(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 25.8.2011)
Taksikuskin tärkein työväline on auto. Siksi menopeliin satsataan. Ammattiremonttimiehen tunnistaa kunnon porakoneesta. Meille tietotyöläisille tärkein ja ainoa työväline on tietokone&puhelin –setti.
Aloitin elokuussa työt työministerin erityisavustajana. Teen siis töitä valtion hallinnon poliittisen johdon alaisuudessa innovaatioministeriössämme.
Täytyy sanoa, että olen ollut hämmentynyt valtion porakoneiden terästä.
Puhelimista valitsemani Nokian malli ei ollut mahdollinen, koska kyseiseen malliin ei kuulemma saanut asennettua meidän sähköpostia. Minulle tilatun puhelimen asennus on viivästynyt kuukauden. Asiat hoituvat jotenkuten saamallani väliaikaislaitteella.
Onneksi päätin pitää oman ei-nokialaisen älypuhelimen, jolla surffaaminen onnistuu sutjakkaasti. Sain tosin ohjausta ministeriön puhelinvastaavalta, että meidän liittymiä ei ole ylenmääräiseen surffaukseen tarkoitettu, vaan lähinnä sähköpostiin ja kalenterin käyttöön. Tämä siis vuoden 2011 peli-Suomen johdossa!
Saamani kannettava tietokone on toiveeni mukaisesti pieni ja kevyt. Koneen akku kuitenkin väsähtää parissa tunnissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että henkilökohtaisessa melkein yhtä keveässä kannettavassani akku kestää koko päivän.
Tietokoneen etäkäytössä ongelmaksi on tullut verkkoyhteys, koska ministeriö ei tietoturvasyistä tarjoa nettitikkuja. Maailmalla liikkuessamme olemme muiden verkkojen varassa. Niiden asentaminen koneeseen on puolestaan suhteellisen monimutkaista. Mobiiliksi työskentelyksi tätä ei voi kutsua.
Ohjelmien osalta käyttöjärjestelmä odottaa päivitystä 2010-luvulle. Lisäksi kolmen viikon aikana sähköposti on ollut palvelinongelmien vuoksi pois käytöstä yhteensä puolitoista päivää. Verkkopohjaista sähköpostiliittymää ei ole. Käytännössä kaikki työhön liittyvä tietoliikenne on siis ollut puolitoista päivää pois pelistä eikä sähköiseen kalenteriin ole päässyt käsiksi. Tietoturvallisuutta uhmaten olen hoidellut budjettiasioita omasta kännykästä käsin omalla gmail-sähköpostilla, kun ministeriön posti ei toimi.
Keskeisten paperien tulostaminen on vaatinut luovuutta, kun ollaan oman toimiston ulkopuolella. Yhtenä iltana kävi niin, että olimme ministeri-seurueen kanssa valtioneuvoston kanslian hallinnoimassa keskeisessä kokouspaikassa. Samaan aikaan sattui olemaan hallituksen budjettineuvottelujen kannalta keskeinen päivä ja meidän oli valmistauduttava seuraavan aamun kokoukseen. Muistioita virtasi sähköpostiin. Tenkkapoo tuli, kun niitä piti tulostaa. Moisia teknisiä valmiuksia ei tässä kokouspaikassa oltu ajateltu.
Tämän tarinan opetus on, että meidän innovaatioministeriömme porakoneet eivät ole ajan tasalla. Missä on kunnianhimoinen tietoyhteiskunta?
Ehdotan, että pysäytetään Suomen valuminen IT-kehitysmaaksi siitä, että maan korkeimpaan johtoon turvataan maailman parhaat työvälineet. Siinä ei ole mitään järkeä, että johtavat virkamiehet ja poliitikot nyhräävät jokainen yksinään joka kodin remonttimiehen ruuvinvääntimeen vertautuvien vehkeiden kanssa. Tarvitaan ammattilaisten porakoneet ja tarvitaan jatkuvaa ohjausta niiden mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Ei niin, että jokainen työntekijä itse pähkäilee, mikä olisi hänelle paras laite, vaan niin, että parhaat IT-osaajat jatkuvasti tarjoavat käyttäjille parhaita mahdollisia teknisiä ratkaisuja työntekoa tukemaan ja tehostamaan.
