(kolumni Demokraatti 9.5.2012)

Lukuisia työoikeuteen liittyviä lakeja kirjoittanut juristi Raila Kangasperko muisteli vuosikymmenien työuraansa viime viikolla. ”Yksi näkökohta, minkä haluan nostaa esille on, että lainsäädännön lähtökohta on suojella heikompaa osapuolta.”

En tiedä kuvittelinko vain, mutta ihan kuin tässä kohtaa puheenvuoroa salissa olisi kuulunut pieni kohahdus. Näkökulmaan palattiin myöhemmissä seminaarin puheenvuoroissa. Ajatuksessa oli tarttumapintaa.

Kun vuosikymmenien merkittävän työuran tehnyt henkilö esitelmöi ja pohtii mennyttä, hän punnitsee sanottavansa tavallista harkitummin. Puhuja tietää, että häneltä toivotaan jonkinlaista synteesiä, olennaisen havaitsemista. Siksi arvostetun työlakien kirjoittajan viimeinen puheenvuoro valtion virkamiehenä oli merkille pantava.

Onko näkökulma heikomman suojelusta lainsäädännön perustana niin piilossa nyky-yhteiskunnan peruseetoksessa, että se on tarpeen erikseen todeta? Eikö heikomman osapuolen suojelu ole koko työoikeuslainsäädännön lähtökohta?

Työsopimuslakien historia on ilman muuta ollut työntekijöiden aseman paranemisen historiaa. Historiallisesti myös kolmikantaiseen valmisteluun on keskeisesti liittynyt ajatus siitä, että järjestöjen kautta kaikkien – myös heikompien – ääni kuuluu. Työntekijäjärjestöjen tehtävänä on ollut tuoda lainvalmisteluun arjen asiantuntemus yksittäisen työntekijän näkökulmasta.

Raila Kangasperkon toteamus heikomman osapuolen suojelusta työoikeuslainsäädännön lähtökohtana johtaa kysymään, mitä ryhmiä lainsäädännön olisi syytä tunnistaa tässä ajassa.

Ketkä kaipaavat suojelua 2010-luvun työmarkkinoilla?

Kuinka 2010-luvulla varmistamme heikomman äänen kuulumisen?

Onko työmarkkinajärjestöillä riittävä tarttumapinta moninaistuviin työmaailman ilmiöihin?

Juuri tässä taitaa olla sekä poliittisen että ammatillisen työväenliikkeen kipupiste tässä ajassa. Kykenemmekö varmistamaan, että liike tavoittaa työmarkkinoilla 2010-luvun suojelua tarvitsevat?

Monissa työministerin alaisuudessa parhaillaan meneillään olevissa hankkeissa on pyritty erittelemään, ketkä tämän päivän työmarkkinoiden näkökulmasta ovat heikommassa asemassa.

Esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuun analyysissa haavoittuvimmiksi todettiin rikkinäisten perheiden lapset, maahanmuuttajanuoret ja pelkän peruskoulun varassa olevat nuoret. Maanantaina julkaistiin ensimmäinen Suomessa toteutettu laaja työsyrjintätutkimus, jossa osoitettiin, kuinka pelkästään nimeen perustuva etninen syrjintä vaikeuttaa työnsaantia. Ensi viikolla julkaistavassa trendi-raportissa arvioimme erilaisten työn teettämisen tapojen vaikutuksia osa-aikaisuudesta itsensä työllistämiseen. Osatyökykyisten toimintaohjelman valmistelu on alkamassa Stm:n johdolla.

Oma tarinansa on globaali oikeudenmukaisuus. Työoikeuksiin liittyvät sopimukset ovat kaiken ytimessä, kun ajamme oikeudenmukaisempaa maailmaa ja pyrimme suojelemaan heikompia.