Helsingin piirin demarien puoluekokousedustajat on valittu (puoluekokous 27-29.5.). KIITÄN suuresti kaikista saamistani äänistä, jotka oikeuttivat listalla kolmen kärkeen. Tulokset jäsenäänestyksestä täällä.

***

Kirjoitin UP Demarin kolumnini ”Keskustellaan maahanmuutosta” ennen kuin retorinen väittely sanonnan ”maassa maan tavalla” sisällöstä nousi keskiöön. Seuraavassa ensin pari ajatusta muilta mailta ja lopuksi muutama näkökulma ulkomaalais- ja maahanmuuttokeskusteluun.

Viikonloppuna luin intialaissyntyisen kansantaloustieteilijä Amartya Senin Identiteetti ja väkivalta –kirjaa, josta pari osuvaa lainausta alla. Ylipäänsä Senissä viehättää havaintojen arkisuus, juurevuus, maltillisuus ja elämänmakuinen viisaus. Sen korostaa siitä, että ketään, ml. maahanmuuttajat, ei pidä karsinoida tiettyihin yhteisöihin, vaan korostaa yksilön vapautta valita identiteettinsä:

”Monikulttuurisen Britannian tulevaisuuden täytyy olla niiden monen monien tapojen kehittämisessä, tunnistamisessa ja tukemisessa, joiden avulla kansalaiset eri poliittisista leireistä, kielellisistä taustoista ja sosiaalisista tärkeysjärjestyksistä huolimatta (etniset taustat ja uskonnot mukaan lukien) voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään kykyjensä mukaan ja ennen kaikkea kansalaisina.”

Senin kiorjan hieno alaluku ”Gandhin argumentit” käsittelee ajatusta siitä, että keskeistä on osallistuminen kansalaisuuden kautta ja viittaa Mahatma Gandhin toimintaan 1930-luvulla:

”Gandhin kieltäytyminen näkemästä valtiota vain uskontojen ja yhteisöjen liittona ei kuitenkaan ’kuulunut’ pelkästään hänelle. Se kuuluu koko maailmalle. Toivottavasti myös Britannia on valmis tunnustamaan tämän vakavan ongelman.”

***

Muutamia perusajatuksia liittyen Sdp:n rooliin maahanmuuttokeskustelussa niinkuin asian nyt maaliskuussa 2010 näen:

  • Kalle Haatainen (HS 24.3.) eritteli maahanmuuttokeskustelijat kahteen toistensa ohi puhuvaan leiriin, liberaaleihin ja kiihkokansallismielisiin. Haatainen puolusti sellaista liberalismia, joka ei sulkeudu samanmielisten kivaksi klubiksi, vaan puolustaa suvaitsevaa ja avointa yhteiskuntaa perustelluilla näkemyksillä. Haataisen näkökulma on tärkeä, koska se vaatii VASTUUTA maahanmuuttokeskusteluun.
  • Vasemmistopuolueiden tulee ottaa vastuuta suomalaisia tällä hetkellä jakavassa ulkomaalais- ja maahanmuuttokeskustelussa. Sosiaalidemokraattinen ja laajemmin vasemmistolainen arvopohjahan perustuu kansainvälisyyteen, yhdenvertaisuuteen ja vapausoikeuksiin. Nämä arvot ovat maahanmuuttokeskustelun ytimessä.
  • Suomi on muuttunut 30 vuodessa vauhdilla. Olemme avautuneet taloutena ja yhteiskuntana, ulkomaalaisväestön määrä on kymmenkertaistunut ja maailma tullut S-marketin hyllylle. Teollinen Suomi on läpikäynyt rajun rakennemuutoksen. Tätä muutosta ja sen synnyttämiä pelkoja, ongelmia ja väärinymmärryksiä vasemmistopuolueiden piirissä pitää ja on myös mahdollista käsitellä ruohonjuuritasolla, koska niiden kannatuspohja on kansainvälisten kaupunki-liberaalien ohella teollisen työväen ja pienipalkkaisten palvelualojen piirissä. Nimenomaan näillä aloilla monet maailman muutoksen lieveilmiöt ovat tuntuneet konkreettisesti.
  • Vastuullista Kalle Haataisen peräänkuuluttamaa avoimen yhteiskunnan puolustamista on esimerkiksi se, että ajamme suomalaisia työehtoja kaikille Suomessa työskenteleville. Samalla pitää tehdä selväksi suomalaiselle palkansaajalle, että alihintaan työtä tekevä maahanmuuttaja on työnantajan uhri, ei suomalaisen työttömän vihollinen. Ay-liike tulee haastaa tässä.
  • Sdp on myös tehnyt konkreettisia asioita, jotka osoittavat puolueen syvällistä globaalia luonnetta, viimeisimpänä Globalisaatioraportti ja maahanmuuttajien työllisyysvoimala. Nämä ovat tärkeä osa sitä liikettä, jonka ainakin itse koen läheiseksi ja jonka on syytä olla rohkea suunnannäyttäjä tässä ajassa. Sillä tavalla maailmaa on aina muutettu ja siirretty historiaan sellaisia enemmistön kannattamia ajatuksia kuin vaikkapa orjuus.