21 Comments on "Innovaatio-Suomen onneton IT"
Antti Tuurala
27.8.2011Hieno ja ajankohtainen kirjoitus! Sama pätee valitettavasti monen ison firman kohdalla. Jo pelkän työn tuottavuuden ja mielekkyyden kannalta viimeistään nyt olisi aika herätä siihen, että ihmisille annettaisiin mahdollisuus tehdä töitä niiden työkalujen avulla, joilla työnteko parhaiten onnistuu. Aiheesta pitkän artikkelin kirjoittaneena en voi kuin ihmetellä, kuinka paikalleen asiassa on jämähdetty.
Vesa Linja-aho
27.8.2011Jo vuonna 2003 ihmettelin, miksi sain rimpulan työvälineen silloiselta työnantajaltani Teknilliseltä korkeakoululta. Olihan ongelma kaikkien tiedossa, mutta kukaan ei keksinyt verrata sitä muihin ammattilaisiin. Loistava oivallus: ammattiremonttimies ei tee töitä 30 euron porakoneella, eikä taksikuski 10000 euron autolla. Miksi sitten tietotyöläiselle löydään kouraan halvimmat mahdolliset rimpulat?
Poikkeuksiakin on, muistaakseni Verkkokauppa.com joskus mainosti työpaikkailmoituksessaan, että koodari saa sellaisen työaseman ja niin monta näyttöä kuin haluaa.
Anu Lahtinen
28.8.2011Samaa on monesti ihmetelty yliopistossakin, kun matkalaskun tekemiseen on ohjelma-, resurssi- ja laiteongelmien vuoksi hyvässä lykyssä kulunut enemmän työpäiviä kuin alkuperäiseen matkaan (enkä siis liioittele yhtään parin vuoden takaista tilannetta, joka oli lievimmin sanottuna absurdi).
Toisaalta on lohdullista kuulla, että valtion johtotehtävissä olevat ja "tavikset" kamppailevat hyvinkin samanlaisten murheiden kanssa - olemme siis jotensakin samalla linjalla ja ratkaisuja kaivattaisiin laajemminkin näiden it-porakoneiden ongelmiin. Jossakin yhteydessä viitattiin ohjelma- ja laiteongelmiin toteamuksella, että tilanne on samantyyppinen kuin jos työmaalla pitäisi siirtää hiekkaa 80 kilon painoisella lapiolla.
Kansainvälisestikin on esimerkkejä, hyvässä ja pahassa, siitä, että ihmiset siirtyvät käyttämään omia laitteitaan, kun työpaikalla ne eivät toimi tai niitä ei ole saatavilla. Hankalien, pätkivien yhteyksien päässä tulee välillä hoidettua työasioita sosiaalisen median kautta, koska ne toimivat joskus sinnikkäämmin kuin mikään virallisesti hyväksytty yhteys.
Erkka Railo
28.8.2011Yksi ulottuvuus poliitikkojen ja virkamiesten työkaluja on, että ip-lehdet mielellään tekevät populismia uusilla poliitikoille myönnetyillä eduilla, vaikka kysymys olisi ihan perusasioista. Ajatus "torkkupeitoista" istuu syvässä psyykessä sekä poliitikkojen että "kansan" mielessä. Tsemppiä, Pilvi.
Pilvi Torsti
28.8.2011Kiitos kommenteista - olisin aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa yleisemmin ongelmasta, jonka ytimessä se, että tavallaan jokaisen tietotyöläisen oletetaan oevan IT-ammattilainen, mitä tulee laitteiden ja ohjelmistojen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Olen myös kohdannut saman useilla aloilla ja useissa duuneissa ja kyllä YO ollut parhaasta päästä, kun jokainen tutkija vääntänyt itse matkalaskuja ohjelmistolla, joka suht monimutkainen niin, että kerran pari vuodessa sitä käyttäessään joutui aina aloittamaan alusta. Eiköhän aleta ajaa muutosta jokainen omissa yhteisöissämme ja - toivon niin - 10 vuoden päästä hymyillään tämän hetken tunnelmille.
Jonathan Urgenus
28.8.2011Kieltämättä shokki oli suuri, kun siirryin pienestä kolmen henkilön yrityksestä kuntayhtymälle töihin. On aika moinen tipautus kun tottuu tekemään töitä parhailla työkaluilla ja sitten pitää vaihtaa niihin työkaluihin, joita ei edes kotikäyttäjät huoli.
