Politiikan Pelastusohjelma jatkuu (ja Politiikan Pelastusohjelma -sivut siivotaan vaalijutuista heti kun vapaaehtoiset ehtivät). Keskustelimme ennen vaaleja suurista kysymyksistä, ja sain tilaisuuden viedä viestiä kentälle. Suuret kysymyksemme vaativat edelleen ratkaisuja. Ei siis jätetä keskustelua tähän, vaan viedään sitä eteenpäin: millaista olisi politiikka, jolla tavoittaa ideaalia sosiaalisesta, oikeudenmukaisesta ja ympäristöä kunnioittavasta yhteiskunnasta ja maailmasta hahmottelemallamme tavalla?
Olen saanut paljon henkilökohtaista palautetta, jonka voi tiivistää ”olisit tosi yes, mutta kun olet demari”. Heitto nivoutuu sd-puolueen ja vasemmiston tilasta laajemminkin käytävään keskusteluun.
Ehdotan, että aloitamme täällä asian purkamisen käyttäen lempisanaani TEKO. Olisi hienoa kuulla näkemyksiä sekä ”demareiksi” itsensä ymmärtäviltä että sellaisilta kirjoittajilta, joille ”demarius” on ongelma tai vähintään outo juttu. Kolme kysymystä siis, joihin ehdotan meidän keskittyvän; demaripuolueen sijaan voimme puhua vasemmistosta tai ”edistyksellistä” solidaarisuus-liikkeestä laajemmin. Siis:
1. Mitkä ovat demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen ansioita ja tekoja Suomessa ja maailmassa?
2. Mitä demarit ja sosialidemokraattinen liike Suomessa ja maailmassa eivät ole tehneet?
3. Mitä demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen Suomessa ja maailmassa pitäisi tehdä?
29 Comments on "Mitä demarit ovat tehneet ja jättäneet tekemättä?"
maritaM
9.6.2009Vaalitiimellyksen vaimennuttua mielessäni pyörivät juuri ne asiakokonaisuudet, jotka Pilvi nostat edellä esiin. Ehdottamasi asian lähestymistapa miellyttää. Tänä myöhäisenä iltahetkenä ei kuitenkaan ole voimia enempää pohtia vastauksia noihin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin. Niihin palataan jatkossa, vaikka aikaa ei ole hukattavaksi. Pitää toimia nyt. Pitää tulla TEKOJA. Suomi ja maailma eivät ole valmiit. On luotava ennakkoluulottoman 'edistyksellisen solidaarisuusliikkeen' uudet yleiset ja konkreettiset tavoitteet ja muokattava ne teoiksi. Nyt!
Juha
9.6.2009Kysymys demarien synneistä ei mielestäni koske ainoastaan politiikan sisältöjä vaan myös toimintatapoja. Politiikan sisällöissä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden on laajassa mielessä oltava kaiken lähtökohta.
Käytännön toimintatavat antavat raamit, joilla tiettyä arvopohjaa ajetaan. Keskityn kommentoimaan niitä. Mieleeni tulee Pilvin kampanjasta neljä asiaa, jotka osiltaan selittävät että miksi siinä oli (tai on) hyvä fiilis:
1) Toiminnassa on vuorovaikutteinen ote.
Pilvi on todella pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan dialogiin ihmisten kanssa politiikkansa sisällöistä sekä verkossa että muuallakin. Minusta ei ole tätä aikaa, että vaaliehdokas ei osoita pyrkimystä vuorovaikutteiseen otteeseen politiikan muodostamisessa (esimerkiksi vaalien jälkeen ehdokkaan ainoastaan vaaleja varten luodut verkkosivut makaavat päivittämättöminä uskomattomasti seuraavat 4 vuotta, ei näin!). Pilvin kampanjassa on otettu myös uuden teknologian suomat mahdollisuudet aidosti käyttöön. Tästä kiitos osaavalle tukiporukalle.
2) Pyritään katsomaan tulevaisuuteen ja luomaan uusia visioita.
Liian usein demareiden missio on ollut vallan ottaminen mutta sen jälkeen, kun valta on saatu ei ole ollutkaan minkäänlaista visiota, että mitäs sitten tehtäisiin. Tämä on ollut demareiden synti. Ei ole varmaan yllättävää, että pitäisin parempana, että ensin muodostetaan visio ja sitten mietitään mistä saadaan valta sen toteuttamiseen. Idealistina uskon, että toteutus tulee perässä jos ideat ovat hyviä, ja ajatusten takana pystyy aidosti seisomaan. Samalla tulee myös kansan tuki.
3) Ei keskitytä toisten haukkumiseen.
Ajankohtainen synti on, että oman selkeän vision ja konkreettisten ehdotusten muodostamisen sijaan on keskitytty haukkumaan toisia puolueita ja niiden edustajia reaktiivisella tavalla. Haukkumisen voisi samantien lopettaa. Tulisi alkaa proaktiivisesti luomaan aidosti omaa politiikkaa ja uutta tiekarttaa kohti parempaa maailmaa, näin idealistisesti sanottuna.
4) Ehdolla on aidosti pätevä, mukava ja sosiaalisesti lahjakas tyyppi.
Demarien synti on mielestäni ollut ylimielisyys, joka on varmasti seurausta saadusta vallasta. On muistettava, että valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti. Joskus myös ylimielisyys on ollut myös sitä, että omaa tietämättömyyttä ja epävarmuutta on pyritty peittelemään. Usein on myös ajateltu maailmaa jotenkin valmiina; kerran ollaan keksitty hyvä juttu eikä sitä muka tarvitsi päivittää vaikka maailma ympärillä on muuttunut hurjasti. Toimijoiden mielet eivät ole olleet kovin avoinna uuden oppimiselle. Tämä asenne varmasti luo sisäistä henkistä turvallisuutta, mutta poliittisen puolueen se vie hautaan.
Mikael Hiltunen
9.6.2009Socialdemokraterna måste återuppfinna sin identitet som legitimerar partiets existens. Det är en stor utmaning, eftersom de grundläggande omständigheterna är så annorlunda, än då partiet grundades. En kollektiv klassmedvetenhet definierar inte längre människornas liv, utan människorna är i första hand individer som eventuellt kan vara medlemmar i små communities. Nya politiska frågor (miljö, sexuella minoriteter, invandrare) har blivit allmänpolitik och Sdp har svårigheter att stå ut med en egen och originell linje.
Juttas försök att kombinera jobbkrisen och miljökrisen var ett försök att föra miljödebatten i en ny riktning, men utspelet fick inte ett sådant lyft som det hade förtjänat.
Enligt mig borde Sdp gå tillbaka till rötterna, samtidigt som man håller den socioliberala frågorna och miljöpolitiken högt på agendan. Sdp måste återerövra sin position som sakkunnig i arbetsmarknadsfrågor. Det är förhållandena i arbetslivet som gett upphov till den internationella arbetarrörelsen och dess strävan att främja rättvisare villkor och jämlikhet. Det är vår position som arbetarpartier som legitimerar vår existens.
Den andra delen av partiets legitimitet gäller försvaret av folkväldet, demokratin. Partiets historiska uppgift har varit att värna om att alla ska kunna vara delaktiga i den demokratiska processen och som medborgare i samhället. Folkrörelseidealet och talkoarbetet har varit kännetecknande för socialdemokraterna. Det vore en katastrofal utveckling om Sdp blev ett kader parti. Nu när valdeltagandet rasat och den politiska apatin brett ut sig, måste vi prioritera demokratins livskraft. Vi måste väcka nytt liv i människornas tro på politiken och att man gemensamt kan förändra världen. I detta avseende har Pilvis kampanj varit banbrytande.
Ari Rusila
9.6.2009KiitosSinulle Pilvi kun yritit tuoda politiikkaa mukaan politiikkaan. On valitettavaa ettei suurempi osa kansaa ollut kiinnostunut asiakysymyksistä.
Mielestäni EU elimissä nyt kasvoi ero parlamentin ja muiden toimielimien välillä. Ääriainekset ovat aktiivisia EU tasolla jolloin "antidemokraattisesti" voisi ajatella olevan hyväkin että päärooli EU:n kehityksestä ja kansallisista edusta säilyy kansallisilla hallituksilla ja komissiolla. Tästä tematiikasta enemmän mm kirjoituksessani "Will EP elections bring Hamas phenomenon inside EU?" - http://arirusila.wordpress.com/2009/06/05/will-ep-elections-bring-a-hamas-phenomenon-inside-eu/
Vasemmistolla meni surkeasti Suomessakin Vasemistoliiton menetettyä paikkansa ja valituista demareistakin toinen ei ole jäsen ja toinen on Natointoilija.