Lopuksi kommentteja ja kysymyksiä, joita ”maassa maan tavalla” –keskustelu on herättänyt:

  • Voiko 2010-luvun vapaan liikkuvuuden EU-Suomessa käyttää kieltä, jossa ”Suomeen voi tulla jne”? Tämä kuvastaa ajattelua, jossa on olemassa joku ulkomaalaisvaranto, josta ”otetaan” ja josta ”voi” tulla. Ainakin minulle tämä on juuri sellaista ulkomaalaisten ”toiseksi” asettamista, jonka perustalle ei globaalia tulevaisuutta voi tai tule rakentaa ja kaukana siitä hienosti korostamastasi lähtökohtaisesta jakamattoman ihmisarvon ideasta. Aika omituinen ajatus olisi, että ”Britanniaan voi suomalainen tulla”.
  • En ole ollenkaan varma elänkö (tai haluanko elää, vrt. väkivaltakulttuuri, alkoholismi, ahdasmielisyys jne) itse kaikissa suhteissa ”maassa maan tavalla”. Siitä sen sijaan olen varma, että haluan elää demokraattisessa oikeusvaltiossa, jota luonnehtii ilmaisu ”avoin yhteiskunta”, jossa työehdot ovat kaikille samat jne. Sitä ilmeisesti Jutta Urpilainen ajoi sanonnalla takaa. Valitettavasti maahanmuuttokeskustelu ON JO niin kiihtynyttä, että minusta on riskipeliä sanoa mitään sellaista, mikä pitää selittää, jotta varmistaa tulleensa ymmärretyksi oikein. ”Maassa maan tavalla” kaikuu palautteesta päätelleen ilmeisen monen korvissa 2010-luvun Suomen keskustelussa perussuomalaisena lauseena. Siksi pitää keksiä uusia lauseita, joita ei tarvitse selitellä.
  • Mitä oikeastaan tarkoitetaan ”tarvittaessa kriittistä maahanmuuttokeskustelua”? Eikö kannattaisi jättää ”kriittinen maahanmuuttokeskustelu” –terminä? Eikö voitaisi puhua OIKEISTA ASIOISTA sen sijaan ja asettaa poliittisia tavoitteita retorisen taiteilun sijaan? Asioita riittää: riittävän kielikoulutuksen varmistaminen työssä käyville ulkomaalaisille, turvapaikkaprosessin raju lisäresursointi ja kehittäminen, segregaation estäminen käytettävissä olevilla poliittisilla keinoilla, työehtojen kehittäminen ja valvonta, tiedon levittäminen, työlupaprosessien järkeistäminen jne jne.
  • Kieliasia. Esim. Sdp:n maaliskuisen maahanmuuttajien työllisyysvoimalan perusteella ongelma ilmeisesti on, ettei kielikoulutusta ole riittävästi tarjolla niille, jotka sitä kaipaavat, se on vääräntasoista ja se loppuu, jos pääsee töihin. Näihin asioihin on tärkeää satsata ja puuttua. Mutta samalla en näe, että poliittinen lähtökohdiltaan kansainvälinen liike (vrt. Sdp) voisi asettaa paikallisen kansallisvaltion kielen osaamisen yleiseksi tavoitteeksi.
  • Ehkä parasta, mitä viime viikkojen keskustelu on tuottanut on se, että puolueet tulevat tekemään kunnolliset ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät linjaukset ja ohjelmat hyvissä ajoin ennen 2011 eduskuntavaaleja. Tämä taas antaa mahdollisuuden asiapohjaiselle keskustelulle.