Raha syillä ja kilpailutuksella asiaa seliteltiin. Rahasta ei kuitenkaan siinä vaiheessa ollu kuntayhtymällä pulaa, kun meidän kaikkien työhuoneisiin hankittiin jälleen uudet toimistokalusteet. Ja Martelalta luonnollisesti. Olihan edelliset kalusteet jo 8v vanhoja ja eivät siten uusinta uutta, vaikkakin täysin toimivat. Yhteisaulaan tuli myös uudet kalusteet ja desig mallit luonnollisesti, koska eihän meille normaalit käy. Toimiston tärkeimmät kalusteet eli työtuolit sen sijaan jätettiin uusimatta niillä joilla oli joku kalliimpi malli käytössään. Budjetti nääs. No onneksi mappihyllyni ja vierastuolini ovat hienoja ja uutta kuosia, sehän on tärkeää.
Martti Karjalainen
28.8.2011Sen vanhan totuuden haluan tässä kaikille kirjoittajille vinkata, että mikään ei ole niin helppoa kuin arvostelu. Joku oma positiivinen toimenpide tai edes oikea ratkaisuehdotus antaisi aina uskottavuutta ihan toisella lailla. Kaikki isot organisaatiot näyttävät näiden kirjoitusten perusteella olevan ihan hanurista IT:n osalta. Ei se niin kuitenkaan voi olla eikä olekaan. Isoissa organisaatioissa on IT:n osalta valtavasti erilaisia yksityiskohtia ja sidoksia, niin että kaikkiin uutuuksiin ei ole mahdollista heti hypätä. Kun siirtyy organisaatiosta toiseen, siirtyy myös toiseen IT-ympäristöön, ja ei voi olettaa, että kaikki vanhat tutut työkalut ovat heti käytettävissä uudessa ympäristössä.
Georg Wrede
28.8.2011Täällä ihmetellään toisarvoisia pikkuasioita. Oikeasti viitatun artikkelin vaivoihin on kaksi alkuperäistä syytä:
1) Meillä on tietosuojavaltuutetun norsunluutorni, jonka huipulla istuu eläkevirkaa viettävä juristi, joka ei ymmärrä tietotekniikasta tuon taivaallista (olen tavannut neuvotteluissa joissa tuo on tullut tuskallisen selvästi ilmi). Lisäksi hän luulee että hänen virkansa päämäärä on rajoittaa mahdollisimman paljon sitä että toinen ihminen pääsee käsiksi tietoon. Edes sivuideana ei ole toimiva yhteiskunta, eikä yksilön tai järjestelmän kokonaishyöty tai tuloksellisuus.
2) Torstin toisena ongelmana on että organisaatiossa ei ole kompetettia ja riittävillä valtuuksilla toimivaa IT-infrajohtajaa. Jos tämmöisessä virassa olisi mies paikallaan, niin hän saisi viedyksi läpi toimivan, sujuvan, ja vielä kaupanpäällisiksi turvallisemman järjestelmän, josta kaikki osapuolet hyötyisivät. Ihan sivusäästönä tulisi riihikuivaa kun rautaa ei tuhlaantuisi tehottomaan ja väärään käyttöön -- puhumattakaan siitä kuinka paljon organisaation tuotos (eli lopulta paremmat lait ja päätökset asioista) paranisi.
ERGO: Tietosuojavaltuutetun toimisto lopetetaan koska sillä ei ole näyttöä siitä että toimiston olemassaoloaikana kansalaiset tai yhteiskunta voisivat millään tavalla paremmin sen ansiosta. Sitten julkaistaan hakuun IT-infrajohtajan paikka, johon hankitaan ihan oikeasti asiansa osaava ammattilainen yksityiseltä puolelta.
Jälkimmäisen palkka voi osoittautua olevan kolmin tai nelinkertainen odotuksiin verrattuna, mutta takaan että ne rahat tulevat takaisin ovista ja ikkunoista, kovin rivakasti.