Itse olin vaalipäivinä Belgradissa ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja Krajinasta savustetun serbituttavan nykytuntemuksista ja ajatuksista. Toivon Sinullakin riittävän vielä potkua Balkanin asioissa kun kuitekin olet niitä harvoja jolla alueelta tietämystä on. Sinunlaisia tyyppejä soisi näkyvän Suomenkin poliittisessa elämässä enemmän. Tsemppiä!
Lauri Heikkinen
9.6.2009Hei Pilvi!
Eräs ajatus, joka kumpusi siitä tosiasiasta, että noin 60 prosenttia äänioikeutetuista jätti käyttämättä oikeuttansa 7.6.09 pidetyissä eurovaaleissa, on se että demareiden niinkuin muidenkin puolueiden täytyisi popularisoida europarlamentti kiinnostavaksi äänestäjille. Se ei tapahdu niin, että esim. joltakin sd-mepiltä pyydetään kirjoitus johonkin sd-piirin jäsenlehteen. silloin jutusta tulee yleensä pitkä, eikä sitä jaksa kukaan lukea.
Europarlamentin täytyy ruveta näkymään tiedotusvälineissä vähintään vastaavalla tavalla kuin oma eduskuntamme näkyy päivittäin televisiouutisissa. Meidän on saatava näytteitä siitä mitä suomalaiset mepit puhuvat eu-parlamentissa, ja mihin asioihin he ovat olleet siellä vaikuttamassa. Omia meppejämme olisi haastateltava lauantain aamuTV:ssa vastaavalla tavalla kuin ministereitämme ja muita vaikuttajia. On voitava tuoda esiin myös euroedustajan kannalta epämukavia asioita siinä yhteydessä.
Sitten olisi aikaansaatava televisioon viihdeohjelmasarja europarlamentista. Se voisi onnistua vastaavaan tapaan kuin "Iltalypsy", "Itsevaltiaat" tai "Presidentin kanslia". Poliittista vaikutusvaltaa aikaansaadaan satiirin avulla, ja satiiria aikaansaadaan politiikan tekemisestä. Kun kansa saa nauraa meppien touhuille Brysselissä, se lisää myös mielenkiintoa europarlamenttia kohtaan.
Tässä siis pari ideaa kansan aktivoimiseksi.
Terveisin
Lauri Heikkinen
Veijo Åberg
9.6.2009Hyviä kysymyksiä, Pilvi. Muutama lyhyehkö vastauspohdinta:
1. Mitkä ovat demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen ansioita ja tekoja Suomessa ja maailmassa?
- Eittämättömät ansiot hyvinvointiyhteiskunnan rakentajina niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: työntekijöiden oikeudet, naisten oikeudet, vähemmistöjen oikeudet (jossain määrin), koko sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhuolto köyhillekin. Upea historia, nimenomaan tekoja, ei pelkkiä utopioita.
2. Mitä demarit ja sosialidemokraattinen liike Suomessa ja maailmassa eivät ole tehneet?
- Uudistuneet. Hyvinvointiyhteiskunta on hieno saavutus, mutta se rakennettiin (yksinkertaistettuna) suljetun talouden ja täystyöllisyyden oloissa, jossa esim. ympäristökysymyksistä ei tarvinnut välittää. Demarit ja vasemmisto ovat pysähtyneet puolustamaan sen rakenteita, jolloin uusi yhteiskunta-ajattelu on jäänyt vähemmälle. Tavoitteet on saavutettu, vasemmisto on byrokratisoitunut, ja liike on lakannut.
3. Mitä demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen Suomessa ja maailmassa pitäisi tehdä?
- Helppoja vaihtoehtoja ei taida olla. Työväenliike lähti porukasta, jolla ei ollut "muuta menetettävää kuin kahleensa", kuten Marx & co taisivat sanoa. Nykyinen "työväenliike" koostuu keskiluokasta, jolla on liikaa menetettävää (auto, kesämökki, etelänlomat), jotta sitä kiinnostaisi muu kuin nykyisten asemien puolustaminen. Samaan aikaan kasvava osa väestä ei koskaan pääse kiinni työpaikkaan ja sitä kautta vakaaseen elämään. Se porukka tarvitsee oikeasti puolustajansa, ja sieltä voisi lähteä rakentamaan uutta liikettä. Riskinä voi olla vanhojen rakenteiden ja perinteisen kannatuksen uhraaminen, mutta ei nykyinen SDP rakenteena voi olla itseisarvo. Pitäisi siis rakentaa uusi työväenliike uudelle pohjalle.
Toinen vaihtoehto on se, jota esim. Lasse Lehtinen on pitänyt esillä: tehdä entistä selvempi pesäero vanhaan sosialidemokratiaan (nimeä myöten) ja mennä todenteolla siihen "keskustaan", josta Jutta Urpilainen taisi puhua puheenjohtajavaalin jälkeen. Sekin on vaikea tie, koska keskellä alkaa olla tungosta.
Politiikka ei tietenkään ole pelkkiä "tekoja", puhekin on teko ja symboleilla suuri merkitys. SDP:n ongelma ei ehkä ole nykyisin se, mitä se tekee tai ei tee, vaan mitä se edustaa. Draivi, henki ja halu muuttaa maailmaa löytyy muualta, tai siltä se ainakin näyttää.
Milka Sunell
9.6.2009Mikael Hiltusella on edellä viisas kirjoitus, jota on syytä lukea myös Hakaniemen puoluetoimistoissa.
Poliittisen vasemmiston sunnuntaisesta tuloksesta käy ilmi vain jäävuoren huippu. Toivottavasti tilannetta ei arvioida yksinomaan kannatuskriisina, jolloin katastrofitulos nähdään valtaanpaluun ongelmana. Kuten Hiltunen kirjoitti, on kyse myös identiteettikriisistä ja vasemmiston poliittista agendaa koskevasta kriisistä. Kannatuskriisiin voidaan toki hakea vastausta vaikka mainostoimistoista tai karismaattisista, yksinkertaistavista ja kansan nimissä puhuvista johtajista. Mutta vasemmistolaisten identiteettien ja agendojen; ideologioiden ja utopioiden rakentaminen ei siten onnistu.
Pilvi puhui vasemmiston yhteisessä vappujuhlassa: "Politik är att vilja. Så sade Olof Palme och han hade verkligen rätt. För honom var det politiken som skulle svara på de stora och svåra utmaningarna och förändra världen." Politiikan näkeminen Palmen tavoin tahtomisena - Pilvin puheessa yhdessä tahtomisena - avaa toisenlaisen näkökulman Mikaelin määrittelemään haasteeseen. Gallup/media-mielipiteestä on pitkä matka yhteiseen tahtoon ja yhteisestä tahdosta on pitkä matka kollektiiviseen poliittiseen vaatimukseen.
Uskon, että vastaisuudessakin vasemmistolaisen politiikan juuret, arvot ja lähtökohdat syntyvät ihmisten keskuudessa: työpaikoilla ja kaduilla; kotiovien sisäpuolellakin. Vastaisuudessakin vasemmistolaisen politiikan juuret, arvot ja lähtökohdat ovat siinä, millaisen tulevaisuuden ihmiset yhdessä tahtovat ja millaisia vaatimuksia ihmiset esittävät yhteiselle tulevaisuudelleen. Peiliin katsominen ei riitä, vaan pitää mennä ulos ovesta ja kuunnella vaieten ja kuunnella kysyen. Se vie aikaa, koska sitä pitää tehdä ennen kaikkea vaalien välillä. Poliitikoista Pilvi on ensimmäisten joukossa luvannut tehdä niin.
Matias Möttölä
9.6.2009Minusta suuri vastaamatta jäänyt kysymys on, mikä on se ryhmä - "me" - joiden yhteistä hyvää vasemmistossa halutaan edistää. Ketkä ovat nuo Milkan mainitsemat "ihmiset"? Onko heillä Suomen passi, vai riittääkö EU-passi? Vai onko se jo tarpeeksi, että on ihminen?
