Kunnissa päätetään palvelujen järjestämisestä. Siksi keskustelu palvelujen tuottamistavasta kuuluu kuntavaalien ytimeen. Muutamia itselleni tärkeitä näkökulmia aiheeseen satunnaisessa järjestyksessä.

  • ”Ihmisten kannalta tärkeää ei ole kuka palvelun tuottaa, vaan että palveluja saa.” Tämä on tuttu hokema ja olen siihen itsekin vedonnut. Perusajatus on tietenkin totta, mutta lause unohtaa sen, että kunta olemme me. Palvelut hankitaan yhteisillä varoillamme ja päätetään demokratiayhteisössä nimeltä kunta, joka on meidän kaikkien omaisuutta. Siksi on väliä sillä, miten erilaiset eettiset ja yhteiskuntavastuun näkökulmat palvelujen tuottamisen yhteydessä ovat vallitsevia. Miten jatkuvuus on turvattu? Miten työntekijöitä kohdellaan? Mihin mahdollinen voitto kanavoituu?
  • Kokonaisvaltainen näkökulma ja kehitystyö. Meillä  on lääkäreitä enemmän kuin koskaan ja silti tietyillä alueilla lääkäripula. Tämä on yhtälö, jota monen on vaikea ymmärtää. Ehkä tarvitaan lisää lääkäreitä, mutta ennen kaikkea tarvitaan ohjauskeinoja. Johtava ajatus on oltava edelleen kansanterveys ja terveydenhuollon tulee sitä palvella. Julkisen vallan vastuulla on kokonaisvaltaisen näkökulman ylläpitäminen ja jatkuva kehitystyö. Tämä koskee kaikkia palveluja ja on minusta olennainen kysymys ulkoistamiskeskustelussa: kaikissa tilanteissa on varmistettava, että kokonaisuuden hallinta ja kehitystyö on jonkun hallussa. Silloin, kun kokonainen palvelukokonaisuus, esimerkiksi terveyskeskus, ulkoistetaan, tämän turvaaminen on vaikeaa.
  • Järjestöt ja yritykset ovat arvokkaita yhteistyökumppaneita ja uusien mallien kehittäjiä. Esimerkiksi Helsingissä vaikkapa Diakonissalaitos on asiantuntijayhteisö, joka pystyy tuottamaan kaupungille erityispalveluja. Aikanaan seurasin läheltä kidutetun pakolaisen traumakuntoutusta. Diakonissalaitoksen erityisosaaminen oli omaa luokkaansa. Samoin esimerkiksi päihdehoidossa monet järjestöt ovat kehittyneet vuosikymmenien saatossa erityisosaajiksi. Samaan tapaan yritykset voivat kehittää fiksuja ja oivaltavia tapoja tuottaa tietty palvelukokonaisuus tehokkaasti ja oivaltavasti.
  • Joskus on ajateltava uudelleen. Muistan oman ala-asteeni siivoojat nimeltä. Koulun pääemäntä oli yläastevuosina mukana hiihtolomaleirillämme laittamassa meidän teiniporukalle ruuat. Nämä ihmiset olivat osa yhteisöä, tarvittaessa puuttuivat myös muihin kuin oman ammattinsa asioihin. Kuunneltuani opettajia ja viimeaikaisten koulurauhauutisten valossa olen alkanut kaivata pysyviä aikuisia kouluihin. Käytännössä se tarkoittaisi, että nämä työt tehtäisiin kunnan omana työnä tai ainakin ulkoiselle palveluntuottajalle olisi asetettava ehtoja henkilöstön pysyvyydestä. Edellisellä valtuustokaudella Helsingissä käsiteltiin päiväkotien ruokahuollon ulkoistaminen. Siinä keskustelussa ihmettelin sitä, etteivät kaikki tunnistaneet päiväkodin keittäjän olevan ”yksi täti”, osa kasvatusyhteisöä.
  • Hankintaosaaminen. Tiettyjä palvelukokonaisuuksia on perusteltua kilpailuttaa ja etsiä tehokkaimpia malleja niiden tuottamiseen. Silloin korostuu hankintaosaaminen. On kilpailutettava sellaisilla ehdoilla, jotta myös muut tekijät kuin hinta vaikuttavat. Kuntaliiton ja valtion yhteinen julkisten hankintojen neuvontapiste auttaa tässä kuntapäättäjiä. Sen palveluja voitaisiin käyttää nykyistä enemmän. Jutta Urpilainen on näinä viikkoina tuomassa eduskunnan käsittelyyn hallituksen esityksen, joka vaikuttaa  konserniverotukseen ja tekee verokikkailun entistä vaikeammaksi ja hyvä niin. Ensi vuonna alkaa hankintalain uudistaminen ministeri Ihalaisen johdolla. Tavoitteena on muun muassa selkeyttää menettelytapoja ja parantaa kolmannen sektorin järjestöjen mahdollisuuksia toimia.
  • Terveys- ja hoitoala on valtava ja kasvava liiketoiminnan kenttä, missä tehdään tulosta. Tämä on hyvä muistaa kaikessa keskustelussa. Lobbaajia riittää ja taloudelliset intressit ovat valtavia. Suomessa yksi irvokas esimerkki ovat olleet vuokralääkärifirmat. Lääkäripulassa olleiden kuntien ahdinkoon on tarjottu jatkuvasti vaihtuvia lääkäreitä kovaan hintaan. Johtavassa asemissa olevien kuntapäättäjä- ja lääkärituttavien tarinat ovat olleet karua kertomaa. Pahimmillaan lääkäri on irtisanoutunut virastaan ja seuraavalla viikolla myynyt samaa työtä moninkertaiseen hintaan vuokrafirman kautta tietäen työnantajansa pakkotilanteen.
  • Nuorten lääkärien etääntyminen peristeisistä annatin arvoista. Monet kokeneet lääkärituttavat ovat pohtineet, kuinka nuoret lääkärit ovat tottuneet/tottumassa aivan omituiseen ajatteluun omasta työstään. Vastavalmistuneena voi valita, koska tekee töitä ja palkka on korkeampi kuin monella kokoneella kollegalla. Juuri tämäntyyppisenkin kehityksen vuoksi on nopeasti haettava malleja, joilla varmistetaan lääkärien saatavuus perusterveydenhuoltoon.
  • Kunnat ja kaupungit voivat houkutella osaajia, kun ryhtyvät päättäväisesti asiaa jamaan. Esimerkiksi Joensuussa on kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen mukaan onnistuttu saamaan lääkäreitä, kun on mietitty työolosuhteita ja työnkuvaa. Tähän vetosi myös lääkäri Kaisu Luiro kirjoittamassaan vieraskynässä.