Nokia-perjantai kuuluu niihin suomalaisen teollisuus- ja elinkeinohistorian päiviin, joista tullaan tulevaisuudessa puhumaan “ennen sitä” ja “sen jälkeen”. Matkapuhelinmarkkinoita toista vuosikymmentä hallinnut Nokia antautui ja luovutti matkapuhelintensa ohjelmiston ytimen kehitystyön amerikkalaisen Microsoft-ohjelmistojätin käsiin.

Yhteiskuntahistoriantutkijan näkökulmasta Nokia-perjantaista jää monta kysymystä. Tutkijan vainunenäni heräsi, kun Nokia toimitusjohtaja Stephen Elop muotoili sanojaan kovin omituisesti perjantaina etenkin liittyen Meego-käyttöjärjestelmään ja sen jatkoon. Aivan kuin hänellä ei olisi ollut vastauksia. Ja ilmoitus Symbianin alasajosta kuulostaa harkitsemattoman dramaattiselta – kuka haluaisi ostaa hylätyn käyttöjärjestelmän älypuhelimen?

Päätöstä perusteltiin – milläs muulla kuin suomalaisestakin politiikasta niin tutulla vaihtoehdottomuudella. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Mutta vaihtoehtoja on aina. Varsinkin jos olet ylivoimainen markkinajohtaja ja kannattava vahvan kassan suuryhtiö.

Lauantain (12.2.) Helsingin Sanomissa Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer lipsautti, kuinka Nokian hallitus oli hyväksynyt tehdyn sopimuksen torstain ja perjantain välisenä yönä. Siis vasta edellisenä yönä ennen kovasti odotettua tiedotustilaisuutta merkittävistä ratkaisuista. Tarkoittaako tämä sitä, että Nokia hallitus oli vastahankaan viime hetkiin saakka? Siksi Elop ehti asetella sanojaan vain hyvin lyhyen aikaa? Mitä tapahtui torstain ja perjantain välisenä yönä? Mistä se kertoo?

Ainakin se kertoo, että historiallinen ratkaisu tehtiin hämmentävän tiukalla aikataululla. Tämän mittaluokan asian olisi kuvitellut lyödyn lukkoon viikkoja ennen sen julkaisemista. Mutta että edellisenä yönä!

Yleisesti arvellaan, että Nokian hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan ehdokas Olli-Pekka Kallasvuon seuraajaksi olisi ollut Anssi Vanjoki, mutta että hän ei kelvannut amerikkalaisille sijoittajille. Niin tai näin niin lienee selvää, että Vanjoen johdolla Microsoft-ratkaisuun ei olisi menty. Ollilaa ei ole julkisuudessa näinä päivinä näkynyt. Mitä mieltä Ollila oli Microsoft-ratkaisusta?

Voi olla, että perjantain päätöksen taustalla paljastuu enemmän dramatiikkaa kuin arvaisi. Sitä tullaan pohtimaan varsinkin, jos Nokia päätyy Microsoftin tytäryhtiöksi tai matalan lisäarvon laitetehtailijaksi.

Jk. Poliitikkona mietin Nokian ratkaisun vaikutuksia työntekijöille, yhtiölle ja suomalaiselle elinkeinoelämälle eri vinkkelistä kuin historiantutkijana. Siitä ehkä lisää jäljempänä.