Nyt vasemmisto on jotakuinkin hirttäytynyt kansallisvaltioon ja kansallisuuden korostamiseen kuin automaationa. "On lottovoitto syntyä Suomeen." On katsottu, että hyvinvointivaltio kerta kaikkiaan vaatii sitä. Niin luodaan solidaarisuutta, niin rajataan palveluiden maksajat ja saajat.
Mitä tästä on seurannut vasemmiston perinteisten kannattajien keskuudessa? Kärjistäen sanottuna tehtaan parkkipaikalla ei heiluteta kansainvälisen solidaarisuuden lippua vaan vilautellaan tuoreita Leijona-tatuointeja.
Kuitenkin tiedämme, että maailma globalisoituu. Suomeen rekisteröidyn kännykkäfirman Kööpenhaminassa suunnittelemat ja Intiassa tekemät puhelimet käyvät mukavasti kaupaksi vaikkapa Kauhavalla. Voitot vaan menevät pääosin amerikkalaisille eläkesäästäjille. Jne.
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, jotka kaikkien vastuullisten eurooppalaisten poliittisten voimien tulisi kohdata ja löytää luonteva ja kestävä tapa puhua niistä - rynnisti äärioikeisto kuinka pahasti päälle tahansa.
Täältä Politiikan Pelastusohjelmasta olen löytänyt kiinnostavia avauksia. Muutaman vuoden takaa tutustumisen arvoinen on mielestäni ns. kaupunkikeskustalaisten pamfletti "Rohkeutta vai nihkeyttä?" Kirja on koottu pyöreän pöydän keskustelujen pohjalta ja mukana oli ihmisiä monista poliittisista ja ei-poliittisista taustoista. Olin kirjassa ulkopuolisena toimittajana ja mm. Pilvi sekä Politiikan Pelastusohjelmaan kirjoittanut Aleksi Neuvonen osallistuivat joihinkin keskusteluihin.
http://sivistys.net/sivisty_/kirjat/rohkeutta_vai_nihkeytta_monikulttuurisuuteen_.html
Juhani Räsänen
10.6.2009Hei Pilvi! Tulin juuri Hyvinkään sairaalasta. Vietin siellä odotuskahvilassa kolme tuntia ja katselin ihmisten elämää ja kuuntelin sivukorvalla heidän puheitaan. Useimmat kertasivat naapureilleen, ystävilleen ja omaisilleen sairaskertomustaan. Lopputoteamuksena oli: "Sellaista se elämä on?. Kolme kysymystäsi palautuu tuohon näkemykseen. Onko sosialidemok-
ratia luonut ja luo edelleen ihmisille maailmaa, jonka lopputo-teamuksena on: "Sellaista se elämä on?" Voisiko se olla toisenlaista. Minusta voisi. Kysymys yksi johtaa ajatukset Forssan kokoukseen, jonka aineelliseen todellisuuteen liittyvät päämäärät olemme kohtalaisesti toteuttaneet. Kysymys kaksi liittyy siihen, että emme ole huolehtineet ihmisen sivistykselli-
sen luokka-aseman muuttumisen mahdollistamisesta tehok-
kaammin. Vuoden 1918 sosiaaliset luokka-asetelmat ovat edelleen voimassa. Siirtymiä ei itseasiassa ole tapahtunut juuri ollenkaan. Työläiskodeista periytyvä sorretun asema on edelleen voimissaan. Kouluhallituksen entinen pääjohtaja ja sosialidemokraatti Reino Oittinen kantoi huolta koko elämänsä tästä kysymyksestä. Kysymys kolme: oppia voitaisiin ottaa
Paolo Freiren sanoista: ”Sorretut kärsivät sisäisestä dualisti-suudesta. He tuntevat, että ilman vapautta he eivät voi
aidosti olla olemassa. Ja vaikka he haluavat aitoa olemista, he pelkäävät sitä. He ovat samalla kertaa itsensä että sorta-jansa, jonka tietoisuutta he ovat sisäistäneet. Ristiriita on
siinä, ollako kokonainen ihminen vai ollako jakautunut,
hylätäkö sortaja itsessään vai eikö, valitako inhimillinen solidaarisuus vai vieraantuneisuus, seuratako määräyksiä vai tehdäkö omia valintoja, ollako katselija vai toimija, toimiako vai pitääkö yllä toiminnan illuusiota sortajan toiminnan kautta,
puhuako vai ollako hiljaa, hylätäkö oma luomisvoima maailman muuttamiseksi.
Tämä on sorrettujen traaginen dilemma, joka kasvatuksen on otettava huomioon.” (Paolo Freire 1972) Tarvitsemme siis uuden sivistyksellisen ohjelman, jossa koululaitos uudistetaan niin sisällöllisesti kuin rakenteellisestikin. Ehkä kannattaisi tehdä herättävä kysymys: Miksi kokoomus ajaa voimallisesti yliopistouudistusta. Miettikääpä sitä.
Maija Anttila
10.6.2009Hei Pilvi!
Aluksi lämpimät kiitokset sinulle ja koko vaalityöporukallesi, joita tapasin matkan varrella. Olen ollut puolueen jäsen yli 30 vuotta ja monessa mukana. Viimeisinä vuosina on epätoivo ja ahdistus liikkeemme tilasta ja politiikkamme sisällöstä painanut mieltäni. Mutta täytyy sanoa, että Pilvin vaalityöhön osallistuminen toi sellaista uutta toivoa ja intoa, mitä en ole pitkään aikaan kokenut. Minulle tuli tunne, että näistä ihmisistä yhdessä Pilvin kanssa voi tulla todellinen uudistava voima, mitä nyt tarvitaan.
Uskon, että Pilvistä ja muusta porukasta löytyy uutta teoreettista ajattelua liikkeemme syvien ja edelleen ajankohtaisten arvojen - tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus - uudelleen ajatteluun. Mikä on näiden arvojen tila ja käytännön toteutus tämän päivän Suomessa tai kansainvälisesti?
Kun runsaat sata vuotta sitten liikkeemme taisteli tasa-arvoisista sivistyksellisistä, taloudellisista tai yhteiskunnallisista oikeuksista kaikille, niin niiden sisältö oli aivan jotakin muuta kuin nyt. Nyt teknologinen kehitys voi jakaa ihmisiä eri luokkiin riippumatta heidän taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta ja mitä se merkitsee syrjäytymiselle, ihmisarvolle jne.
Sosialidemokratian suuri haaste on saada meidän vanhoille arvoillemme uusi sisältö ja uudet tavat edistää näitä arvoja. Eli tekoja, tekoja ja tekoja! Suuri kysymys on silloin, ketkä tulevat mukaan tähän työhön? Hyvinvoiva keskiluokka, politiikkaan pettyneet ja aikoja sitten äänestämisestä luopuneet, akateemiset nuoret, eläkeläiset vai ketkä?
Jaan sen ajatuksen, mistä monet puhuvat, että sosialidemokratian nykyinen kriisi johtuu pitkälti siitä, että monet puolueet, etenkin vihreät, osittain kokoomus ja persutkin pitävät sosialidemokraattisia perusarvoja ja jopa meidän niille antamia sisältöjä arvokkaina ja hyvinä, mutta heidän poliittinen toimintatapansa näiden arvojen edistämiseksi on yksilökeskeistä, eristävää ja epätasa-arvoista. Meillä on vielä vahvasti mukana "kaikille". Onneksi.
Mutta politiikan tekemisen tapamme kaipaa raikkaita tuulia. Siitä Pilvin vaalityö antoi hyvää esimerkkiä. Voisimmeko jatkaa sillä linjalla? Vapaata ideoivaa keskustelua, teoreettisia pohdiskeluja, ideologiaa ja sitten - tekoja! Kaikki energia pitäisi käyttää liikkeen aatteellisen pohjan ja toimintatapojen uudistamiseen mahdollisimman vapaamuotoisesti ja aivomyrskyille vapaana.
Tähän työhön olisin mielelläni tulossa mukaan. Eiköhän aloiteta uusi elämä!
