Stadin demarit kokoontuivat viime lauantaina Käpylään. Tavoitteena oli valita demarien edustajat päättämään Helsinkimme asioista tulevan neljän vuoden aikana eli jakaa kunnallisvaalituloksen myötä saadut vaikutuspaikat.

Käpylän parituntinen kuvastaa sitä, miksi poliittista aatteista sosialidemokratian tuntui itselleni aikanaan omimmalta. Pullistelleeseen saliin mahtui keskenään erilaisia ihmisiä,  joista muodostuu jonkinlainen läpileikkaus kansakunnasta iän, sukupuolen, ammattitaustan, asuinalueen ja elämänkokemuksen mukaan.

Tämä moninaisuus on läsnä, kun tarkastelee lokakuussa valittua valtuustoryhmää ja lauantaina tehtyjä valintoja Helsingin avainpaikoilla. Mukana on sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila, 70, ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja Matti Niemi, 25. Keskeisillä lautakuntapaikoilla uusista tulijoista on niin ahtaaja (Jape Loven kaupunkisuunnittelulautakunnassa) kuin tohtori (Ville Jalovaara opetuslautakunnassa). Kaupunginhallitusryhmässä kanssani ovat yrittäjä Osku Pajamäki ja osastonhoitaja Tarja Tenkula. Tiedote Helsingin Demarit uudistavat vahvasti keskeisiä luottamuspaikkojaan tässä. Valtuutettujen esittely Stadin Ruusussa tässä.

Miksi arvostan tätä moninaisuutta?

Edustuksellisen demokratian ytimessä on se, että valitsemme säännöllisesti keskuudestamme edustajat päättämään yhteisistä asioistamme. Valittavilta vaaditaan monimutkaisessa maailmassa monenlaista osaamista ja kykyä perehtyä asioihin. Lisäksi, jotta edustuksellisuus voisi toteutua, vaaditaan kykyä tarkastella asioita monista näkökulmista käsin. Vastoin kuin toisinaan kuulee oletettavan, aika harva pyrkii vaikuttamaan politiikassa itsensä kaltaisten ihmisten asioiden äänitorvena. Etujärjestöt ovat erikseen, politiikka on monenlaisten intressien yhteensovittamista. Erilaisten ihmisten yhteistyöstä syntyy parhaimmillaan uusia tapoja ajatella, ideoita.

Moninaisuus näyttäytyy myös sitä kautta, että Sdp:ltä on lupa odottaa linjoja ja linjauksia kaikissa asioista teollisuuspolitiikasta sosiaalipolitiikkaan ja ympäristöpolitiikasta turvallisuuspolitiikkaan. Koulutuspolitiikassa arvostan korkealle vuosikymmenten edistyksellisen perinteen.

Mikä porukkaa Käpylän salissa yhdistää? Vastaisin että sekä arvopohja että politiikan tekotapa (toki on reilua todeta, että lauantaina varmasti yhdisti myös toive, että toistasataa henkilövalintaa saadaan tehtyä ilman, että syntyy perusteettomia vastakkainasetteluja).

Arvoja luonnehtii työ, oikeudenmukaisuus ja kohtuus. Tämän päivän maailmassa se tarkoittaa sitoutumista sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kasvun tavoitteeseen.

Politiikan tekotavassa demarien poliittista kulttuuria luonnehtii maltillisuus; ollaan reformisteja ei revolutionaristeja. Samalla edustuksellista demokratiaan vaalitaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että omat linjaukset pohditaan yhdessä valitulla porukalla ja monesti useammassakin pöydässä. Puolueen jäsenten ja puolusosastojen mahdollisuudet tehdä puolueen politiikkaa linjaavia aloitteita ovat laajat.

Omalta osaltani olen otettu, että pääsen mukaan helsinkiläistä sosialidemokratiaa linjaavaan pöytään eli kaupunginhallitusryhmään. Tammikuusta alkaen tämä porukkaa kokoontuu joka maanantai 14’45 miettimään, miten yhteisen Helsinkimme ja meidän helsinkiläisten hyvää elämää edistetään.

Sitä ennen toivon meille kaikille rauhaa jouluksi ja vuodenvaihteeksi.