Pilvi Torsti
28.8.2011Martti, tottakai on selvää, että isoissa organisaatioissa eri vaatimuksia. Myös se on selvää, että varmasti lähes jokainen IT-asioista huolta kantava aina pyrkii parantamaan asioita myös sisältä päin. Usein vain on niin, että myös organisaatioiden sisällä esim. laitteista vastaavat joutuvat toteuttamaan linjauksia, joita eivät itse ole ajaneet (tähän olen törmännyt sekä yliopistossa että valtionhallinnossa). Jutussani olisin voinut vielä enemmän painottaa sitä minusta tärkeintä asiaa eli näkökulmaa: pyritään saamaan teknologia palvelemaan työntekijöitä, yhteiskuntaa jne MAHDOLLISIMMAN hyvin. Se ei tapahdu niin, että yksittäiset työntekijät miettivät laitteitaan ja tarpeitaan eikä näkökulma voi olla se, että teknologia on turhia leluja surffailu tarpeetonta. Mikään pikkuasia teknologia-asioissa kyydistä putoaminen ei Suomessa laajemminkaan ole ja se johtaa kyllä jatkuviin tehottomuuksiin. Ihan muutama hyvin perusesimerkki: junien verkkoyhteydet, terveyspuolen sähköiset rekisterit (vrt. Suomi ja Viro).
Pilvi Torsti
28.8.2011Georg, kiitos pointseista. Tietosuojavaltuutetun osalta isoin kysymys lienee terveydenhuollon rekistereissä, joita ei tunnuta saatavan ikinä valmiiksi (vrt. tässä Viro). Valtionhallinnon kannalta en näe valtuutettua asian ytimessä. Sen sijaan hankintapuolella on varmasti ratkaisun avaimia. Maailma muuttuu tässäkin koko ajan ja ylipäänsä olisi tarpeen ajatella hieman joustavammin eikä tavoitella one and for all -ratkaisuja hyvin erilaisille käyttäjille erilaisiin tarpeisiin.
Ville Saarikoski
29.8.2011Suomi on sähköisen murroksen kynnyksellä. Monet suuryhtiöt esim Sanoma, Itella kurkottavat kohti uusia liiketoimintamalleja vanhan liiketoiminnan murentuessa ja uusivat rakenteitaan yllättävän kovaa tahtia. Luova tuho on vauhdissa.
"Missä paperi siellä tehottomuus".
Meillä kotona ei ole ollut printteriä vuosiin. Uusi sukupolvi, jolle paperi on vanhanaikaista, kasvaa kohisten ja vanhan hyläten. Ministeriössä voisit tehdä aloitteen, että poistetaan printterit.
Ministeriö voisi myös seurata, miten muut maat ovat sähköisten prosessien kehityksesä vähitellen marssineet Suomen ohi. Kyse ei ole siitä mitkä ovat yksilön välineet vaan siitä miten ryhmät toimivat keskenään tehokkaasti uusilla välineillä.
mace
29.8.2011Kiitos hyvästä kirjoituksesta, ja siitä että se on saanut niin paljon ansaittua huomiota. Kommenteissa teroitat muutamia näkökulmia hyvin (erit sitä ettei sooloilu voi olla paras mahdollinen tilanne kokonaisuuden kannalta). Toivottavasti monet alkuperäisen teksstin lukijat käyvät läpi myös kommentit.
Tämä "varjo-IT" ("shadow IT") on todella kiehtova aihe ja nykyisessä maailmassa jotain järkeä tähän pitäisi saada. Olen itsekin organisaatiomme tieto(tekniikka)hallinnon vastaanottavassa päässä, ja minulla on syutä epäillä etteivät he välttämättä ilahtuisi kaikista käyttämistäni työkaluista... Em tosin tiedä, en ole viitsinyt ottaa asiaa heidän kanssaan edes puheeksi. Ja siinä eräs lisänäkökulma asiaan.
Meillä julkishallinnon alaisissa tietotöissä -- kuten yhtälailla kaikissa muissakin piireissä -- liikkuu paljon suullista perimätietoa siitä, miten (tieto)hallinnon alaisuudessa on mukavinta. Työskentelen itse yleisten kirjastojen parissa ja samanlaista kavereiden jeesaamista arvatenkin tehdään siellä innovaatioministerissäkin.
Tsemppiä.