Esa Suominen
10.6.2009Sosialidemokratian tarina Suomessa liittyy vahvasti kansalaisoikeuksien perustamiseen ja vahvistamiseen. Tällä viittaan nimenomaan positiivisiin vapauksiin sekä niiden tarjoamiseen kaikille kansalaisille. Hyvinvointivaltio on ollut suuri tarina paremmasta maailmasta, etenemismahdollisuuksista sekä yhteisöstä joka pitää huolta kansalaisistaan. Vastineeksi heiltä on odotettu panosta yhteiskunnan ylläpitoon. Tämä malli toimi verrattain hyvin, joskin perusteiltaan jo osin muuttuen, aina lama-aikaan asti.
Se, mitä SDP:ltä jäi hoitamatta, oli lamanjälkeisen sosiaalipolitiikan hoitaminen järkevällä tavalla. Työllisyyden painottaminen oli järkevää politiikkaa, samoin EU-integraation edistäminen ja syventäminen. Samaan aikaan tapahtunut eriytymiskehitys alkoi kuitenkin hitaasti syödä hyvinvointivaltion saavutuksista ehkä tärkeitä, sosiaalista koheesiota ja kansalaisten välistä luottamusta. Julkisen vallan kirpoavaa otetta ja vastuun yksityistymistä korosti työmarkkinoiden muutos entistä enemmän koulutusta, osaamista ja joustokykyä vaativaan suuntaan. Vaikka työllisyys parani, epävarmuus ja sitä kautta turvattomuuden tunne lisääntyivät.
Politiikan, ja erityisesti tiettyjen puolueiden oletettu kyvyttömyys vastata ajan haasteisiin tyydyttävällä tavalla on nostanut uudempien poliittisten voimien haasteeseen. On totta, että sekä vihreässä että uuskonservatiivisessa yhteiskunta-analyysissa on perää. Keskeistä on kuitenkin ymmärtää, että ne ovat arvolähtöisiä analyyseja. Vihreä ajattelu ymmärtää erittäin keskeisellä tavalla ekologisen rakennemuutoksen tarpeen sekä työmarkkinoiden muutoksen. Ongelmalliseksi tulee kuitenkin kysymys työn ja tulojen jakamisesta sekä omasta mielestäni kohtuuttomaan yksilön korostukseen sekä yhteiskunnan toimenpiteiden väheksyntään. Konservatiivinen ajattelu taas hakee turvallisuutta menneisyydestä. Hyvinvointivaltio oli monessa suhteessa myös hyvin kansallinen projekti, ja yhdistämällä maahanmuutto- ja kulttuurien moninaistumiskritiikin nimenomaan hyvinvointivaltion (joka on mielestäni kuitenkin keskeinen osa suomalaista itseymmärrystä) säilyttämiseen tällä linjalla on mahdollista hankkia huomattavaa kannatusta.
Kysymys sosialidemokratian tulevaisuudesta näyttäytyykin kysymyksenä toivon herättämisestä ja realistisen paremman tulevaisuuden näkymän rakentamisesta. Sosialidemokratian on rakennettava keskeisesti perusvahvuuksilleen, demokratian laajentamiselle, sosiaalisen edistyksen vaatimukselle sekä työlle. Oleellista on havaita, ja kyetä artikuloimaan selkeästi tämän työn olevan nykyisellään luonteeltaan lähtökohtaisesti ylikansallista. Suomalaisen työntekijän etujen mukaista on kyetä parantamaan kehitysmaiden työntekijöiden asemaa. Demokratian laajentaminen, toisin sanoen ihmisten autonomia ja oikeus vaikuttaa itseään koskeviin kysymyksiin on ulotettava koskemaan ilmiöitä jotka ovat luonteeltaan ylikansallisia. Uudenlaisiin riskeihin on kyettävä vastaamaan kollektiivisesti. Keskeisen, hieman unohduksissa olleen, kulman muodostaa vapauden käsite. Sosialidemokratian on profiloiduttava nimenomaan sellaisen yhteiskunnan rakentajana joka tukee kaikkien kansalaisten emansipaatiota ja oikeutta olla oman elämänsä herra, vapaana holhouksesta ja pelosta. Tätä taas ei voida toteuttaa vailla vastuunkantoa toisista ihmisistä tai ilman yhteiskunnan määrittämiä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Lukemisen arvoisia analyyseja sosialidemokratian ja nousevan konservatismin suhteesta esim. täällä:
http://gsdsuomi.wordpress.com/2008/10/27/kahdeksas-pelaaja/
Veijo Åberg
11.6.2009Hei Pilvi,
kampanjasi herätti hieman samankaltaisia innostuneita fiiliksiä kuin Tarja Halosen kampanja v. 2000 presidentinvaaleissa: ehdokkaana aito ihminen, joka herättää tunteen siitä, että maailmalle voi tehdä jotain. Muutkin kuin vannoutuneet demarit innostuivat.
Ongelmaksi tuli v. 2000 se, että uutta väkeä ei vaalien jälkeen olla ehkä valmiita ottamaan puolueessa vastaan. Vaikka porukkaa kaivataan, jokin tahtoo tökkiä. Järjestökulttuurissa tuntuu jollakin tapaa säilyneen vuosikymmenien takaista perinnettä, jossa piti pelätä kommunistien valtausyrityksiä, ja sitä myötä organisaatiokin oli parasta pitää kankeana.
Tämä on tietenkin kärjistys. Kuitenkin esim. vihreisiin tai kokoomukseen taitaa olla helpompi kävellä sisään, liittyä ja ryhtyä täysivaltaisena jäsenenä vaikuttamaan, vaikka ei olisikaan puolueen jäsen kolmannessa polvessa.
Kun pohditaan, mitä pitäisi tehdä, voisiko tälle kulttuurille ja toimintatavoille tehdä jotain?
Pilvi Torsti
12.6.2009Hyvä keskustelijat, hienoja, hienoja kirjoituksia ja ajatuksia. Näiden kirjoituksien lisäksi olen saanut paljon mailia ja puheluita. Erittäin monet itseäni huomattavasti vanhemmat idealistiset ihmiset ovat kannustaneet, rohkaisseet ja luvanneet aivonsa ja muun tukensa avukseni.
Yhden saamani mailin sisältö: "Analyysit demareissa eivät johda mihinkään jos ei tehdä perusuomalaisista maalitaulua nyt ja heti. Muukalaisvihaa lisääntyy Suomessa onko se Brysseliä tai somaleja kohtaan. Laajempia visioita kuin lakoonisia ja varovaisia toteamuksia kuin "maahanmuuttajia tarvitaan."
Olen toistanut tämän jo usean kerran. Kun tämä meno jatkuu ensi vaaleissa PS on hallituksessa ja SDP oppositiossa."
Tuo "varovainen toteamus" oli allekirjoittaneen EU-vaalien tavoiteohjelmassa. Sen sisältämä laajempi ajattelu http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/category/tavoiteohjelma/
Sanottakoon se, että tämä "varovainenkin toteamus" oli omiaan aiheuttamaan suuria tunteita ja keskusteluja Suomenniemeä kiertäessäni.
Lukiessa kirjoituksianne ja kaikkea miettiessä itselleni kirkastuu entistä selvemmin, että kyllä edistyksellisten voimien tässä hetkessä on ottaa kiinni lisääntyvästä muukalaisvihasta, johon useinliittyy periytyvää sosioekonomista syrjäytymistä tai MUUTA yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen kokemusta. Milka puhui kuuntelemisesta ja se on minusta avain. Alan miettiä tätä ja mahdollisia toimintatapoja vakavasti ja tositarkoituksella.
Toinen edelliseen liittyvä asia on Matiaksen ja Esa esiinostama kansainvälisyys. Tässä ajassa on tärkeää, että sd-liike toimii konkreettisesti osana kv. verkostoa, tekee sen näkyväksi ja saa sen kautta aikaan esim. kehityskysymyksissä. En itse tiedä, miten aktiivisia ja syvällisiä kontaktit ja yhteistyö tällä hetkellä ovat. Kuulisin mieluusti.
Veijo Åbergin mietinnät sd-puolueen rakenteista lienevät osin aiheellisia mutta jotain nähdäkseni jo tapahtuukin. Kokoomus ei oikein ole verrannollinen, koska se on enemmän vaaliorganisaatio. Työväenliikkeen puolella oleva vahva koulutus- ja järjestöperinne on sinänsä hieno ja sen ohjelmallisuuden säilyttäminen tähän aikaan päivitettynä on minusta tavoiteltavaa. Organisaation kankeuden voivat muuttaa organisaation jäsenet. Eli tällä saralla myös täytyy miettiä, mihin ja miten vaikuttaa.
