(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.9.2010)

Elokuussa edesmennyt Tony Judt hätkähdytti monia viimeisellä luennollaan noin vuosi sitten. New Yorkin yliopiston arvostettu ja kiisteltykin professori tuli lavalle suuressa sähköpyörätuolissa tiukasti peittoon käärittynä. Hänen päänsä ympärille oli kierretty hengityslaite, jonka avulla hän pystyi puhumaan, joskin vaikeasti ja nopeasti väsyen.

Luennon aluksi Judt totesi, kuinka jotkut kollegat olivat ehdottaneet, että hän puhuisi sairaudestaan, liikehermoja vähä vähältä rappeutttavasta ALS-taudista. Judt oli kieltäytynyt.

Poleemisena poliittisena keskustelijana, Israelin toimintaa ankarasti kritisoineena juutalaisena ja sukupolvensa merkittävänä historioitsijana tunnettu Judt halusi puhua sosiaalidemokratiasta. Hän laittoi toivonsa sosiaalidemokratiaan aatteena, joka voi tarjota vastauksia tuleville sukupolville. Luento laajeni kirjaksi, joka julkaistiin tänä vuonna.

Tony Judtin lähtökohta oli huomio 1980-luvulla alkaneesta ajasta, jossa kaikkea on määritellyt materialismi. ”Jotain on perinpohjaisesti pielessä siinä, miten nykyisin elämme. Tiedämme, mitä mikäkin maksaa, mutta emme tiedä, mikä on asioiden arvo.” Judt aloitti.

Amerikkalaisesta yhteiskunnasta ponnistaneen, mutta myös Eurooppaan yltäneen kritiikin kärjessä oli englantilaisen Judtin näkemys, kuinka emme enää pohdi, onko joku joku asia oikein tai väärin, hyvä tai paha. Sen sijaan arvioimme yhteisiä asioitamme sen mukaan, ovatko ne tehokkaita ja tuottavia, kasvua tukevia. Moraalisten kysymysten välttäminen on johtanut meidät käsittelemään maailmaa lähinnä tuloslaskelmana.

Judt halusi muistuttaa yleisöään siitä, että asia ei ole aina ollut näin. Pohdinnat paremmasta yhteiskunnasta ja maailmasta olivat aina 1980-luvulle asti poliittisia kysymyksiä. Sellaisiksi ne pitää Judtin mielestä myös palauttaa. Vuosikymmenien ajan opiskelijoita kuunnellut yliopisto-opettaja Judt arvioi, että nuori sukupolvi koki s2000-lukuun vertautuvaa tyhjyyttä ja turhautumista viimeksi 1920-luvulla.

Tony Judt näki tulevat vuodet ja vuosikymmenet epävarmuuden aikana. Toisesta maailmansodasta alkanut pysyvyyden ja taloudellisen kehityksen aika on ohi. Globaalissa maailmassa epävarmuutta tullaan kokemaan taloudesta, ympäristön tilasta ja turvallisuudesta.

Tämän epävarmuuden keskellä Tony Judt kehoitti palauttamaan mieliin aiempien sukupolvien ratkaisut esimerkiksi 1930-luvun laman ja maailmansotien jälkeisen kaaokseen. Yhteiset tavoitteet ja suojautuminen romahduksilta yhdessä johti vahvojen julkisten palveluiden kehittämiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Tony Judtin viimeisellä luennolla ja sen pohjalta syntyneessä kirjassa esittämät perustelut vahvalle hyvinvointivaltiolle ja tarve materialistisen maailmanjärjestyksen haastamiseen ovat sinällään kiinnostavaa luettavaa.

Eniten ajateltavaa antaa kuitenkin se, että kuolemansairas Tony Judt päätti omistaa viimeisen luentonsa ja kirjansa taistelulle sosiaalidemokratian puolesta. Ei siksi, että sosiaalidemokratia antaisi hänestä eväitä tulevaisuuden ihannemaailmaan. Eikä siksi, että sosiaalidemokratia edustaisi hänestä menneisyyden ihannetta. Vaan siksi, että sosiaalidemokratia on hänestä paras lähtökohta, mitä meille on tässä hetkessä tarjolla, kun katsomme epävarmaan tulevaisuuteen.