Vaaliteemat
- Kestävä hyvinvointiverkko haaksirikkojen turvaksi ja riskejä jakamaan.
- Maailman parhaat julkiset palvelut!
- Julkiset palvelut tehokkain tapa torjua kasvavaa eriarvoisuutta.
- Terveydenhuoltojärjestelmää ja sen rahoitusta uudistettava.
Tässä Politiikan Pelastusohjelman eduskuntavaalien 2011 tavoitteita rakentavassa blogissa ärsyynnytään jatkuvasta ihmisten pelottelusta ja asiakkuuspuheista. Kerron, miksi tässä ajassa kannatan julkisia palveluja tarjoavaa pohjoismaista hyvinvointimallia ja mitä pidän tärkeänä tulevaisuuden hyvinvointipolitiikassamme. Kerro, mitä sinä tekisit ja tiedät oman arjen asiantuntijuutesi valossa.
*****
Ajattelen olevani suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuote ja prototyyppi. Me 1970-luvun puolivälissä syntyneet kävimme peruskoulua iloisella 1980-luvulla. Tukiopetusta riitti ja joka vuosi käytiin hammastarkastuksessa. Kaikki koulutusmahdollisuudet ovat olleet tarjolla kotitaustaan katsomatta. Kirjastojen kirjoja on luettu ja naistenklinikalla synnytetty.
Nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnasta käytävässä keskustelussa olen kyllästynyt ja jopa ärsyyntynyt kansalaisten jatkuvaan pelotteluun, kuinka kohta ei ole mihinkään varaa. Hyvinvointipalvelujen alasajo on välttämätöntä ja sitä rataa.
Eihän se niin ole. Hyvinvointipalveluilla on maassa laaja kannatus. Peruskoulu on suomalaisen sivistyksen ytimessä. Listaa voi jatkaa. Toki ongelmia on ja tulen niihin kohta, mutta haluaisin lopettaa ihmisten tarpeettoman pelottelun. Hyvinvointipalveluihin on varaa, jos me niin päätämme. Samalla ne pitää järjestää fiksusti.
Toinen asia, josta en innostu, on jatkuva puhe asiakkaista. Ajatus on omituinen: olla yhteisessä yhteiskunnassa asiakkaana. Eikö mieluummin kansalaisena tai kans(s)alaisena niin kuin Matias Möttölän kanssa pamfletissa Pelastuskirja. Nyt! olemme hahmotelleet. Sairaalassa potilaana ja koulussa koululaisena? Minusta asiakkuus hukkaa ihmisen. Tavoitteena täytyy aina olla ihmisten ei asiakkaiden hyvinvointiyhteiskunta.
Miksi tässä ajassa kannatan vahvasti laadukkaita ja kattavia julkisia palveluja kansalaisille tarjoavaa pohjoismaista hyvinvointimallia?
Allekirjoitan hyvinvointiyhteiskunnan perustehtävän: TARJOTA jokaiselle mahdollisuus ja vapaus hyvään elämään taustaan, sukupuoleen tai muihin ulkoisiin tekijöihin katsomatta. Sellaisessa oikeudenmukaisessa yhteisvastuullisessa yhteiskunnassa jokainen on myös turvattu haaksirikon varalta, kun elämäntilanteet vaihtelevat ja muuttuvat. Ihmiskuvaa ei hallitse ”jokainen on oman onnensa seppä” –näkemys.
Tässä ajassa hyvinvointiyhteiskunnan tarjoama suojaverkko on erityisen tärkeä myös siksi, että se mahdollistaa riskien ottamisen. Tämä korostuu globalisaation syvenemiseen liittyvien jatkuvien muutosten keskellä. Uskon, että pystymme avoimemmin kohtaamaan muuttuvan maailman tilanteita, jos luotamme siihen, että vaikeissa paikoissa yhteiskunta auttaa eteenpäin.
Lopuksi muutamia asioita, joita pidän tärkeinä periaatteina, kun tehdään tulevaisuuden hyvinvointipolitiikkaa.
Toivon, että tulevaisuuden politiikan teossa pyritään ottamaan huomioon mittareita, jotka mittaavat koettua hyvinvointia. Esimerkiksi professori Juho Saari on puhunut tästä.
Paljon puhutaan yksityistämisestä ja ulkoistamisesta. Vasemmistoa syytetään siitä, että ideologian vuoksi puolustetaan julkisesti tuotettuja palveluja. Siihen sanoisin, että ihmisten kannalta ei ole väliä kuka palvelut tuottaa, vaan se, että palvelut ovat hyviä ja hinta-laatu-suhde kohdallaan. Pikemminkin voi puhua ideologiasta, jos palveluja yksityistetään ja kilpailutetaan ilman, että on näyttöä siitä, että se olisi erityisen tehokasta tai perusteltua. Tuotetaan palvelut miten tahansa pitää aina olla varmuus siitä, että kokonaisvastuu säilyy yhdellä taholla. Riskinä pidän sellaista ei kenenkään hallussa olevaa hiipivää yksityistämistä, joka saattaa tuottaa meille rakenteita, joita kukaan ei halunnut.