Jatketaan! Olen edelleen erittäin kiinnostunut kuulemaan vastauksia kolmeen kysymykseeni.
aarne kiuru
12.6.2009Kokolailla kaikenkattavat teemat Pilvi onkin asettanut keskusteltavaksi. Jo ryhmät vasemmisto, solidaarisuus-liikkeet, ns. aktivistit jne. pitävät sisällään jopa erilaisia aatteita, ainakin käytännön sovelluksia. Tähän liittyen silti keskustelun ja pohtimisen arvoinen asia on, miksi vasemmisto on "menettänyt" erilaiset aktivistiliikkeet Euroopassa lähinnä vihreille? (Vaikka tunnenkin pari "stallaria", jotka ovat liittyneet demareihin ;)
Mitä tulee varsinaisiin Pilvin demareita koskeviin numeroituihin kohtiin, niin huomoristisesti voi sanoa, että Forssan ohjelmasta on toteutunut kaikki muu paitsi kieltolaki. Eli uusia tavoitteita, jotkaa natsaavat sosialidemokraattisiin arvoihin on uudelleen pohdittava.
Kuitenkin myös sadan vuoden takaisissa on vielä arvokkaita ja toteuttamista vaativia ajatuksia. Esimerkiksi kansanvalta ja parlamentarismi ovat mielestäni jääneet "tekoina" hieman vajavaisiksi. Jostain syystä SDP pitää tällä hetkellä kiinni mm. vahvoista presidentin valtaoikeuksista. Miksi?
Samaan kategoriaan, kansanvaltaan, liittyvät "punaisessa perustuslaissa" mainitut kansanäänestys ja kansalaisaloite. Miksikähän kokoomus ennättää miettiä kansalaisaloitetta demareita aiemmin tai Vanhanen haikailla lisää kansanäänetyksiä? Olisikohan tässäkin puolueella pohtimisen paikka? Mainittu punainen perustuslaki sai paljon vaikutteita Sveitsistä, joten kokemuksiakin olisi käytössä. (Kuriositeettina. Ei haitanne, vaikka sen kirjoitti muuan O.W. Kuusinen. Muistaakseni oli kirjoittamassa myös maailman edistyksellisintä, Stalinin nimeä kantavaa perustuslakia.)
Vasemmisto ja ay-liike ovat aina olleet yhteistyössä. Tavalla tai toisella. Merkittävä asia on Pilvin kampanjassa hyvin esille tullut silpputyöntekijöiden asema. (Eli ay-liikkeenkin rooli on muuttunut, vai onko?) Työsuhteiden ja muutenkin työelämän muuttumiseen on paneuduttava uudelleen. Savupiipputeollisuudesta on tultu harppaus uuteen. Mihin?
Toinen Pilvin puheissa paljon esillä ollut asia, sosialidemokratian kansainvälisyys ja sen teot, on jäänyt ainakin suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Eipä ole nähty etusivuilla Euroopan sos.dem. puolueen tai Sosialistisen Internationaalin aloitteita. Vai onko minulta joku uutinen mennyt ohi? Voi olla syytä pohtia, miksi.
Meinaa mennä heti pitkäksi, joten
terv.aku
Pilvi Torsti
12.6.2009Aku, minä olen miettinyt tuota kv. ulottuvuutta myös. Se on olennainen juttu, kun puhutaan "maailman pelastamisesta". Nimenomaan kv. taso tavallaan toi esim. minut ja käsittääkseni Thomas Wahlgrenin Sdp:n jäseniksi - globaalissa maailmassa tarvitsemme globaalia poliittista toimijaa! Eli kyllä tämä on yksi konkreettinen asia, jota on syytä ei vain nostaa esiin vaan muuttaa laajemmaksi yhteistoiminnaksi.
Ja tähän liittyy aika luontevasti osallistuminen tavoitteellisella otteella maahanmuutto- ja ulkomaalaiskeskusteluun täällä Suomessa. Meidän on kerta kaikkiaan mietittävä ja kuunneltava kansalaisten pelkoja ja vastattava niihin rohkeasti ja rehellisesti. Mietin tapoja ja keinoja tähän paraikaa; kärjistetysti: miten kääntää savupiipputeollisuuden rakennemuutoksen alle jääneiden toivottomuus ja katkeruus ulkomaalaisia kohtaan ymmärrykseksi maailman muutosta kohtaan, kv. solidaarisuudeksi ja tulevaisuuten luottavaksi ajatteluksi. Ja kyllä meidän on rohkeasti uskallettava sanoa, että suomalaisten on muututtava maailman mukana.
Olin tänään tutustumassa Monika-naisten toimintaan, He pitävät maan ainoaa maahanmuuttajanaisten turvakotia, voimavarakeskuksia ympäri maata ja nyt uutta Moninaisten taloa. Työn konkreettisuus teki vaikutuksen. Siellä toteutuu yksi pala tämän päivän sosialidemokratiaa, tämän päivän edistyksellistä ajattelua, tämän päivän yhdenvertaisuuden ihannetta.
Pilvi Torsti
12.6.2009Vihreä lanka pohtii Pelastusohjelman tämänhetkistä aihepiiriä http://www.vihrealanka.fi/blogit/vasemmistolla-ei-ole-enaa-puoluetta
Aarno Lankinen
15.6.2009Jos keskustelu laajennetaan maailmantasolle kuten Pilvi
teemoissaan esittää niin perusongelma on liiallinen
väestönlisäys suhteessa elinoloihin.
Joel Linnainmäki
18.6.20091. Mitkä ovat demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen ansioita ja tekoja Suomessa ja maailmassa?
- Hyvinvointivaltion rakenteet
- Tasa-arvon mahdollistuminen
- Luokkaerottelun ja vasemmisto-oikeisto jaottelun hiipuminen
- Universaali koulutus
- Tulonjaon tasainen jakautuminen
2. Mitä demarit ja sosialidemokraattinen liike Suomessa ja maailmassa eivät ole tehneet?
- Toteuttaneet täyttä tasa-arvoa.
- Pitäneet huolta mielenterveyshuollosta.
- Pitäneet tarpeeksi hyvin huolta köyhemmistä lapsiperheistä ja yksinhuoltajaperheistä
- Edistäneet nuorisotyöllisyyttä tarpeeksi. Nuorisotyöttömyys on 22% tienoilla.
- Uudistaneet Ay-liikettä. Ay-liike on nykyään luonteeltaan konservatiivinen. Sen tehtävä on turvata jäsentensä oikeudet. ”Ulkopuoliset” jäävät jalkoihin. Näin varsinkin nuorten kohdalla. AY-liike myös kaipaa enemmän nuoria ja naisia johtotehtäviin.
- Edistäneet valtion yhtiöomistajuutta tarpeeksi. Esimerkiksi: On elintärkeää turvata energian alhaisempi hinta.
- Edistäneet vihreitä arvoja. Vasemmisto on tässä ansioituneempi kuin oikeisto, mutta silti on paljon tehtävää.
3. Mitä demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen Suomessa ja maailmassa pitäisi tehdä?
- Uudistaa Ay-liikettä ja auttaa nuoria työttömiä
- Edistää vihreyttä energiapolitiikassa ja palveluissa.
- Tukea valtion yhtiöomistajuutta tanakammin
- Uudistaa omia rakenteitaan (esim. riisuutumalla ekspansiivisesta retoriikasta ja hakeutumalla keskusta-vasemmistoon myös KÄYTÄNNÖSSÄ).
- Purkaa massiivista koneistoaan ja avata sitä uusille jäsenille
- Avata rahoituksensa ja sijoituksensa yleisölle
- Selkeyttää linja itselleenkin. Onko SDP Keskusta-vasemmistolainen, keskustalainen, vasemmistolainen vai keskusta-oikeistolainen puolue? Jos Puolue ei itsekään tiedä mitä se on tekemässä on selvää, että huonosti tulee käymään. Keskustaan en suosittele menemistä. Siellä on ruuhkaa.