Anu Lahtinen
29.8.2011Eräs amerikkalaiskoomikko totesi kaupan automaattikassasta: "Luulin olevani koomikko, mutta olenkin näköjään kaupan kassa." Sama tulee välillä mieleen näiden IT-juttujen kanssa: "Luulin olevani tutkija/yliopisto-opettaja, mutta olenkin näköjään oma ATK-tukeni, laitteistojen alihankkijani, toimistosihteerini, samoin kuin kopioitsija, vahtimestari ja matkalaskuhallinnon tiliöintivastaava - tosin ilman asian vaatimaa koulutusta, palkkaa tai muutakaan." ;-) Tosin taitaa olla välillä sekä työelämässä että kouluissakin niin, että työntekijöillä/koululaisilla voi yksityishenkilöinä olla paremmat omaa työtä tukevat laitteet ja niihin liittyvä tietotaito kuin heidän yksikössään välttämättä on.
Mitä tulee kommenttilistassa esitettyyn huomioon siitä, että arvostelu on helppoa ja henk.koht. ponnisteluja asioiden edistämiseksi olisi hyvä tehdä. Se on ihan totta, joskus vaan on oikeasti tosi vaikea isossa laitoksessa vaikuttaa, vaikka yritystä on.
Olin palaverissa antamassa palautetta matkalaskuohjelmapalvelun tarjoajalle jne. Siinä tuli vastaan se, että palveluntarjoaja oletti meillä työpaikoilla olevan kopiokoneet, joilla voi kopioida matkatositteita suoraan pdf-tiedostoiksi ja liittää niitä matkalaskuohjelmaan. No ei ollut, ja tuskin tulee, eikä tällä tai muulla ruohonjuuritason ongelmalla ollut paljoa vaikutusta kokonaiskilpailutukseen. Kävi myös ilmi, että matkalaskuohjelman olisi voinut tehdä helpommaksi käyttää, mutta yliopistotasolla oli sitten taas tehty ratkaisu, että kysytään tosi nippelitasolla kaikki kulunkien tiedot. (Hesarissa oli aiheesta juttu, jossa todettiin, että matkalaskuohjelma näyttää lentokoneen ohjaamopaneelilta kaikkine vipstaakeineen ja nippeleineen. Maallikolle aika haaste, semminkin kun ohjelma riemukkaasti toteaa "virhe tietueessa 36489, numero 9 ei ole arvo" tms. valaisevaa.)
Yliopistohallinnosta koetettiin auttaa lippujen skannausasiaa ja lähettää yksikköömme skannerin yhteyteen uusi toimivampi kone, mutta lähetetty laite oli lopulta entistäkin kepulimpi. Aika toivottomaksi tuli olo, mutta kun sitten vaihdoin toiseen yliopistoon ja matkalaskuohjelma vaihtui, olin kyllä syvästi kiitollinen kun jonkinlainen tolkku taas syntyi eikä enää tarvinnut itse skannata lippuja, vaan ne saattoi antaa toimiston käsittelyyn.
Se tuntuu kuitenkin hiukan yllättävältä, ettei tulostamismahdollisuuksia ole etukäteen otettu huomioon Pilvi Torstin kuvaamassa palaveritapauksessa. Jopa yliopistolla muistetaan usein tällaiseen kiinnittää huomiota. :-)
Kaikesta huolimatta, valoisampia IT-ratkaisuja toivottelen etätöitse oman kannettavan ja mokkulan ääreltä. :-)
Jukka Vinnurva
1.9.2011Valtion tuottavuusohjelmassa pitäisi käydä läpi juuri tällaiset tuottavuuden esteet eikä hakea "tuottavuutta" vain kategorisesti henkilökuntaa vähentämällä.
Marko Kovanen
8.9.2011Olen erittäin huolestunut siitä, että työministerin erityisavustaja lähettelee luottamuksellisia tietoja ilmaisesta sähköpostista ja vielä ylpeilee sillä.
Tietysti IT:n pitäisi toimia, mutta käyttäjienkin pitäisi edes yrittää käyttäytyä tietoturvallisesti.
seppo Tolppo
8.9.2011Ehkä olisi parasta, että työnantaja tarjoaisi luontaisetuna oikeuden käyttää omia laitteita ja maksaisi siitä korvauksen. Maa taantuu pitkässä juoksussa, jos ammattilaiset eivät saa työskennellä koko tehollaan.