Sitten meidän täytyy lähteä siitä, että ihmiset, kansalaiset, ovat keskiössä, kun tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan palveluita tarjotaan ja kehitetään. Asiantuntijavetoinen Suomi alikäyttää kansalaisten arjen asiantuntijuutta siitä, mikä on hyvä palvelu, mikä toimii, mikä on tehokasta ja mikä sellaista, jota ei ehkä yhteisesti kannata rakentaa.
Lopuksi haluan ajaa julkisten palvelujen kasvojenkohotusta. Jatkuvasti kuulen ihmisiltä, miten tyytyväisiä he ovat päiväkotiin, lähikouluun tai sairaalahoitoon. Meidän on syytä olla ylpeitä tästä maasta ja siitä, mitä kaikkea se meille tarjoaa! Tällainen tietoinen kasvojen kohotus lisäisi julkisen sektorin työn arvostusta ja toisi samalla kirkkaammin esiin ne asiat, jotka eniten kaipaavat korjaamista. Korjattavien listalle kuuluvat ainakin perusterveydenhuolto, lastensuojelu, mielenterveys- ja päihdetyö sekä hoivaa tarvitsevista vanhuksista huolehtiminen. Näiden ryhmien kanssahan kyse on myös rahasta: oikeilla ajoissa saatavilla palveluilla pelastetaan paitsi ihmisiä säästetään myös yhteisiä varoja. Yhden syrjäytyvän nuoren on laskettu maksavan yhteiskunnalle miljoona euroa.
Hyvät ihmiset, tämä on se tapa, jolla hahmotan hyvinvointiyhteiskuntaa ja valtion tehtäviä siinä. Kuulen mieluusti kommenttejanne, näkemyksiänne ja ennen kaikkea kokemuksianne arjen asiantuntijoina.
11 Comments on "Ihmisten, ei asiakkaiden, hyvinvointiyhteiskunta"
Miika Tervo
12.2.2011Sosiaali- ja terveyspalveluissa on aina ollut useita eri diskursseja päällekäin. 90-luvun alussa kun opiskelin sosiaalialaa trendi oli se, että sairaanhoidossa on potilaita ja sosiaalihuollossa asiakkaita. Sosiaalihuollossa tällä juuri yritettiin kasvojenkohotusta. Sosiaalipalveluissa juopot, työttömät, syrjäytyneet, vanhemmat ja lapset haluttiin nähdä subjektina eikä toimenpiteiden objekteina. Vanhan kansan tantat ja äijät ihmettelivät, miksei juoppoa saa sanoa juopoksi tai vammasta vammaseksi.
Nyt diagnostinen kieli valtaa alaa jo laajasti ihan arkikielessä. Ihmisten hiemankin erilainen käyttäytyminen löytää koodinsa tautiluokituksesta ja ihmisillä on valtava tarve saada joku diagnoosi erilaisuudelle.
Mä olen sitä mieltä oman sosiaali- ja terveysalan kokemukseni pohjalta, että todellisuudesa ihmisillä ei tälläkään hetkellä, peruskoulusta ym. huolimatta, ole samat mahdollisuudet edes periaatteessa. Tämän mahdollisuuksien painottaminen vielä korostaa sitä yksilön omaa vastuuta tai osuutta omaan epäonnistumiseensa tai syrjäytymiseensä.
Hyvinvointiyhteiskunnassa pitäisi olla huomattavasti enemmän mahdollisuutta joustavuuteen ja tapauskohtaisiin ratkaisuihin. Nyt ihmisiä luukutetaan paikasta toiseen sen mukaan, mikä on organisaation perustehtävä, työntekijän koulutus, ammattitaito tai sitten siinä on joku muu byrokratian ratas rullaamassa ja pönkittämässä koneistoa.
Sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä on monesti myös aivan liian suuri työmäärä, liian vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä (vaikka työn luonne sitä edellyttää) ja palkkaus on ihan ala-arvoinen. Oman työn kehittämistä ei palkita, uralla voi edetä vain horisontaalisesti (osaaminen ja ammattitaito kasvaa), mutta se ei vaikuta palkkakehitykseen.
