Haitin kuvat pysäyttivät meidät kaikki. Totaalituhon järkyttävyys avautui viimeistään, kun maailman sotatantereita kiertänyt Pekka Mykkänen kirjoitti, että paatuneinkin kriisitoimittaja hämmentyy sitä, mitä Haitin kaduilla odottaa.
Mikä on kansainvälinen vastuu tällaisessa tilanteessa? Kriisiapu maanjäristyksen aiheuttaman välittömän hävityksen ja hädän keskelle lienee itsestään selvää kansainvälistä solidaarisuutta. Mutta entä laajempi vastuu romahtaneista tai (lisää…)
So, Dr Torsti has not yet arrived,” the minister says to his secretary as he walks into the waiting room of his office and scans the people in the room. “Yes she has, she is waiting for you there in the corner,” the secretary
whispers, blushing, and nods towards me as I sit on the couch and pretend to be reading.
“Oh, I am very sorry, Dr Torsti, I expected you to look different,” says the minister apologetically and leads me with smooth Balkan style into his office in central Sarajevo. We are to negotiate about his support for an educational project I am in charge of. When a Bosnian minister says “different” he actually means “male” and “older”.
Therefore, working in the masculine Balkan culture has taught me (lisää…)
(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 16.11.2009)
Vuoden 2009 voisi julistaa eduskunnassa yliopiston vuodeksi. Keväällä säädettiin historialliseksi mainostettu yliopistolaki. Viime viikolla hyväksyttiin hallituspuolueiden tuella uusi laki Suomen Akatemiasta. Laki herätti asiaa tuntevissa hallituspuolueiden kansanedustajissa aiheellista kritiikkiä, mutta heidän voimansa eduskunnassa ei riittänyt. Voimattomuus näkyi poissaolona äänestyksistä. Kaksi vihreätä sentään äänesti vastaan.
***
Olen arvostellut kummankin lain valmistelua ja sisältöä. Yhteistä niille on ollut kiire, jolla lait on juntattu läpi. Lausuntokierrokset ovat vaikuttaneet ikäviltä muodollisuuksilta, eivät aidoilta pyrkimyksiltä tehdä mahdollisimman hyvä ja tarkoituksenmukainen laki. Tiedepoliittista pohdintaa tai tieteellisen työn ja akateemisen toimintaympäristön perusolemuksen arviointia lainvalmisteluun ei ole kuulunut. (lisää…)
Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä tiede ja tutkimus -teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.
Tutkimus mukaan politiikan tekoon
Tieteellisesti koetellun tiedon painoarvoa tulisi parantaa päätettäessä yhteisistä asioista ilmastopolitiikasta talouspolitiikkaan. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama keräsi ympärilleen suuren joukon tutkijoita ja tiedemiehiä. Hänestä tulisi ottaa oppia Brysselissä ja Helsingissä.
Ei riitä, että poliitikot ja virkamiehet perustelevat päätöksiään tutkimuksilla, jotka heitä miellyttävät. Tulee pyrkiä tutkitun tiedon ja poliittisen tahdon väliseen vuorovaikutukseen. Tutkitun tiedon tulee päätyä päättäjille, ja näiden pitää päästä kysymään takaisin.
Videoblogissa näkemykseni tutkimuksen ja politiikan välisestä suhteesta. Lopussa lista kysymyksiä teille kaikille niin EU-lobbauksesta kuin tutkijoiden lajiominaisuuksista.
”Muualla maailmassa tutkijoiden ja hallinnon välinen yhteistyö on parempaa ja tiiviimpää” – Sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind pitää Suomen hallintokulttuuria sisäänpäin kääntyneenä. (Yliopistolainen 8/2008 Yhdysvalloissa Obama puolestaan nosti neuvonantajikseen ja hallintoonsa useita tiedemiehiä ja jopa nobelisteja. Se kertoo tieteellisen tiedon arvostuksesta.
Seuraavassa oma näkemykseni tutkimuksen ja hallinnon välisestä suhteesta. Lopussa lista kysymyksiä teille kaikille niin EU-lobbauksesta kuin tutkijoiden lajiominaisuuksista.
Tutkija ja politiikka
Tutkimusta tehdessään tutkija ottaa haltuun laajan määrän tietoa, joka liittyy tutkittuun aihepiiriin. Samalla tutkijan oman työn synnyttämä uusi tieto peilautuu olemassa olevaan tietoon. Tulokset arvioidaan vertaiskritiikissä, mikä varmistaa uuden tiedon luotettavuuden.
Tämän syvällisen itsenäisen tutkimusprosessin pohjalta tutkijalla on ainutlaatuinen mahdollisuus esittää muutos- ja parannusehdotuksia virkamiehille ja poliitikoille. Siksi tutkijoita kannattaa kuulla laajasti ja systemaattisesti osana lainsäädäntöjärjestelmää.
Miten meikäläisessä politiikassa voitaisiin hyödyntää paremmin tutkimusta? Nykyisin ainakin Suomessa tutkija tyypillisesti antaa lausuntoja. Tutkija saa 15 minuuttia aikaa kertoa eduskunnan työryhmälle, mikä hallinnon valmistelemassa esityksessä toimii ja mikä ei. Tutkija on siis jonkinlainen jälkikäteiskriitikko.
Olisi perusteltua, että tutkijat otetaan mukaan lainsäädäntöprosessiin sen eri vaiheissa. Tutkija voisi esittää uutta lakia, ehdottaa parannuksia olemassa oleviin lakeihin ja -- niinkuin nykyisin -- kommentoida lakiesityksiä.
Uskon, että tutkijoilla olisi annettavaa etenkin pitkän tähtäimen hankkeisiin. Esimerkiksi aiheista kelpaavat vaikka suomalaisen viinariippuvuuden vähentäminen, nuorisotyöttömyys, maahanmuuttajat, uusi energiapolitiikka ja Itämeri.
Kysymyksiä
Katrianna mainitsi täällä, kuin politiikka lähinnä hyväksikäyttää tiedettä esimerkiksi hänen edustamallaan Itämeri-tutkimuksen alalla. Onko näin?
Jos edellinen väite on totta, onko mahdollista rakentaa jonkinlainen mekanismi tai ohjeistus, joka syventäisi tutkimuksen ja päätöksenteon yhteistyötä? Heitin tämän ehdotuksena presidenttifoorumissa myös Tarja Haloselle (kirjoitukseni foorumista täällä).
Tutkija Mikko Tyrväinen on nostanut esiin, kuinka hallinto ei kiinnitä huomiota tutkijoiden näkökulmiin EU-asioissa. Millaisia näkökulmia tutkijoilla olisi?
Miten tutkijoiden rooli voisi näkyä Euroopan unionin tasolla muuten? Voisivatko tutkijat haastaa lobbariarmeijan? Ottavatko mepit yhteyttä tutkijoihin tarkistaakseen lobbareilta tullutta materiaalia?
Ovatko tutkijat valmiita ja kiinnostuneita osallistumaan päätöksentekoon? Vai ovatko tutkijat yhtä lailla sisäänpäin lämpiäviä ja omiensa parissa keskustelevia kuin Karmela Liebkindin kritisoima hallintokulttuuri?
Mitä voimme oppia muualta, esimerkiksi Ruotsista tai Britanniasta, tutkimuksen ja hallinnon ja politiikan välisestä vuorovaikutuksesta?
Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
Tulisiko tutkimusta käyttää nykyistä enemmän osana päätöksentekoa, vai onko olennaisempaa pitää se erillään hallinnosta? Millaista tulevaisuutta tutkimukselle tulisi rakentaa, mitä EU:n tulisi tehdä?
....