httpv://www.youtube.com/watch?v=wLmV4vy0mGI
Lähtökohta
Markkinat täytyy pelastaa, koska tarvitsemme niitä. Markkinat ohjaavat tuotteen kysyjän sitä tarjoavan pakeille, lainaa tarvitsevan rahoitusta myyvän luukulle.
Kun puhutaan markkinoista, on syytä korostaa, että globaalina aikana puhutaan maailmanmarkkinoista. Niillä Suomi tai EU:kaan ei pärjää omillaan.
Siksi nyt pitää yhdessä miettiä, miten uusia rahoitusmarkkinoiden rakenteita niin, että ne eivät kaadu uudelleen. Kesän vaalien yhdeksi päätavoitteeksi Euroopan sosiaalidemokraatit ovatkin aivan oikein asettaneet ”käynnistää talous uudelleen ja estää uuden finanssikriisin synty”.
Esittelen seuraavassa viime kuukausina käymissäni keskusteluissa jäsentyneitä ajatuksiani. Jään odottamaan kommentteja ja ehdotuksia. Mitä muuta voisimme tehdä uuden rahoituskriisin estämiseksi? Millaista olisi vastuullinen ja sosiaalinen pankkitoiminta? Entä miten muuten voisimme parantaa markkinoiden toimintaa?
Yksi oivallus
Pankki ei ole mikä tahansa yksityinen yritys. Rahoituslaitokset synnyttävät julkishyödykkeen: rahan virtauksen taloudessa.Vain harva pärjää ilman rahoitusta. Kauppaketju tarvitsee rahaa ostaakseen lastin sandaaleja, joista se saa rahat vasta kesällä. Kunnat tarvitsevat pääomaa, jolla hoitaa kouluruokailun maksut ja sairaanhoitajien palkat ennen kuin veroja tulee taas riittävästi tilille. Me kansalaiset tarvitsemme lainaa suuriin ja pieniin hankintoihin. 25-55-vuotiaista suomalaista joka toisella on asuntolainaa.
Koska pankki tuottaa meille kaikille välttämätöntä hyvää, sille voi myös asettaa kovempia vaatimuksia kuin muille yrityksille. Vakavaraisuussäännökset eivät kuitenkaan näytä riittävän. Ei ole vain pankin johdon ja hallituksen välinen asia, jos johtajien palkkiojärjestelmä kannustaa tuhoisaan riskinottoon. Pankkien omistajille tämä ajatus ei ehkä ole itsestään selvä, mutta perusteltu se on. Kuten nyt on nähty, valtio ja koko yhteiskunta joutuu kantamaan riskinoton seuraukset. Onneksi näyttää siltä, että Suomessa olemme tällä kertaa pääsemässä melko vähällä.
Miten sitten huolehditaan, että johtajia kannustetaan vastuullisella tavalla niin, että painopiste on pitkäkestoisessa tuotossa, ei lyhytaikaisissa voitoissa? Riittääkö poliittinen paine? Vai tarvitaanko jotain enemmän?
Muutamia ratkaisuehdotuksia
Viime kuukausina valtiota on huudettu ja vaadittu apuun markkinoiden hallitsijaksi. En kuitenkaan usko, että pankkien tai rahoituslaitosten holtitonta toimintaa saadaan tai pitäisikään saada kuriin asettamalla kaikki tiukasti valtion valvontaan. Moiseen ei riitä virkamiehiä eikä virkamiehillä taitoa. Siksi rahoituslaitoksia pitäisi osata ohjata viisaalla lainsäädännöllä ja valvonnalla.
Ennen kaikkea regulaatio paranisi aidolla kansainvälisellä yhteistyöllä. Euroopan rahoitusvalvojat toimivat edelleen kansallisesti. Tämä on kestämätön lähtökohta. Tulevaisuuden finanssikriisien välttämiseksi tarvitaan EU-kilpailuviranomaisen kaltainen rautaotteinen toimija, joka iskee luun kurkkuun pankeille, jotka eivät noudata vaatimuksia. EU:n työryhmä antoi vastikään raporttinsa finanssivalvonnan uudistamisesta. Ryhmä ei uskaltanut ehdottaa Euroopan laajuista elintä ilmeisesti siksi, että Britannia ei anna EU:n sitoa käsiään finanssiasioissa.
On harkittava sellaisten rahoitustuotteiden myynnin kieltämistä Euroopassa, jotka eivät täytä yhteisiä kriteerejämme. Esimerkiksi suurin osa maailman riskipitoisista hedge-rahastoista toimii Caymansaarilla, jossa valvonta vähäistä. Suomalainen sijoittaja ei loppupeleissä tiedä, mitä hän rahaston kautta omistaa. Veroa kaupoista ei myöskään juuri kerry.