Usein kuitenkin asiakkaat halutaan nähdä ja kohdata ihmisinä, vaikka lainsäädäntö tai organisaation normit säätelisivätkin puhetapaa. Sosiaalialalla (myös kasvatus/opetusala) on aina ollut iso kuilu teorian ja käytännön välillä. Päätöksissä kuullaan liian vähän käytännön kokemusta. Jatkuvasti on meneillään joku organisaatiomuutos (hallinnon intressit), jossa käytännön työntekijät eivät voi vaikuttaa ja työ kuormittuu lisää ja on pois ihmisen kohtaamiselta.
Tämä on iso aihe. Suurin osa ihmisistä Suomessa on hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia, joita ei itse asiassa kiinnosta tällaiset kysymykset ennen kuin ne jotenkin koskettavat omaa itseä (joku rasavilli erityislapsi häiriköi oman lapsen koululuokassa) tai uhkaavat omia saavutettuja etuja.
Pilvi Torsti
13.2.2011Miika, viimeinen kappaleesi on avain: prof. Juho Saari puhui samasta viisaasti viime viikolla. Hyvinvoiva ansioturvaan ja työterveyshoitoon luottavat keskiluokka miettii enemmän omia lisävakuutuksia ja eläkejärjestelyjä ja vähemmän perusturvaa ja perusterveydenhuoltoa. Juuri siksi ajattelen, että on niin valtavan tärkeää nostaa nämä teemat vaaleihin. tähän liittyy myös tulevaisuutta koskevat päätökset: riski minusta juuri nyt on, että yhteiskunta muuttuu tavalla, jota kukaan ei halunnut. Tuire Santamäki-Vuori puhuu tästä aihepiiristä tosi viisaita.
Pilvi Torsti
17.2.2011Valtio vai yhteiskunta? Ihan aiheellisesti olen saanut tämän blogin tiimoilta kysymyksiä siitä, miksi käytän sanaa hyvinvointiyhteiskunta? Keskustelu on laaja, mutta olennainen näkökulma on se, että valtio säätää lakeja, vastaa julkisista velvoitteista jne. Valtio luo puiteet yhteiskunnalle, joka sitten on käsitteenä laajempi. Tässä ajassa on syytä miettiä olisiko tarpeen korostaa hyvinvointivaltio-sanaa viittaamaan pohjoisemaiseen hyvinvointimalliin.
Reijo Nättiaho
18.2.2011Hyvinvointivaltio vai hyvinvointiyhteiskunta?
Torstaina 17. helmikuuta julkaistu EVA:n eli Elinkeinoelämän Valtuuskunnan Onko hyvinvointivaltiolla tulevaisuutta? käyttää käsitettä hyvinvointivaltio. Minusta se on perusteltu käsite ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa kauan käytetty määritelmä. Valtio on määrätty maa-alue, lainsäädäntö, päätöksentekojärjestelmä, virkakoneisto, valtion ja kuntien sekä kirkon veronkanto-oikeus, puolustustusvoimat, omat valtiolliset kirkot, viralliset kielet jne. Hyvinvointiyhteiskunta on laaja ja epämääräinen käsite. Se mahdollistaa todella monen hyvin erityyppisen asian sotkemista samaan mössöön. Esim. kokoomus näyttää julkisessa keskustelussa puhuvan koko ajan hyvinvointiyhteiskunnasta. Tietysti perinteisesti valtio on ollut jopa kirosana monelle kansalaiselle, mutta selvä kohde ketä haukutaan on löytynyt. Milloin se on valtion virkailija ja milloin se on tasavallan hallitus tai eduskunta.
Tämä termeillä leikittely tietysti tuntuu joskus saivartelulta, mutta poliittisessa päätöksenteossa on muistettava minusta erottaa tai ainakin selventää kansalaisille mitä käsitteillä tarkoitetaan.
Reijo Nättiaho
21.2.2011Uusi väitöskirja - Uudet hierarkiat pohjoismaisilla työmarkkinoilla lisäävät tuloeroja.
Kannattaa lukea väitöskirjan tiivistelmä. Asiasta kirjoittaa myös verkkolehti Uusi Suomi ja siellä on köyhyystutkijan näkemys mm. listaamattomien yritysten osinkotuloista: http://www.uusisuomi.fi
Kanasen tiedote:
/http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/uutisarkisto/vaitokset/2011/02_11_kananen.html
Pilvi Torsti
22.2.2011Reijo, kiitos tasta linkista. Vaikuttaa silta, etta tuloeroihin liittyvista yhteiskunnallisista merkitysta tulee jatkuvasti materiaalia Spirit Level -kirjan tueksi. Ja olihan se tavallaan oireellista, etta valikysymyskeskustelussa Jyrki Katainen nimenomaan halusi todistaa kuinka tuloerot ovat kaventuneet. Jos se on kaikkien puolueiden tavoite niin hallitusohjelman tekeminen verotuksen osalta pitaisi olla helppoa!
