätkä- vuokra- ja silpputyöläisten asemaan. Työuran ensimmäisinä aktiivivuosina osallisuus ja vastuu yhteiseen maailmaan joko syntyy tai jää syntymättä. Palkitaanko yritteliäisyys vai passivoidaanko sukupolvi?

Samalla globaali rakennemuutos muuttaa teollisen Suomen todellisuutta hurjalla vauhdilla. Epävarmassa maailman murrosvaiheessa tarvitsemme tulevina vuosina julkisen talouden pelivaraa. Tämä tarkoittaa vaikeita vaalilupauksia. Toivon, että Sdp luottaa kansalaisten ymmärrykseen: suomalaiseen sielunmaisemaan sopii säästäminen yhteisen projektin nimissä, jos yhteinen projekti innostaa ja on oikeudenmukainen. Esimerkiksi muutosturvarahasto olisi selkeä sosiaalidemokraattinen tavoite ja kenties innostavampi kuin puhe ”julkisen talouden kestävyysvajeen paikkauksesta”. Kysymys on kuitenkin pitkälti samasta asiasta: rakennamme taantuman jälkeistä pelivaraa tuleviin murroksiin.

Hyvät ihmiset, ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikka on myös talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Sdp:n vaatimus ulkomaalaistaustaisten reiluista työehdoista on linjassa puolueen syrjintään puuttuvien työelämätavoitteiden kanssa.

Sen sijaan olen eri mieltä Sdp: johdon suulla täälläkin esitetystä työperäiseen maahanmuuttoon liittyvästä tulevaisuuden talouslinjauksesta. Hieman yksinkertaistetusti Sdp:n ja myös vasemmistoliiton esittämän kannan mukaan työpaikkoja tulee taantuman aikana täyttää ensin Suomessa jo olevilla ja vasta sitten sallia muualta tulevat työnhakijat. Suuruusluokat on hyvä pitää tässä mielessä: näitä EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä on ollut vuosittain muutama tuhat; heistä siis puhutaan, ei mistään massoista.

Hyvät ihmiset, tällainen vakiomääräisiin työpaikkoihin perustuva nationalistinen talouskäsitys muistuttaa hengeltään sulkeutunutta ja säänneltyä Suomea eikä sovi 2010-luvun EU-Suomeen, missä pelkästään talouden dynaamisuus ja uuden työn synty edellyttää ihmisten kansainvälistä osallistumista ja avoimuutta maailmaa kohtaan.

Tämä puoluekokous linjaa, mihin suuntaan Sdp 2010-luvulla menee ja välittyykö puheenjohtajan mainitsema avoimuus toiminnastamme ja tavoitteistamme. Muuttuvassa maailmassa arvopohjaan on voitava luottaa. Ja meihin luotetaan, jos teemme kansainväliseen yhdenvertaisuuden arvopohjaan nojaavaa politiikkaa, jossa ilmastonmuutos ja globalisaatioon liittyvät asiat ovat aktiivisen toiminnan kohde, EU-yhteistyö keskeinen arvo ja kansalaisten ymmärryskykyyn luotetaan. Kiitos.

(kolumni julkaistu UP Demarissa 14.4.2010)

Viime viikkojen ulkomaalaiskeskustelu on nostanut esiin tärkeän kysymyksen kaksien työmarkkinoiden synnystä Suomeen. Julkisuudessa esiintyvät tiedot ja monen rakentajan arkikokemukset kertovat, että halvemman palkkatason EU-maista Suomeen tulee erityisesti rakennusalalle ns. halpatyövoimaa, joka ei nauti suomalaisen lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisista eduista.

Meidän on tietenkin vaadittava samoja työehtoja kaikille, mutta keskustelussa kaksista työmarkkinoista ei pidä asettaa vastakkain suomalaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Suomeen töihin pyrkivät työnhakijat, joita palkataan heikommilla työehdoilla, eivät ole suomalaisten työttömien vastapuolella vaan työnantajien uhreja. Samalla tavalla uhreja ovat ne rehdit yrittäjät, jotka pyrkivät noudattamaan suomalaisia työehtoja, mutta eivät pärjää epäreilussa kilpailussa. Monet ammattiliitot ovatkin (lisää…)

(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.2.2010)

1990-luvulta alkanut työelämän muutos on muuttanut ”epätyypilliset” työsuhteet tyypillisiksi. Jo vuosia yli puolet alkavista työsuhteista on ollut muita kuin pysyviä kokoaikaisia vakitöitä. Ilmiö on ollut tavallisin julkisella sektorilla ja palvelualoilla, mutta tuore selvitys kertoo, että myös teollisuusyritykset ovat viime aikoina lisänneet vuokra-, osa- ja määräaikaisia työsuhteita.

Ann Selin kutsui näitä epätyypillisiä työsuhteita viime viikon kolumnissaan ”hauraiksi” työsuhteiksi (UPD 18.2.). Markettien kassoille hauras työsuhde tarkoittaa vastoin omaa tahtoa tehtävää osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei tahdo tulla toimeen. Omassa työpaikassani yliopistossa hauras työsuhde taas tarkoittaa sitä, että tulevan määräaikaisen pätkän menettämisen pelossa ei uskalleta kyseenalaistaa määräaikaisuuden perusteita.

Hauraiden työsuhteiden maailmassa lapset eivät enää synny yhdeksän kuukautta häiden jälkeen, vaan (lisää…)

(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)

Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.

Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.

Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen (lisää…)

Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä työelämä-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

Työelämään tarvitaan kahden raiteen malli

Työelämän pelisäännöt on pääosin rakennettu vakituisten ja pysyvien työsuhteiden malliin. Talouden rakennemuutos on kuitenkin muuttanut maailmaa ja yli puolet uusista työsuhteista pelkästään Suomessa on muuta kuin vakituisia. Työurien katkonaisuuden tueksi tarvitaan työvoimapolitiikan lähtökohdaksi kahden raiteen malli. Kokoaikaisten ja pitkien työsuhteiden rinnalle tulee rakentaa pätkä- ja katkotyöläisille oma raiteensa.

Kilpailupolitiikka ei saa syrjäyttää työntekijöiden perusoikeuksia. Työehtokilpailun haittavaikutuksiin puututaan parhaiten parantamalla työntekijöiden neuvotteluvoimaa etenkin EU:n uusissa jäsenmaissa. Se vaatii työtä Euroopan parlamentissa ja ammattiyhdistysliikkeessä.

” Lama meillä täällä on kaikilla, eikä ainoastaan ns. kokoaikaisesta ja vakinaisesta työstä putoavilla.” Anu Suoranta

Politiikan pelastusohjelmassa on käyty vilkasta keskustelua työelämästä, jonka kysymyksistä monet ovat myös itselleni uusia. Seuraavassa keskustelun lähtökohdat – sekä omani että Politiikan Pelastusohjelmalaisten kirjaamat – sitten kaksiraideideamme ja PALJON kysymyksiä teille kaksiraide-mallista ja eurooppalaisista työmarkkinoista. Loppusanoissa hieman julistusta. Ja tiedoksenne sekin, että ensi viikolla Politiikan Pelastusohjelma käsittelee kehitystä ja kehitysyhteistyötä.

Lähtökohdat

Yhtä mieltä olemme ainakin siitä, että nykyiset instituutiot eivät tunnu pysyneen perässä, kun yritysmaailma on muuttunut ja työelämä sen mukana. Sosiaali- ja työttömyysturvaan on ilmestynyt aukkoja eikä ay-liikekään ole aina ollut hereillä niitä paikkaamassa.

Moni teistä kirjoittajista elää samanlaisissa ”tyypillisen epätyypillisissä” työsuhteissa kuin minä. Määräaikaisuudet ja niiden väliset katkokset ovat arkipäivää, vaikka työuraa olisi takana jo yli kymmenen vuotta. Ja sanottakoon se vielä tässä, etten itse ole kokenut tätä ongelmallisena an sich.

”Epätavallisten” työsuhteiden lisääntymistä mitä moninaisimmissa tehtävissä ei voi varmastikaan kokonaan estää eikä siihen enää ole minusta järkeä pyrkiäkään. Kymmenien vuosien työsuhteet vähenevät ja samalla ihmisten työelämää koskevat kysymykset muuttuvat. Mitä minulle jää käteen, jos sairastun pätkätyössä tai uutta keikkaa ei löydykään? Miten käy eläkkeeni, kun en tiedä, mikä on tulotasoni ensi vuonna tai kuusikymppisenä – tai edes sitä, missä ammatissa toimin kymmenen vuoden päästä?

Idea ja kysymyksiä

Anu esitti, että sosiaaliturvajärjestelmää tulisi kehittää kahden raiteen mallilla (Jussille kiitos tästä Politiikan Pelastusohjelman lanseeraamasta ympäristötietoisesta termistä!). Oikealla raiteella tavoitellaan normaaleja ja kokoaikaisia työsuhteita. Viereisellä raiteella puolestaan lähdetään katkonaisten ja vaihtelevien työurien todellisuuksista, mutta tavoitteena on aivan yhtä laadukas ja rivakka matanteko. Tämä raide on vielä avaamatta, mutta toivon mukaan rakenteilla.

Nyt kysymyksiä:

• Mitä on tehtävissä Euroopan sisällä, jotta kaksiraidemalli-ajattelua voisi edistää? Miten tätä ongelmaa on yritetty ratkoa eri jäsenmaissa?
• Entä miten tarkkaan EU:n tulisi teidän mielestänne puuttua työelämän pelisääntöihin ja säännellä niitä? Viime joulukuussa Europarlamentti mm. hylkäsi työaikadirektiivin, joka olisi sallinut Englannin tapaan yli 48 tunnin työajan. Ay-järjestöillä oli keskeinen rooli direktiivin hylkäämisessä. Toisaalta ainakin Liina, Jussi V. ja Milka uskovat, että ay-toiminnan täytyisi pystyä vielä selvemmin kansainvälistymään tai peräti ylikansallistumaan eurooppalaiseksi.
• Pitkään eurooppalaisessa työelämätoiminnassa vaikuttanut Markku Jääskeläinen totesi EU-parlamentin olevan palkansaajan paras ystävä EU:ssa, onko näin?
• Riittääkö”eurooppalainen sosiaalidialogi” vai tarvitaanko valtioiden rajat ylittäviä työmarkkinasopimuksia? Miten käy dialogin, kun lama vähentää työtä ja kriisi saattaa kärjistää hyvin ja huonosti toimeentulevien eurooppalaisten välistä kilpailua?
  Miten estää työehdoilla kilpailemisen haittavaikutukset?

Loppusanat

Työelämä ja työstä saatava palkka ja sosiaaliturva ovat olennainen osa hyvinvointiamme. Uusi Sosiaalinen Eurooppa merkitsee sitä, että jatkossakin on tehtävä Euroopan laajuista sosialidemokraattista työtä. Täytyy huolehtia siitä, että myös uusien jäsenmaiden palkansaajien työnteon ehtoja parannetaan. Tämä on ehdottomasti paras tie työehtokilpailun rajoittamisessa. Sama pätee tietenkin koko maailman tasolla. Toisin sanoen suomalainen ay-liike tekee parasta työtä puolustamalla työntekijöiden oikeuksia kaikkialla niin monella raiteella, kun tarkoituksenmukaista on.