”Vasemmistopuolue poliittisessa keskustassa” taas tarkoittaa keskustalaista puoluetta joka leikkii vasemmistolaista. On mahdollista olla rauhallinen vasemmistopuolue. Vasemmistokeskustalainen. Mutta tätä SDP ei käytännössä ole hallituksissa ollut. Eikä Urpilainen tästä ole tuntunut puhuvan. Kuten aiemmin mainitsin on keskustassa jo ruuhkaa: Keskusta, RKP; Kokoomus ja osittain Vihreät.
Yleistä analyysiä:
Sosiaalidemokraattisella liikkeellä ja vasemmistolla yleensäkin on ollut olennainen rooli hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Vasemmisto on osaltaan auttanut hyvinvointivaltion rakenteiden pystyttämisessä, tasa-arvon mahdollistamisessa, universaalin koulutuksen takaamisessa sekä tulonjaon tasaistumisessa. Kuten aiemmin jo mainittiin, suurin osa näistä vasemmiston perinteisistä tavoitteista on täytetty.
Onko Vasemmiston paradoksi siis tehdä itsensä hyödyttömäksi? Osittain kyllä, mutta pääasiallisesti hylkään tämän johtopäätöksen liian yksinkertaisena. Kirjassaan "Politiikka Karkumatkalla" Seppo Lindblom (SDP) käsittelee poliittisen järjestelmän yleistä kriisiä, sekä vasemmiston tilaa. Hän päätyy eräässä kappaleessa toteamaan, ettei puolueen kriisi ole aatteen kriisi. Vasemmistolle on kyllä kysyntää. Se on puolue ja yleinen poliittinen rakenne, joka mättää.
Kirjassaan Lindblom nostaa esille konsensuspolitiikan ja ekspansiivisen retoriikan probleemat. Konsensuspolitiikka viittaa ennen kaikkea puolueiden samaistumiseen toisiinsa. Suuret puolueet ovat liikkuneet keskustaan. Ekspansiivinen retoriikka taas tarkoittaa tässä tapauksessa puolueiden tendenssiä vaaliretoriikan paisutteluun. "Kun Kokoomus tarjoaa 2 miljoonaa euroa työllisyyteen tulee SDP:n tarjota hieman enemmän."
Konkreettisempi esimerkki lienee kuitenkin Jutta Urpilaisen lipsautus eurovaalien alla. YLE:n TV-paneelissa Urpilainen ilmoitti SDP:n tavoitteena olevan 10 miljoona viherkaulustyöpaikkaa Euroopassa. Edes Vihreät eivät usko tähän. Vihreiden tavoite on 5 miljoonaa viherkaulustyöpaikkaa Green New Deal -talousohjelmalla. Tämäkin on abstraktia. SDP ei taistele kovin konkreettisella pohjalla nykyisellään.
Tällainen vaaliretoriikka on täysin todellisuudesta irtonaista. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista toteuttaa edes puolia vaalien epärealistisista lupauksista. Tämä taas johtaa yleiseen epäluottamukseen poliittista järjestelmää kohtaan. Ihmiset vieraantuvat poliittisesta elämästä. Jotta luottamus voitaisiin uudelleen rakentaa, pitäisi puolueiden siirtyä pois retorisesta asevarustelusta.
Kyse on kuitenkin myös hyvinvointivaltion rakenteesta. Hyvinvointivaltiolla on rajansa. Sen sijaan, että budjettia koitettaisiin taivuttaa kaikkiin suuntiin tulee poliitikkojen tehdä vaikeitakin päätöksiä. Ei ole mahdollista tehdä kaikkea, vaikka haluaisimmekin. On pakko priorisoida.
Tämä on osa politiikan yleistä kriisiä. Entäs puoluekriisi? Puolueet kärsivät tästä epäluottamuksesta politiikkaa kohtaan. On kuitenkin päivänselvää, että joku muukin tökkii. Puolueena Sosiaalidemokraatit ovat ylisuuri ja kömpelö kyhäelmä. Esimerkkejä:
- Lapsille suunnatut leirit. Vähintäänkin vieraannuttavaa.
- Huono netin hyödyntäminen (liian sekavat puoluesivut)
- Vanhentunut retoriikka, jonka kanssa sotii ulkoasun muutos punaisesta neutraalin valkoiseen. SDP koettaa samaan aikaan olla sekä duunaripuolue, että keskiluokan neutraali soihdunkantaja.
- Suuri kynnys SDP:n liittymiseen ja mukaan pääsyyn. Ei ole kauan siitä kun SDP:n ei voinut edes liittyä netissä.
SDP:stä on myös ärsyttävän vaikeaa päästä eroon.
Ystäväni kertoi oman ystävänsä kohtalosta. Tämä oli ollut puolueen jäsen, mutta päätti erota. Nimi kuitenkin säilyi puoluerekisterissä ja postia tuli yhä. Nimenvaihdon jälkeen hänen nimensä päätyi uudelleen puoluerekisteriin. Posti tuli siis kaksinkertaisena eri nimillä samalle henkilölle, joka ei lainkaan sitä puolueelta halunnut. Virallinen valituskaan ei tepsinyt.
Ei kovin modernia.
- Salailtu rahoitus. Epäluottamusta, epäluottamusta.
- SDP:n kampanjat ovat keskittyneet abstrakteihin: Ihmisten Eurooppa ja kuntavaalien Unelma-kampanja eivät uponneet. Hyvästä syystä. Talous- ja ilmastokriisin aikaan ei tulisi puhua unelmista vaan käytännön teoista. ”TYÖTÄ KANSALLE!” uppoaisi jo paljon paremmin. Tietenkään ei tule sortua opportunistiseen populismiin, vaan puhua työstä ja ilmastokriisistä asiallisesti.
SDP:n puoluerakenne on suunniteltu massaliikettä varten. Nykymaailma kuitenkin kasvattaa kevytaktiiveja. Puolueisiin ei haluta sitoutua ikuisesti vaan halutaan pitää liikkumisvara. Myös muiden asioiden tärkeys on elämässä korostunut. Poliittisen vaikuttamisen tulee olla mahdollisimman helppoa jotta siitä voitaisiin kiinnostua. Tässä taas en tarkoita asia kysymysten yksinkertaistamista vaan puoluetoimintaan tulemisen helppoutta.
Vasemmisto on vieraantunut modernista elämästä. Entinen työväen puolue on nykyään keskiluokan äänistä taisteleva ja rakenteeltaan vanhentunut massapuolue. Jotta SDP:n nousu olisi pysyvää, tulee SDP:n selkeyttää poliittista linjaansa, uudistaa puoluejohtoaan, avata puoluerakennettaan, puhua käytännön elämästä kuten työstä ja perheestä, sekä siirtyä pois Kokoomuksen ja Keskustan kalastelemilta vesiltä.
Lämpimin terveisin,
Joel Linnainmäki (Vihreät Nuoret ja Opiskelijat)
Pilvi Torsti
22.6.2009Kiitos Joel laajasta pohdinnasta ja kirjoituksesta, johon moni syventynee. Kommenttina tässä vaiheessa en malta olla toteamatta, että nuorisotyöttömyys on tainnut räjähtää käsiin (jopa 24% tällä hetkellä) nykyisellä hallituskaudella ja olen odottanut, milloin kuulemme vihreistä työministereistä jotain kovaan ääneen ja isosti. Eli en nyt ihan laittaisi tätä nuorisotyöttömyystilannetta demarien kontolle ja toivon suuresti TEKOJA ja nopeasti hallituksen suunnasta. Onhan se käsittämätöntä, että pitkän nousukauden jälkeen tilanne on näin nopeasti näin huono. Meillä ei ole varaa menettää yhtä sukupolvea ennen kuin he edes pääsivät yhteiskuntaan mukaan.
Ay-liikkeen osalta jaan näkemyksesi vain osittain. Jos luet sellaisten nykyjohtajien kuin Ann Selinin, Mikko Mäenpään, Lauri Lylyn tai Tuire Santamäki-Vuoren juttuja, huomaat siellä aika paljon edistyksellisyyttä ja aika vähän konservatismia. Tärkeä ajankohtainen ei-konservatiivisuuteen viittaava detalji muuten on, että SAK osallistuu Prideen tällä viikolla!
Jatkamme ajatusten vaihtoa ja paremman maailman rakentamista.