Tuula Holopainen
16.3.2011Hyvinvointiyhteiskunnata ajattelen, että joudumme joka tapauksessa tulevina vuosina miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Itse pidän kahta asiaa ylitse muiden: laadukas päivähoito, jossa pienehköt ryhmät ja hyvin koulutettu henkilökunta. Päiväkodeissa on jo nähtävissä lasten erilaiset lähtökohdat ja siellä niitä voidaan alkaa tasottaa, jos on resursseja. Toinen on ilmainen, hyvin hoidettu perusterveydenhoito eli terveyskeskukset. Jos siihen ei päästä muutoin kuin poistamalla yksityisten lääkäripalveluiden kelakorvaukset, mielestäni ne pitäisi poistaa. Nämä kaksi asiaa takaavat kohtuullisen lähtökohdan, kaikesta muusta voidaan tinkiä, myös eläkkeistä. Eläkeläisenä olen sitä mieltä, että olisi rehellistä alkaa sanoa ihmisille, että heidän on itse alettavva varautua vanhuuteensa. Hyvinvoinnista ja taloudesta pitäisi puhua konkreettisin termein.
Pilvi Torsti
16.3.2011Tuula, lisäisin listaasi kyllä peruskoulun, se on hyvinvointivaltion ytimessä minusta. Tulevalla vaalikaudella on syytä linjata, mikä on se palvelulupaus, mihin yhteiskunta vanhenevan väestön osalta sitoutuu. Näen julkisen talouden tilanteen ja kestävyysvajeen myös mahdollisuutena käydä kunnon julkinen keskustelu siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme 4-8-12 vuoden päähän. Mainitsemissasi asioissa samoilla linjoilla kanssasi.
Sanna Salo
26.3.2011Olen kiinnostunut kuulemaan, millä tavalla yksityistäminen (esim. keikkalääkäripalveluiden muodossa) on heikentänyt kunnallisten terveyspalveluiden tilaa. Ainakin toistaiseksi tämä on merkkinnyt jonotusaikojen huomattavaa lyhentymistä ja kasvanutta asiakas/potilastyytyväisyyttä. Suurimmat nurisijat taitavat olla sellaisia poliittisia termeillä poseeraajia, jotka keikkalääkäreiden palveluja vähiten käyttävät - eli niitä, jotka itse hakeutuvat päivystysaikaan yksityisvastaanotolle. Teoriassa on helppo saada kuulostamaan epämiellyttävältä, että kunnat ostavat tällaisia palveluita (ja btw samalla ulkoistavat kallista hallintoa, joka syö leijonan osan terveyskuluista!). Käytäntö on kuitenkin se, joka näissä asioissa ratkaisee meille tavan tallaajille. Minulle ainakin on yhdentekevää, minkälainen seksikäs mediasointi valitulla terveyspalveluiden järjestämistavalla on, kunhan hommat hoituvat kohtuukustannuksen ja tehokkaasti. Tehokkuudella tarkoitan myös potilaiden tyytyväisyyttä palveluun.
Mikael Aihela
28.3.2011Sanna, keikkalääkärit ovat kunnille erittäin kalliita investointeja. Kun vakinaista työvoimaa on, osin lääkäripulan, osin kahdella sektorilla työskentelyn vuoksi vaikea saada, on keikkalääkäreitä otettava suurella rahalla.
Tämä ei toki suoraan vaikuta palvelun saajan asemaan, mutta pitkällä aikavälillä kyllä, koska yhteistä rahaa palaa entistä enemmän. Lisäksi voisin kuvitella, että moni asioisi mielellään tutun omalääkärin kanssa, eikä joka viikko vaihtuvan keikkalääkärin.
Kaisu Luiro
12.4.2011Keikkalääkäreistä: tarpeellista tekohengitystä terveysasemille (kuten Kontula, Jakomäki), joissa on vuosia ollut lääkärivajausta mutta kunnalle kalliimpaa (keikkafirman+lääkärin palkkiot suurempia). Ongelmia hoidetaan usein kädestä suuhun -mentaliteetilla, kunhan vain saadaan potilas ulos sillä kertaa, ei tarvitse sitoutua ja ajatella kokonaisuutta kun ei sama potilas ehdi tulla uudelleen jatkuvasti vaihtuvien keikkaajien vastaanotolle. Lisäksi on tutkittu että keikkaajat tekevät enemmän (jopa puolet enemmän) lähetteitä erikoissairaanhoitoon, mikä puolestaan kuvastaa tuota em ongelmaa ja tulee taas veronmaksajille kalliimmaksi.