Eilisillan tv-tentti motivoi pohtimaan presidentin tehtävien merkittävintä alaa eli ulkopolitiikkaa.

Suomessa ulkopolitiikassa on aina korostettu jatkuvuutta ja pitkää linjaa. Ulkopolitiikassa pienen maan etu on ennustettavuus ja siitä syntyvä luotettavuus.

Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat luoneet kylmän sodan jälkeisen Suomen ulkopoliittisen profiilin. Suomen linjaa määrittävät rauhantyö, ihmisoikeuksien puolustaminen, kestävän kehityksen korostus ja globaali oikeudenmukaisuus.

Ensimmäisellä kierroksella tätä pitkää ulkopolitiikan linjaa edustivat ennen kaikkea Lipponen, Haavisto ja Arhinmäki. Ulkopoliittisessa kokemuksessa Lipponen oli ylivertainen, mutta tuuli ei näissä vaaleissa tarttunut Lipposen purjeisiin.

Toisen kierroksen ehdokas Pekka Haavistolla on konkreettisia näyttöjä työstä rauhan ja ihmisoikeuksien hyväksi. Haaviston valinta tarkoittaisi Halosen linjan jatkumista Halosen-Haaviston-linjana. Tässä H-linjassa korostuu kestävä kehitys, pohjoismainen hyvinvointivaltio ja pyrkimys sopimisen kulttuurin vahvistamiseen meillä ja muualla.

Maakuvan kannalta on vaikea kuvitella parempaa osoitusta maan liberaalista avoimuudesta kuin se, että viime vaaleissa pähkäilimme presidentin avoliittoa ja nyt rekisteröityä parisuhdetta. H-linja edustaa jatkuvuutta tässäkin.