Finlandiatalon sali oli liki viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tunnelmassa oli myönteistä sähköä ja pöhinää. Tv-kameroita ei paikalla ollut eikä ainakaan Yle TV1 ollut noteerannut tilaisuutta pääuutislähetyksessä.

Syytä olisi ollut.

Vetonaula voi yllättää. Suomen Akatemia julkisti maanantaina Tieteen tila 2012 –raportin.

Tieteen tilaa arvioidaan kolmen vuoden välein ja sen pohjalta korkeakoulutusta kehitetään ja muokataa. Kyseessä on koko korkeakoulujärjestelmäämme sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti arvioiva huolella tehty kokonaisuus, jossa on lukuisia kehittämisehdotuksia. Soisi, että valtamedia huomaisi tämäntasoiset avaukset.

Nyt julkaistussa arviossa oli mukana satoja tutkijoita eri aloilta ja sen tulokset antavat kestävän pohjan korkeakoulupolitiikan linjauksille tulevina vuosina. Kymmenestä kehittämisehdotuksesta huomasin innostuvani erityisesti neljästä:

1) Suomalaisen tieteen kilpailukyvyn turvaamisessa avainkysymys on opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytointi. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota post doc –tutkijoihin ja alkuvaiheen professoreihin.

2) Perustutkimus on ratkaisevassa asemassa, jos tieteeltä halutaan myös jatkossa uusia avauksia ja riskitutkimusta. Raportissa korostetaan perustutkimuksen merkitystä ”sellaistenkin ihmis- ja yhteiskunnan suurten haasteiden ratkaisemisessa, jotka eivät ole vielä näköpiirissämme.”

3) Julkisin varoin kerätyn tiedon mahdollisimman vapaata käyttöä on edistettävä. Tässä on tehty viimeisen vuoden aikana paljon, kun esimerkiksi maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa tuli kaikkien saataville. Hienoa, että Akatemia ottaa tähän suuntaan kantaa. Meillä on tässä maassa valtavasti dataa ja olisi tärkeää saada tutkimus hyödyntämään nykyistä paremmin olemassa olevaa tietoa.

4) Tieteellisen tutkimustiedon hyödyntämistä poliittisen päätöksenteon ja julkisen hallinnon tukena on lisättävä. Raportissa todetaan ”Tutkijankoulutuksessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että tutkijat osaavat viestiä tuottamastaan tutkimuksesta kansantajuisesti ja heillä on kyky tuoda esiin tutkimuksensa relevanssi päätöksenteossa.”

***

Mielenkiintoisin esitys oli Arto Mustjoen puheenvuoro kokonaisuudesta ”ihmiskunnan ja yhteiskunnan suuret haasteet”. Sekin on mukana raportissa, joka löytyy täältä.

Jotenkin Finlandiatalolla tuli tunne, että yliopistoporukka on pääsemässä yli yliopistouudistuksen lamasta ja pohtii taas tulevaa muutenkin kuin rakenteiden kautta hahmotellen Mustjoen tapaan “suuria haasteita”. Hyvä niin. Tv-kamerat paikalle!