(Julkaistu Demokraatissa 10.2.2014.)

Elämme ennen näkemättömän avoimessa globaalissa taloudessa. Ajan merkittävimpänä megatrendinä listataan tutkimuksesta toiseen keskinäisriippuvuus. Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät kansojen kohtalot ole olleet niin likellä toisiaan.

Tämä ennennäkemättömän avoin globaali talous on toistaiseksi tuonut suomalaisesta vinkkelistä tarkasteltuna mukanaan ennen näkemätöntä vaurautta ja muuttanut arkeamme. Olemme osa maailman ilmiöitä, uusien teknologioiden tuomia arjen muutoksia, ruokakulttuuria, ihmisten liikkuvuutta. Nuoret ammattilaiset työskentelevät sujuvasti eri mantereilla ja kaupan lihatiskivastaaja lähtee talviksi Thaimaahan. Kaupoissamme on Helsingistä Utsjoelle elintarvikkeita, joita pari vuosikymmentä aiemmin tuotiin matkatuliaisina muilta mailta.

Vauraus ja arjen muutos ei kuitenkaan tunnu jakautuvan tasaisesti. Moni kansalainen kokee, että on jotenkin sivussa, osaton uusista mahdollisuuksista. Kyse ei ole pelkästään taloudellisesta epätasa-arvon kokemuksesta, vaan myös siitä, että avoin maailma näyttäytyy uhkana ja tulevaisuus pelottaa.

Samalla kun globaali avoin talous on tuonut mukanaan ennen näkemätöntä vaurautta ja nousseen elintason, se on tuonut mukanaan myös ennen näkemättömiä riskejä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Työpaikkoja tulee ja menee. Aloja syntyy ja katoaa.

Miten tässä maailmassa voi kansakuntana ja yksilönä pärjätä?

Minä uskon, että ainoa vastaus on olla mukana niin avoimesti ja aktiivisesti kuin suinkin.

Millaisia tuotteita globaali maailma kaipaa? Millaisia aatteita maailmalla liikkuu ja mitä niistä seuraa teknologisten tarpeiden ja kuluttajien kiinnostajien kannalta? Näihin kysymyksiin voi vastata vain ollen mukana.

Osallisuus edellyttää sitä, että kansakunnan mentaliteetti on avoin.

Siksi toivon, että maamme kansallinen mielikuvitus alkaa pikku hiljaa antaa periksi uskomuksesta, että meidän on tehtävä ”Suomessa Suomea koskevia päätöksiä”. Moinen toimintakulttuuri oli mahdollinen suljettujen talouksien ajassa. Nyt se tarkoittaisi jättäytymistä globaalin avoimen maailman ulkokehälle. Sillä kehällä vienti tuskin vetää.

Jotta avoimuus, myönteinen suhde maailmaan ja keskinäisriippuvaisuuteen olisi mahdollista, meidän on kyettävä vastaamaan myös ilmiön toiseen puoleen. Ennen näkemättömät mahdollisuudet ja niiden mukanaan tuomat ennen näkemättömät riskit korostavat yhteisvastuuta. Käytännössä riskeihin varautuminen tarkoittaa esimerkiksi yhteisin varoin turvattuja mahdollisuuksia uudelleen kouluttautua, jos aiempi ala yksinkertaisesti ei enää työllistä ja ylipäänsä turvasiltoja, jotka kantavat muutostilanteissa.

**

Istuimme viime viikolla iltaa useamman eurovaaliehdokkaan kanssa. Yksi illan keskustelun johtopäätöksistä oli ajatus siitä, että meillä on annettavana eurooppalaiseen ytimeen luottamukseen perustuvan yhteiskunnan arvot ja toimintatavat. Luottamukseen. Muistammehan vaalia sitä ennen kuin se kriisiytyy?

Eurovaaliehdokkaista kuului myös odotus puoluetoimiston vaalikoordinointia ja ohjeistusta kohtaan. SDP:lla on koossa todellinen superlista, jollaisesta viisi vuotta sitten haaveilimme. Listan jäsenistä puolet on istuvia meppejä ja kokeneita kansanedustajia, lisäksi Euroopan demarinuorten pj, puolueen varapuheenjohtaja ja yksi maan tunnetuimmista Eurooppaa ja EU-taloutta laajasti käsitelleistä toimittajista. Ovathan puoluetoimisto ja piirit ottamassa tästä listasta kaiken irti? Onhan yhteinen kampanja ja ehdokkaiden koordinointi kunnossa, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella, kun aloitettiin liian myöhään?