Näin totesi pääministeri aamutelevisiossa. (Yle aamutv 11.11.2014)

En ole ihan varma. Yksi tarina Bosniasta on tässä kerrottava.

Bosniassa Mostarin kaupunki nimittäin jakautui 1990-luvun sodassa Berliinin tapaan. 100 000 asukkaan kaupungin jakolinjaksi muodostui kaupungin aiempi pääkatu, josta oli sodan aikana etulinja.

Etulinjalle jäi kaupungin merkittävin koulu, Gymnasium, Itävalta-Unkarin aikainen uljas arvorakennus. Koulun yläkerroksien seiniin tehtiin ampuma-aukkoja.

Hauraassa rauhansopimuksessa 1994-1995 raunioitunut pääkatu muuttui ei-kenenkään maaksi, jonka molemmin puolin kroaatit ja bosniakki-muslimit rakensivat omia kaupunkejaan.

Gymnasium jäi tyhjäksi, vaikka koulutilalle oli huutava tarve.

Ratkaisiko raha tässä?

Kymmenen vuoden ajan kansainvälinen yhteisö tarjosi mittavia rahasummia Gymnasiumin korjaamista varten. Ehtona oli, että koulurakennus olisi avoin kaikille kansanryhmille.

Toistuvasti äärinationalistiset kroaattipoliitikot kieltäytyivät tarjouksesta. Sen seurauksena oppilaat värjöttelivät rauniokoulun alimmassa kerroksessa ja väliaikaisrakennuksissa vuosia.

Kerran istuin illallisella johtavan kroaattipuolueen puheenjohtajan kanssastara-gimnazija-mostar. Hän kertoi, miksi rahaa yhteisen koulun korjaamiseen ei pidä ottaa vastaan.

”Se, mitä tapahtui 1990-luvulla ei saa toistua. Teen sen eteen kaikkeni. Niin monet seka-avioliitoissa eläneet ystäväni kärsivät, monet joutuivat pakolaisiksi. Siksi vastustan ajatusta yhteisestä koulusta. Ei pidä mahdollistaa tuollaisia avioliittoja, joista tuli niin paljon kärsimystä.”

Ei tällaiseen maailmankuvaan taida pelkällä rahalla vaikuttaa.

No, pääministeri puhui toki Ukrainan ja Venäjän tilanteesta. Siinäkin haluaisin kuitenkin nähdä EU:n tasolla pyrkimyksen siihen, että pakotteita jatkuvasti käytetään niin, että oikeasti haetaan niillä vaikutusta eikä vain näytetä, että ollaan ”tosissaan”. Käytännössä siis sanotaan, että katsotaan pakotteita heti, kun muutosta parempaan ja toisaalta annetaan todellinen mahdollisuus välttää lisäpakotteet, jos toimitaan rauhan suuntaan.

***

Mostarin Gymnasiumin tarina päättyi siinä mielessä onnellisesti, että nykyisin koulu on peruskorjattu ja sen seinien sisällä toimii kroaatti- ja bosniakkilinjan lukio sekä United World College, jonka ohjelmaan osallistuu paitsi mostarilaisia nuoria kaikista ryhmistä, myös opiskelijoita muualta Bosniasta ja esimerkiksi muilta konfliktialueilta. Se on edelleen ainoa lukio, jossa kaikki Bosnian kansanryhmien nuoret ovat yhdessä. Sodan päättymisestä on 19 vuotta. Ratkaisevaa ei ollut raha, vaan koulutususkoisten ihmisten työ, jotka lopulta saivat nationalistipoliitikot pitkin hampain hyväksymään, että näin toimitaan.