Nörtti
8.9.2011Nimenomaan IT-osaajia ei pidä päästää vaikuttamaan tiedontuottajan työkaluihin. IT-osaajien palkka maksetaan ihan muiden kriteerien mukaan kuin tuotetun tiedon laadun tai saatavuuden perusteella. Pahimmassa tapauksessa he ovat jopa ulkopuolisen edun palveluksessa, esim. laitetoimittajaan sitoutunut konsulttitalo. Sellaista tulee välttää kuin ruttoa.
Konsultti
8.9.2011Yleisesti ottaen suurin syy IT-ratkaisujen toimimattomuuteen tai heikkoon käytettävyyteen löytyy ratkaisun hankkijan puolelta. IT-hankintaa tehdään edelleenkin useissa organisaatioissa varsin vähäisellä tietotaidolla, mikä johtaa järjestelmiin ja ratkaisuihin jotka eivät vastaa käyttäjien tarpeisiin riittävän hyvin.
Toinen syy IT:n kankeuteen suurissa organisaatioissa on se, että laitteistojen ja ohjelmistojen sekä näihin liittyvien ylläpito- ym. sopimusten hallinta on sen verran haastava tehtävä, että IT-infran standardointi organisaatiossa on käytännössä välttämätöntä. Tästä aiheutuu se, ettei yksittäinen käyttäjä voi saada työkäyttöönsä sitä uusinta iMaccia mikä hänellä kotona on. Kun tähän vielä lisätään paineet ajaa IT:n kustannuksia alas, on selvää ettei lopputulos ole loppukäyttäjän kannalta paras mahdollinen.
Se, paljonko tuottavuus em. syiden johdosta laskee koko organisaatiossa on asia jota harva organisaatio on edes yrittänyt selvittää.
Pilvi Torsti
8.9.2011Kiitos kommenteista. KOlumnin kirjoittamisen jälkeen olen pohtinut aihetta mm. valtiokonttorin IT-palvelukeskuksen väen kanssa. Ymmärrän ihan hyvin tietyt rajat, joita esim. standardoinnista seuraa. Mutta se ei poista sitä, että jonkinlainen käyttäjälähtöisyys mullistaisi IT-ajattelun; nythän sellainen rajapinta usein puuttuu kokonaan. Markolle sanoisin, että olisin kyllä enemmän huolestunut siitä, että sposti ei toimi puoleentoista vuorokauteen lainkaan kuin siitä, että muistioita siirrellään gmailin kautta. Valtiosalaisuudet siirtyvät edelleen ihan muilla keinoin.
oho
10.9.2011Aika järkyttävää arvostelua. Haluat valita rusinat pullasta.
Tiedätkö miksi tilanne on tällainen? Siksi että tietotekniikkaan käytettävistä rahoista päättää joku joka ei tietotekniikasta mitään ymmärrä. Sen määrittely mitä tarvitaan ei kiinnosta ketään hankinta vaiheessa. Vasta näin jälkikäteen itketään ettei toimi. No ei toimi jos ei edes ole kerrottu mitä tarvitaan.
On toki niin että useimmiten on aivan väärät ihmiset noita määrittelemässä.
Budjetteja karsivat kaiken maailman idiootit jotka eivät asioista mitään ymmärrä. Esimerkiksi kun työntekijöiden määrä lisääntyy tai toiminta laajenee niin samalla raha- ja työntekijämäärällä on kuitenkin pärjättävä tietohallinnossa.
Kaikki uusi tekniiikka on kuienkin jonkun sinne taustalle rakennettava tai hankittava. Millä ajattelit sen hoidettavan? Aivan, rahalla. Kuka on koskaan tarjonnut rahaa tietohallinnolle? Ei kukaan. Vain ja ainoastaan jatkuvaa kitinää kuinka huonosti kaikki on.
Työntekijöille ei makseta. Olen samaa mieltä että kapinaan vaan. Toivottavasti kapina saa aikaan sen että muista hallinnonalan rahoista siirretään rahaa tietotekniikkaan. Toivottavasti ymmärryksesi riittää sittenkin kun palkkasi pienenee kun saat paremmat työvälineet.
Minkä muuten arvelit parantuvan siinä että saisit käyttöösi puhelimen jossa sähköposti ei toimi?
Leena Simonen
10.10.2011Olen ollut deskin ääreltä vapaalla vuodesta 2008. Kirjoittamasi teksti on kuin omaa todellisuuttani toisen ministeriön tuolilla virkamiehenä. Tehokkuusongelma.