Markkinoiden valvonnan tehokkuus riippuu 1) valvottavien asenteesta ja 2) valvojien taidoista. Rahoitusalalla toimivien täytyy ymmärtää, että vaikka he itse toimisivat omalta kannaltaan viisaasti, se saattaa johtaa järjestelmän sortumiseen, kuten nyt on likimain käynyt. Siksi on heidänkin etunsa, että viranomaiset tekevät työnsä tarkasti ja kansainvälisenä yhteistyönä. Viranomaistoiminnasta ja päätöksistä ei myöskään ole tarpeen nalkuttaa periaatteen vuoksi niin kuin tapana on ollut.
Markkinat puntariin
Mitä muuta siis voisimme tehdä uuden rahoituskriisin estämiseksi? Millaista olisi vastuullinen ja sosiaalinen pankkitoiminta?
Entä miten muuten voisimme parantaa markkinoiden toimintaa? Annetaan ajatusmyllyn jauhaa.
2 Comments on "Meidän kaikkien pankit"
Ville Kopra
24.3.2009Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä siitä, että uudenlaista ja myös tiukempaa regulaatiota tarvitaan. Sääntelyn ja valvonnan tulee kiinnittää entistä tarkempaa huomiota myös luottoreittaajien toimintatapoihin, kannustimiin jne.
Finanssikriisin juuret ovat USA:n asuntomarkkinoiden järjettömissä lainoituskäytännöissä, jotka on purettava. Ei mitään tavaraa voi myydä luotolla ilman että ainakin jollain on intressi huolehtia luotonsaajan maksukyvystä ja -halukkuudesta - eikä vain tuotteen hinnan noususta. Mutta tämän ongelman purkaminen ei tietenkään yksin riitä - asuntokuplat olisivat päässeet kasvamaan muita reittejä pitkin kuitenkin.
Tarvitaan uudenlaista ajattelua rahapolitiikan suhteen; korkojen asetannassa tulisi miettiä yhä vakavammin myös varallisuushintojen huomioimista kuluttajahintojen lisäksi.
Mielenkiintoista tässä on se, että on selvästi sekä markkinatoimijoiden että julkisen vallan intressissä huolehtia siitä ettei tällaista sotkua pääse tapahtumaan uudelleen. Eivät pankitkaan halua romahtaa enää uudelleen. Siksi paremmalle ja sosiaalisestikin kestävämmälle sääntelyjärjestelmälle on olemassa todellinen tilaus ja mahdollisuus maailmalla ja Euroopassa.
Jukka
30.3.2009Erinomainen kirjoitus ja harvinainen, että se aidosti pyrkii perehtymään ajankohtaisiin finanssi-alan ongelmiin. Valitettavasti demareiden käytäntö on ollut heittää samaa vanhaa retoriikkaa tarjoamatta mitään toteuttamiskelpoista. Tästä on todistusaineistona SDPn Eurovaaliohjelma, joka on finanssikysymyksiin liittyen häpeä koko liikkeelle. Elämme globaalia finanssikriisiä ja Suomen demarit pipertää lausuntoja CopyPaste menetelmällä vanhoista lippulapuista.
”Pankki ei ole mikä tahansa yksityinen yritys. Rahoituslaitokset synnyttävät julkishyödykkeen”
Näkemyksesi istuu hyvin vasemmistolle. Tätä kautta lähestyttyä varmasti löytyy uusia ideoita ongelmien ratkaisemiseen.
Sitten muutama kriittinen huomio:
”Markkinoiden valvonnan tehokkuus riippuu 1) valvottavien asenteesta ja 2) valvojien taidoista.”
Kohta yksi ei pidä paikkaansa. Valvottavien asenteen muuttumisen toivominen on kuin odottaisi Kimmo Kiljuselta hiljaista hetkeä: Hiukset siinä harmaantuu ja eläke alkaa kilahtelemaan tilille.
Pankkien tehtävä on tehdä rahaa. Kaikki menestysmittarit ja tavoitteet (joilla on jotain merkitystä) ovat rahallisia. Hyvä niin, vaikka pankki ei ole ”mikä tahansa” yritys on se kuitenkin business.
Rajoitteet ja säännöt pankkitoiminalle on tultava ulkopuolelta. Tarkempi määritelmä rahoitusmarkkinoiden tehokkuudesta riippuisi 1) poliittisesta tahdosta 2) lainsäädännön tehokkuudesta 3) valvojien taidosta.
Sitten vielä Hedge rahastoista. Mikäli suomalainen sijoittaja laittaa rahaa rahastoon, jonka sisältöä hän ei tiedä, on vastuu Suomalaisella sijoittajalla. Sijoittamisen kultaisia sääntöjä on tietää mihin rahasi panet. Valitettavasti tyhmyyttä ei voi lainsäädännöllä poistaa.
Todellinen ongelma viimevuosien sijoitusmarkkinoilla lienee se, että sijoittajille on myyty tuotteita väärin perustein. Esim. riskejä on vääristelty. Tämän ongelman toteamiseen Suomalaisen ei tarvitse matkustaa Cayman-saarille asti, kävely lähimpään pankinkonttoriin riittänee.