Petri Mustakallio
23.6.2009Kommentoin lähinnä yllä olevaa vihreää kirjoittajaa (omia ajatuksia kun en näin kesälämpimällä saa liikkeelle).
Joel viskoo siinä muutamia varsin yleisiä heittoja, joista on aikaa myöten tullut niin yleisiä ettei niiden esittäjältä edes edellytetä perusteluja.
Ay-liikkeestä, joka on "nykyään luonteeltaan konservatiivinen. Sen tehtävä on turvata jäsentensä oikeudet. ”Ulkopuoliset” jäävät jalkoihin. Näin varsinkin nuorten kohdalla. AY-liike myös kaipaa enemmän nuoria ja naisia johtotehtäviin"
Ainakin oma kokemukseni on, että ay-liikkeessä on enemmän yhteiskuntapoliittista aloitteellisuutta kuin useimmisa poliittisissa puolueissa. Toisaalta ay-liike on - ja sen toki kuuluukin olla - ennen kaikkea jäsentensä edunvalvontaliike. Ainakin sen takia minä maksan jäsenmaksua omalle liitolleni. Muun poliittinen vaikuttamisen hoidan vaaleissa ja muilla foorumeilla.
Edelleen Joel ei-suosittelee Sdp:lle keskustaan menemistä. Noilla termeillä leikkiminen alkaa jo tuntua vähän koomiselta. minusta Sdp on perinteisesti ollut poliittisessa keskustassa siinä mielessä, että se on yhdistänyt markkinatalouden ja hyvinvointivaltion kautta tapahtuvan sosiaalisen tasauksen. Ajan myötä keskustaan on tullut tungosta sikäli, että oikeisto on myös kallistunut kannattamaan sosiaalista markkinataloutta. Oikeiston "vasemmistolaistuminen" on tietysti syönyt pelitilaa sosiaalidemokratialta - ja synnyttänyt vaatimuksia tehdää pesäeroa siitä - siirtymällä vasemmalle. Joelin mukaan Sdp:n pitäisi puhua sellaisista asioista kuin työstä ja perheestä ja siirtyä pois Keskustan ja Kokoomuksen kalastelemilta vesiltä. Mutta kun juuri niillä vesillähän puhutaan työstä ja perheestä!
-" Lapsille suunnatut leirit. Vähintäänkin vieraannuttavaa."
Mitä mitä? Nyt kiinnostaisi. Nimimerkillä esikoinen menee syksyllä kouluun ja ensi kesäksi pitäisi jotain keksiä, kun ei molempien vanhempien lomasta kerry erikseenkään pidettynä kahta ja puolta kuukautta. Epäilenpä silti, ettei Sdp oikeasti järjestä lapsille leirejä.
Se, miten pohdiskelit Lindblomin tekstejä ja hyvinvointivaltion rajoja (Olen Seppo-Fani) oli hyvää tekstiä. Minusta yksi vasemmiston suurimmista ongelmista onkin, että se ei ole kyennyt erottamaan sitä, että yhteiskunnallinen aloitteellisuus ei automaattisesti tarkoita ekspansiivista hyvinvointivaltiota. Sama ongelma toki vaivaa koko poliittista kenttää, mutta oikeiston kannattajille se ei tunnu olevan samanlainen ongelma.
Joel Linnainmäki
23.6.2009Hei kaikki,
Mukavaa saada palautetta! Kiitoksia.
Pilvi Torstille: Nuorisotyöttömyys on todellakin noin 24% luokkaa. Poliittiset nuorisojärjestöt järjestivät vastikään mielenilmauksen aiheen pohjalta. SDP:tä en halua enkä voi syyttää nuorisotyöttömyydestä. Cronberg taas tarvitsee noin 200 miljoonaa euroa lisää voidakseen tehdä mitään kummoista. Katseet siis Kataisen suuntaan.
Petri Mustakalliolle: Kiitoksia kommenteista.
Poliittisesta keskustasta: Kaikki poliittiset laidat puhuvat työstä ja perheestä. Kyse on siitä miten niistä puhutaan. SDP:n nykyinen retoriikka (yleisesti ottaen) puhuttelee lähinnä poliittisen keskustan keskiluokkaa.
Unelmakampanja on hyvä esimerkki tällaisesta retoriikasta. Se ei yksinkertaisesti vetoa alempaan keskiluokkaan ja köyhempään väestöön tälläisessa ilmapiirissä. "SDP - Työtä Suomen Puolesta" onkin jo paljon parempi slogan puolueelle - ja hyvä tapa kohdistaa imagoa.
SDP:llä on se ongelma, että keskittyessään keskiluokkaan se hylkää köyhemmät osapuolet kuten opiskelijat ja työttömät. En nyt tarkoita mitään äärioikeistolaista linjaa tai sitä ettei SDP välittäisi. On vain vaikeaa miellyttää kaikkia. Jos aikoo vedota keskiluokkaan ovat myös poliittiset linjaukset sen mukaisia.
Nuorisoleireistä: http://nuoretkotkat.fi/sivut/
"Nuoret Kotkat on lasten toiminta- ja etujärjestö. Toiminta perustuu sosialidemokraattisiin arvoihin. Tavoitteenamme on opettaa lapsille toisten huomioon ottamista ja solidaarisuutta."
Nuorten Kotkien sivuille pääsee SDP:n sivuilta ja järjestö toimii yhä yhteistyössä SDP:n kanssa.
Ei jäsenjärjestö, mutta silti hieman ihmetyttää. Leirithän eivät ole pahasta, mutta tuo nyt tuskin on vanhempien ensimmäinen valinta. Partio on hyvä esimerkki leireilyn iloista.
Mielelläni näkisin Vasemmiston nousussa. Toivotaan, että Politiikan Pelastusohjelmasta on SDP:lle edes hieman apua tulevaisuudessa!
Ystävällisin Terveisin,
Joel
Petri Mustakallio
24.6.2009Ai sää tarkoitit varhaisnuorisojärjestö Nuoria Kotkia.
Vastaavanlaiset varhaisnuorisojärjestöt kuin Kotkat on ainakin myös Kokoomuksella (Minijellonat), Keskustalla (Vesaiset) ja vassareilla (Pioneerit). Ei kai niissä mitään pahaa ole. Itse en ole noihin järjestöihin juuri tutustunut mutta tietääkseni niissä ei lapsia "aviopestä" vaan järjestetään ihan normaalia harrastustoimintaa. Kunnat muuten ostavat ko.järjestöiltä iltapäiväkerhopalveluja. Esim. meidän lastemme entisen päiväkodin yhteydessä olevilla alaluokilla 1 ja 2 järjestää iltapäivätoimintaa Kokoomuksen Minijellonat.
Sinänsä palkkaperusteista sosiaalivakuutusta ja universaaleja hyvinvointipalveluja ajavana puolueena Sdp on lähes koko sodanjälkeisen ajan ollut "keskiluokkaisempi" puolue kuin esim. kommunistit tai keskustapuolue.
Siinä mielessä keskittyminen "köyhien asiaan" olisi SDP:ltä ennemminkin irtiotto perinteisestä linjasta kuin paluuta juurille. Itse olen sinänsä sitä mieltä, että sellainen irtiotto olisi syytä ottaa ja vaatia nykyisen vähimmäisturvan tason parantamista.
ps. minä en pitänyt Sdp:n EU-vaalisloganista "Työtä Suomen puolesta". Minusta se oli täysin ristiriidassa sen viestin kanssa, että europarlamentissa tehdään puoluepolitiikkaa ja värillä on väliä sen suhteen millaisia päätöksiä tehdään (esim. työaikadirektiivi). Nythän EU-vaaleissa lähes kaikki julistivat vain olevansa isänmaan asialla, mikä hämärsi äänestäjän valintaa entisestään.
Pilvi Torsti
24.6.2009itse allekirjoitin (ja käytin kampanjassani) alkuperäisen koko Euroopan demarien puolueen vaaliohjelmaa henkineen vaalisloganin "Ihmisten Eurooppa" (vaaliohjelman otsikko siis oli People first). Työtä Suomen puolesta oli ongelmallinen juurikin kuvaamallasi tavalla; oikein olisi ollut "Työtä suomalaisten puolesta", jos siis haluaa tätä kansallishenkeä korostaa. Koska sitähän parlamentaarikot ovat: suomalaisten edustajia, jotka on poliittisesti valittu. No, nämä vaalit on nyt käyty, joten tämän enempää en tähän tässä puutu.
