(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 16.11.2009)

Vuoden 2009 voisi julistaa eduskunnassa yliopiston vuodeksi. Keväällä säädettiin historialliseksi mainostettu yliopistolaki. Viime viikolla hyväksyttiin hallituspuolueiden tuella uusi laki Suomen Akatemiasta. Laki herätti asiaa tuntevissa hallituspuolueiden kansanedustajissa aiheellista kritiikkiä, mutta heidän voimansa eduskunnassa ei riittänyt. Voimattomuus näkyi poissaolona äänestyksistä. Kaksi vihreätä sentään äänesti vastaan.

***

Olen arvostellut kummankin lain valmistelua ja sisältöä. Yhteistä niille on ollut kiire, jolla lait on juntattu läpi. Lausuntokierrokset ovat vaikuttaneet ikäviltä muodollisuuksilta, eivät aidoilta pyrkimyksiltä tehdä mahdollisimman hyvä ja tarkoituksenmukainen laki. Tiedepoliittista pohdintaa tai tieteellisen työn ja akateemisen toimintaympäristön perusolemuksen arviointia lainvalmisteluun ei ole kuulunut.

Yliopistolaki ja akatemialaki ovat sellaista lainsäädäntöä, joka harvemmin saa kansan syviä rivejä liikkeelle. Niissä ei puhuta asumisen kustannuksesta tai ruuan arvolisäverosta, joiden vaikutus tuntuu jokapäiväisessä elämässämme. Miksi kuitenkin väitän, että yliopistoa koskevalla lainsäädännöllä on laajempaa merkitystä?

Yliopistoissa on tarkoitus kehittää uuteen tietoon perustuvia uusia ajatuksia. Nyky-Suomessa esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikka ja hyvinvointipalvelut kuvastavat, miksi uudet ajatukset ovat elintärkeitä. Energia- ja ilmastopolitiikassa tarvitsemme nopeasti uusia sovelluksia ja toimintatapoja. Parhaimmillaan säästämme planeetan tuleville sukupolville ja luomme samalla uutta työtä Suomeen ja maailmalle. Huonoimmillaan tuhoamme nykyteollisuuden toimintaedellytykset ja rakennamme liian kalliita tapoja hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Hyvinvointipalveluiden osalta ikäpyramidi haastaa miettimään, miten vähenevä työikäinen väestö kykenee paitsi rahoittamaan myös tuottamaan tulevaisuuden palvelut.

Niin energia- ja ilmastopolitiikassa kuin hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden ratkaisuissa tarvitsemme luovia, rohkeita ja kekseliäitä ideoita. Uutta ajattelua.

***

Uransa amerikkalaisessa tiedemaailmassa tehnyt kansantaloustieteen professori Bengt Holmström sanoi monta tärkeää lausetta marraskuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa. Tieteentekijöiden tulisi olla vapaita ”toisinajattelijoita”, joiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ”uteliaisuus, rehellisyys ja löytöretkeilijän henki”. Osana taiteeseen vertautuvaa prosessia ja kovaa työtä ”tulee epäonnistumisia. Asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Kaikki menee huonosti. Ei tule ideoita”.

Ja joskus taas ”asiat napsahtavat kohdalleen ja tulee ahaa-elämys”. Holmström moittii eurooppalaista tiedemaailmaa jumiutuneeksi, koska siitä puuttuu ihmislähtöisyys. Yhdysvalloissa on päinvastoin eikä yliopistoon ”haluta sellaista ihmistä, joka tekee sitä, minkä me jo osaamme, vaan sellainen, joka luo tulevaisuutta”.

Tulevaisuudessa toivon, että sosialidemokraatit ovat etulinjassa suomalaisessa tiedepolitiikassa ja vaativat keskusteluun laajuutta ja syvyyttä, jossa ei puhuta vain teknisistä innovaatioista ja hallinnosta.

Meiltä yliopistolaisilta toivon kykyä vaatia nykylainsäädännön puitteissa toimintakulttuuria, joka tukee toisinajattelua ja tieteen vapautta. Niin luomme tulevaisuutta: dynaamista yhteiskuntaa, kestävää kehitystä, uutta työtä ja tehokkaita tulevaisuuden palveluratkaisuja.