Uutistoimituksien pääkallopisteissä seurataan seinällä olevalta näytöltä reaaliajassa verkossa julkaistujen juttujen ”klikkauksia” ja ”tykkäyksiä”. En vähättelisi tämän peukkujournalismin  roolia uutiskriteerien muokkautumisessa. Vastaväitteitä saa esittää.

Entä peukkupolitiikka? Facebook-sovellus on tunkenut itsensä paitsi hesariin myös blogeihin ja kotisivuille.

Tein miniotannan: Mitä peukkupolitiikka pilvitorsti.fi:ssä kertoo viimeisen kymmenen päivän osalta? Ainakin sen, että maailmanpolitiikka ja pohdinta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole peukkuaihe (13 peukkua, blogi täällä). Ei vaikka Albaniassa tai Egyptissä kuinka vaadittaisiin juuri tällä viikolla demokratiaa. Peukkukärkeen ei myöskään nouse nuoret ja nuorten työttömyys, vaikka kuinka olisi paikallaan junnaavat työllisyysluvut ja heikosti onnistuvaa työllistämispolitiikkaa (29 peukkua).

Näiden aiheiden sijaan kirkkaan peukkukärjen muodostivat Sak:n vaalitavoitteista kertonut juttu ”Kaipaatko vuosilomapankkia tai palkkatasa-arvoa? Parjaatko ay-liikettä?” (57 peukkua) ja Perussuomalaisten vaihtoehtoja esitellyt kuvakaappaus (55 peukkua).

Mitä ”kansan edustajaksi” pyrkivän pitäisi tästä päätellä? Maailma alas ja persuivailut ylös?

Moneen kertaan olen ehtinyt harmistua ns. gallup-politiikasta eli siitä, että poliittiset johtajat tuntuvat perustavan avauksiaan gallup-tutkimuksiin enemmän kuin esimerkiksi laajaan tutkimustietoon tai omaan pitkän linjan näkemykseen. Gallup-politiikka on minusta vaarallista: puolueet ja poliitikot alkavat tehdä linjauksia, joita galluppien perusteella ajattelevat kansalaisten haluavan. Tätä perustellaan demokratialla: toteutetaan kansantahtoa.

Mutta oliko gallup-politiikka vasta aavistus tulevasta? Syvällistä kannanmuodostusta ennen kuin peukut keksittiin?

Vai olisiko peukkujournalismi ja peukkupolitiikka sittenkin jonkun kehityksen päätepiste? Antoiko syksyllä kokoon kuivunut FB-yleislakko aavistuksen siitä, kuinka vakavasti peukku sitouttaa ja ottaa kantaa, kun puhutaan yhteiskunnallisista asioista? Ehkä. Siksi aion edelleen kirjoittaa enemmän maailmasta ja vähemmän persuista. Mites journalistit?