Joel Linnainmäki
27.6.2009Tervehdys taas Petri ja Pilvi,
Pahoitteluni termi sekoilusta Nuorten Kotkien kohdalla. En myöskään ollut tietoinen Keskustan ja Kokoomuksen varhaisnuorisojärjestöistä. Mikä taas ei tarkoita etteikö kritiikki olisi silti osuvaa.
En suinkaan epäile, että Nuoret Kotkat aivopesisivät lapsia poliittisella dogmalla, mutta totta kai tietynlainen ajatusmaailma elää taustalla. Ei myöskään ole poliittisten puolueiden asia järjestää suoranaisesti tämänkaltaisia palveluja. Täydellisesti sitoutumattomat osapuolet ovat parempi vaihtoehto. Tietysti voidaan aina miettiä miten sitoutumaton järjestö esimerkiksi Partio on - ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Mitä tulee "Työtä Suomen Puolesta" sloganiin niin näin sen enemmänkin SDP:lle ominaisena puoluesloganina kuin vaalisloganina. Lähinnä sen vuoksi, että koko muu kampanja keskittyi "Ihmisten Eurooppa" sloganiin. Oletta täysin oikeassa siitä negativiisesta konnotaatiosta jota tuo "Työtä Suomen Puolesta" slogan sisältää. Nationalistiset intressit eivät voi sanella puoluepoliittisesti johdettua eurooppapolitiikkaa. On kuitenkin järkevämpää rakentaa kampanja konkreettisempien asioiden varaan.
Ihmisten Eurooppa on kampanjakokonaisuutena ihan hyvä. Ongelmaksi vain jäi, että sen sisältö oli pakko aukaista äänestäjille: pääoman Euroopan ja ihmisten Euroopan vastakkainasettelu. Eurovaaleissa ei ole kovin helppoa saada ihmisiä lukemaan kampanjalehtisiä tai vierailemaan nettisivuilla.
CM
5.7.2009Vastauksia kysmyksiisi.
1. Mitkä ovat demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen ansioita ja tekoja Suomessa ja maailmassa?
- Sosialismi on tarjonnut aikanaan vaihtoehdon kapitalismille. Tämä Neuvostoliiton valtakauden aikana noussut kilapilutilanne, loi pohjan hyvinvointivaltion luomiselle sosiaaliselle oikeudenmukaisuuden periaatteelle.
2. Mitä demarit ja sosialidemokraattinen liike Suomessa ja maailmassa eivät ole tehneet?
- Sosiaalidemokraattinen liike ei enää tänä päivänä ole vaihtoehto. He eivät edusta mitään erilaista verrattuna muihin puolueisiin. Sosialidemokratia on pahiten syrjäytynyt perinteisestä kannattajakunnastaan, palkkatyöläisistä.
- Kun olette päästäneet käsistänne asioita kuten vuokratyövoimalaki, tai kun ette halua nähdä mitään ongelmia sosiaalipolitiikassa (esim. tukien menettäminen jos yrittää hankkia edes vähän lisätuloja) On puolueenne sosiaalinen omatunto vähintäänkin kyseenlainen.
3. Mitä demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen Suomessa ja maailmassa pitäisi tehdä?
- Ajaa jotain konkreettisia muutoksia yhteiskuntaan unelmien sijasta.
Ottakaa mallia alkuperäisestä forssan ohjelmasta Millaisen yhteiskunnan haluatte 2020-luvulle tultaessa? Ja se kaikkein tärkein miten siihen päästään?
Olisi kiva vielä joku päivä luottaa puolueeseenne, niin, että teitä uskaltaisi äänestää.
t.
CM
Minna
6.7.20091. Mitkä ovat demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen ansioita ja tekoja Suomessa ja maailmassa?
Työväenluokan itsetunnon ja yhteiskunnallisen tietotaidon nostaminen sille tasolle, että poliittinen toiminta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi oli mahdollista. Tähän kuului myös solidaarisuuden ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtimisen sisäistäminen politiikan keskeiseksi toiminta-ajatukseksi Suomessa ja maailmassa.
2. Mitä demarit ja sosialidemokraattinen liike Suomessa ja maailmassa eivät ole tehneet?
Köyhyyttä ei ole saatu vielä poistetuksi – ei Suomesta eikä maailmasta. Köyhyys on kuten ennenkin ravinnon, asunnon ja palvelujen puutetta. Se on myös osattomuutta sivistyksestä, kulttuurista ja poliittisista vaikutusmahdollisuuksista.
3. Mitä demarien ja sosialidemokraattisen liikkeen Suomessa ja maailmassa pitäisi tehdä?
Työväenluokan (laajasti ajateltuna - en nyt keksi parempaakaan termiä) itsetunnon ja yhteiskunnallisen tietotaidon nostaminen sille tasolle, että poliittinen toiminta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi on mahdollista. Tähän kuuluu myös solidaarisuuden ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtimisen sisäistäminen politiikan keskeiseksi toiminta-ajatukseksi Suomessa ja maailmassa. Demarien pitää lisäksi yhdessä muiden kanssa puhdistaa ilma, vedet ja maaperä sekä huolehtia energian riittämisestä. Se pitää tehdä niin, että köyhyys ei lisäänny vaan vähenee ja viimein poistuu.
Harri Rautiainen
7.7.2009Henkilökohtaisia arvioita Partion ja Nuorten Kotkien eroista:
Alle 10-vuotiaani kaverini vei minut partiovartion tilaisuuteen. Saimme jäätelöä ja aloin todella kiinnostua partioaatteesta. Seuraavassa kokouksessa istuimme kädet käsissä ja lauloimme jotain virsiä, sekä saimme (pakotettiin ottamaan) jotain hengellistä lehteä myytäväksi. No eiväthän ne työläiskaupunginosassa menneet kaupaksi, ja mummoni pelasti minut ostamalla ne kaikki.
Vallilan työväentalolla kävin Nuorten Kotkain voimisteluilloissa ja se tuntui jotenkin mielekkäämmältä. Sittemmin musiikki on pelastanut minut urheilulta.
ÄlTee
12.10.20091. Saavutuksia on niin paljon, että luettelen vain muutamia:
1.1. Demokratia, itsenäisyys, sosiaaliturva, 5-päiväinen työviikko, peruskoulutus.
2. Tekemättä
2.1. Inhimillisten tarpeitten päivitys suhteessa tietoyhteiskuntaan ja tästä laajasta pohdiskelusta syntyneet uudet tavat toimia
2.2. Mahdollisen ja mahdottoman välisen rajan kartoittaminen globalisoituneessa maailmassa
2.3. Suomalaisen kulttuurin ja kielen arvon ymmärtäminen ja tukeminen
2.4. Sanoutuminen irti kulutuksen ihailusta
2.5. Sanoutuminen irti ydinvoimasta
2.6. Energian säästön ensiarvoisuuden korostaminen.
3. Tekemisen arvoisia asioita olisivat:
3.1. Arvojen painopisteen siirtäminen henkisempiin asioihin
3.2. Kulutuksen vähentämisen korostaminen
3.3. Nousukasajan taaksejättäminen
3.4. Ihmisen vastuun ja velvollisuuksien realististen toteuttamismahdollisuuksien pohtiminen
3.5. Kolmannen maailman auttamisen uudet ulottuvuudet
3.6. Perusteellinen ja vanhaan takertumaton sosiaalisten rakenteitten uudelleenarviointi ja kehittäminen lähtökohtana edelleen kaikkien kansalaisten hyvinvointi.
3.7. Estää huutolaisyhteiskunnan paluu rajoittamalla julkisen sektorin yksityistämistä ja minimoimalla näiden ostopalvelut kunnilla ja valtiolla.
3.8. Lopettaa ihmisten kosiskelu halvoin keinoin ja uskoa sosialidemokraattisen aatteen peruspilareitten voimaan ja moraaliseen ylivertaisuuteen siitäkin huolimatta, ettei se mahdollisesti tuota heti tuloksia.
Beverly
12.1.2013Hey are utilizing WordPress for the internet site program? Iam new at all to the blog globe but. Iam hoping to get started out and hang up my own, personal. I also discovered Drupal is ok. Will see my choice.... Informative submit, thank you.