(kolumni Demokraatti 13.11.2014)

Harva enää muistaa, että vain kymmenen vuotta sitten Helsingin väestöennusteissa varauduttiin korkeintaan vähäiseen kasvuun. Meidän lapsiperheiden piti joukkopaeta Nurmijärvelle.

Toisin on käynyt. Helsinki kasvaa ennätysvauhtia eurooppalaisessa kaupunkivertailussa. 2050 ulottuvassa ennusteessa helsinkiläisiä arvioidaan olevan 850 000 eli liki 250 000 nykyistä enemmän.

Tämä on tausta parhaillaan katkolla olevalle asumisesta ja maankäytöstä vastaavan apulaiskaupunginjohtajan tehtävälle. Kyseessä on tehtävä, jossa ratkotaan Helsingin isoja ja akuutteja kysymyksiä asuntopulasta kaupungin kasvuun. Uusi vuoteen 2050 ulottuva  yleiskaavavalmistelu on kriittisessä vaiheessa.

Tehtävän kenttä on hitaasti etenevä ja vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja eteenpäin kaupunkiin vaikuttava. Luoteeltaan siis hyvin erityyppinen kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut tai opetus.

Tässä tilanteessa viimeiset seitsemän vuotta pestiä hoitanut Hannu Penttilä hakee jatkoa eli 2,5 vuoden mittaista tynkäkautta.

Valtuuston enemmistö ratkaisee asian kahden viikon päästä. Toivon kaikkien valtuutettujen pohtivan kaupungin ja kaupunkilaisten etua, kun ratkaisunsa päättävät.

Vaikka ottaisi poliittiset silmälasit pois päästä, on vaikea perustella, että seitsemän vuotta tehtävää erinomaisesti hoitanut henkilö vaihdettaisiin 2,5 vuoden pätkäkaudeksi uuteen henkilöön, jonka pitäisi perehtyä uuteen tehtävään.

Sen sijaan tuntuisi perustellulta, että näin keskeisen kaupunkikuvaan ja –rakenteeseen syvästi ja pitkäjänteisesti vaikuttavan tehtävän hoidossa painotettaisiin seitsemän vuoden kokemusta sekä sitä edeltänyttä vuosikymmenien työhistoriaa ja koulutustaustaa. (Tässä Penttilän cv: hpcv 2014)

**

Hämmentyneenä olen lukenut esimerkiksi maamme suurimman päivälehden kirjoituksia Helsingin johtamisesta. Kerta toisensa jälkeen jutuissa todetaan, kuinka nyt vihdoin pääsemässä malliin, jossa Helsinkiä johdetaan demokraattisesti. Usein viitataan pormestarin valintaan.

Miksi hämmentyneenä?

Siksi, että olen Osku Pajamäen kanssa sd-edustajana mukana jaostossa, joka valmistelee Helsingin johtamisen uudistamista. Viime vuonna työmme alkaessa sovimme Lasse Männistön johdolla, että 2014-2015 käydään läpi erilaiset vaihtoehdot ja muiden kaupunkien mallit meillä ja maailmalla. Helsingin linjausten aika tulee 2016.

Siksi on outoa lukea HS pääkirjoituksesta uudesta mallista, joka toimisi ”Esimerkiksi niin, että Helsingissä olisi vastaisuudessa pormestari ja useita apulaispormestareita.” (HS pääkirjoitus 9.11.2014).

Erityisen hämmentävää oli lukea pormestari-esimerkistä nyt, koska käsittelimme juuri viime viikolla johtamisjaostossa Tampereen pormestarimalliin liittyvää yliopistotutkijoiden tekemää arviointia. Se oli sanalla sanoen musertava. Aineisto kaipaa vielä lähilukua, mutta perusviesti pormestarimallista oli kielteinen.

Mikä Helsingissä vaatii muutosta?

Monet ovat ymmärrettävästi kriittisiä sen suhteen, että Helsingin apulaiskaupunginjohtajien kaudet eivät ole noudattaneet valtuustokausien syklejä. Sitä on mietittävä.

Suurempana kysymyksenä pidän kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajiston suhdetta. Molemmilla on poliittinen tausta. Olisiko näistä rakennettavissa yksi kokonaisuus? Pienempi ja ammattimaisempi kaupunginhallitus?

Se, mikä ei kaipaa muutosta on valtuuston rooli, jonka enemmistö vaaditaan myös nyt, kun kaupunginjohtajistoa valitaan. Eli edes suurin puolue ei saa automaattisesti yhtään johtajapestiä, ellei valtuuston enemmistö sitä tue.pilviupdmarraskuu