Puheenvuoro Sdp:n kesäkokouksessa

Kirjoittanut | Julkaistu: 23.8.2017

Tänään olin elämäni ensimmäisessä eduskuntaryhmän kesäkokouksessa edustajana. Puhetta johti Antti Lindtman. Oma puheenvuoroni ryhmäkokouksessa pääpiirteissään:

”Antti Lindtman aloitti siteeraamalla Einon Leinon Hymyilevää Apolloa. Saman tekstin levytti pari vuotta sitten Tuure Kilpeläinen. Silloin muistan Tuuren sanoneen jotenkin niin, että se oli teksti, johon ei melkein uskalla tarttua. Nyt Antti Lindtman tarttui siihen ja rohkeni osoittaa sanansa Jussi Halla-Ahon suuntaan: ”Yksi jos murtuis muut tukena pois…niin suuri suuri on maa:”

Muuten haluan tässä kokouksessa tarttua neljään teemaan.

Ensiksi perhepolitiikka. Kaksi asiaa.

Tiedoksi kaikille, että Helsingissä hyväksyttiin tänään yksimielisesti Sdp Helsingin Pentti Arajärven johdolla tekemä aloite siitä, että lapsivaikutukset arvioidaan jatkossa kaupungin budjetoinnissa.

Sitten syntyvyydestä, jonka puheenjohtaja nosti esiin. Asia on tärkeä, monet nuoret perheet kokevat työelämässä epävarmuutta ja se saattaa heijastus myös perhehaaveiden toteuttamiseen. Asia on kuitenkin myös hyvin herkkä. Siinä on toisaalta laaja globaali taso, jota Erkki Tuomioja on pitänyt esillä: maailman väestökasvu on kestävän kehityksen vakava kysymys. Ja sitten on hyvin yksityinen taso. Kaikille lasten saaminen ei ole mahdollista. Raskaus ja synnytys ovat naisen yksityisiä asioita. Siksi toivon, että tällaista termiä kuin synnytystalkoot ei tämän asian yhteydessä enää käytetä.

Toiseksi punavihreä yhteistyö teemoissa, joissa haluamme etsiä ratkaisuja. Kannatan yhteistyön tiivistämistä ja pitäisin arvokkaana dialogia esimerkiksi liittyen erilaiset perustulomallit ja Demarinuorten Yleisturva-malli. Kaikki analyysi uudesta työstä ja digitalisaation myötä jatkuvasti nopeutuvasta yhteiskuntien murroksesta tuo esiin kysymyksen siitä, mikä on tulevaisuudessa yhdenvertainen malli tulonjakoon. Pohjoismaiden tärkeä tehtävä on näitä malleja nyt valmistella.

Kolmanneksi turvallisuus, turvallisuuden tunne ja väkivallan uhka. Viime päivinä viranomaiset ovat kertoneet lisääntyneistä yhteydenotoista liittyen rasistinen väkivalta. Arkiviestit monikulttuurisista perheistä vahvistavat kuvaa siitä, että Turun traagiset tapahtumat ovat lisänneet rasistista kommentointia.

Keinoja on käytävä läpi eri tasoilla, EU, Suomi, kunnat ja lähiyleisöt. Juuri nyt kaiken väkivallan tuomitseminen on todella tärkeää. Sen yhteydessä on hyvä puhua ihmisoikeuksista. Ne eivät olleet kansallinen tai kulttuurinen kysymys, vaan universaali asia.

Laajemmassa dialogissa pidän tärkeänä, että Sdp toimii monien kumppanien kanssa. Meidän pitää varmistaa viranomaisten toiminnan edellytykset ja kuunnella tarkalla korvalla esimerkiksi poliisien viestejä.

Toisena kumppanijoukkona pidän todella arvokkaansa kolmannen sektorin toimijoita kuten esimerkiksi Ihmisoikeusliitto. Käytännön keinoja vuoropuheluun on ansiokkaasti kehittänyt esimerkiksi Pakolaisavun yhteydessä toimiva Naapuruussovittelukeskus.

Viimeisenä asiana haluan vahvistaa ryhmän pj:n nostamat kaksi aikamme kysymystä: kestävä kehitys ja sivistys sekä koulutus. Kaipaamme osaamisloikkaa, johon kytkeytyy niin tarve peruskoulun kehittämiseen kuin tavoite 12-vuotisesta peruskoulutuksesta kaikille. Se on loogista jatkoa koulutustakuulle, jonka valmistelussa sain olla mukana ja joka nyt toimii. Sen ansiosta tänäkin vuonna yhdeksäsluokkalaisista koulutusta jatkoi yli 95% ikäluokasta. Ennen koulutustakuuta sama luku oli lähellä 90 prosenttia eli liki joka kymmenes ei jatkanut peruskoulun jälkeen eteenpäin. Muutos on mittava ja kuvaa, miten vaikuttava koko väestöön kohdistunut koulutustakuu oli. Siksi seuraavaksi on syytä tehdä 12-vuotinen peruskoulutus kaikille todeksi. Kiitos”

Kun nousin kansanedustajaksi kesäkuussa, päätin, että keskityn erityisesti kolmeen teemaan: koulutus, rauha ja Helsinki ja niiden sisällä muutamaan isoon asialliseen tavoitteeseen. Lisäksi päätin, että pyrin puhumaan asioista mahdollisimman ymmärrettävästi ja suoraan niin mediassa kuin muissa keskusteluissa.

Tässä hieman ruumiinavausta media-näkökulmasta liittyen eilen julkaistu HS-haastatteluni ja siitä poikinut keskustelu. Itse asiasta eli koulutuspolitiikasta kirjoitan erikseen myöhemmin.

HS haastattelussa pari viikkoa sitten puhuimme laajoista teemoista 1,5 tuntia. Osa teemoista toimittajan valitsemia, osa omia nostojani.

Yhtenä asiana nostin haastattelussa 12-vuotisen peruskoulutuksen isona ja konkreettisena koulutuspoliittisena uudistuksena, jota haluan ajaa.

Asia pääsi juttuun mukaan. Koko haastattelu julkaistiin paperilehdessä otsikolla ”Pilvi Torsti uskoo koulutukseen ja pidentäisi oppivelvollisuutta”. Yläotsikkona oli ”Pilvi Torstin iso tavoite on 12-vuotinen peruskoulutus”.

Erityisen iloinen olin sanasta ”peruskoulutus”. En halunnut, että puhutaan oppivelvollisuudesta tai –pakosta, koska molemmissa kielteinen sävy.

Toivoin peruskoulutus-termiä juttuun viimeisen kerran sitaattien tarkastuksien yhteydessä. Heti haastattelun jälkeen olin laittanut aiheesta taustoittavan viestin ja kiikuttanut toimittajalle 2015 vaalimateriaalia, jossa myös ajoin nimenomaan peruskoulutusta.

Ajattelin onnistuneeni lanseeraamaan sekä tärkeän asian että siihen liittyvän oikean termin.

Mutta mutta. Paperilehden otsikko muokkautui digilehteen sisällöltään toiseksi, vaikka itse juttu oli sama. Digissä ”Pilvi Torsti kieltäytyi apulaispormestarin paikasta mutta nousi eduskuntaan – haluaisi rajoittaa maksuttomien korkeakoulututkintojen määrää”.

Otsikko on tyypillinen hieman kärjistystä hakeva klikkiotsikko. Olin haastattelussa vastannut kysymykseen lukukausimaksuista: kannatan maksutonta koulutusta Suomessa kaikille. Osana vastausta totesin sivujuonteena, että jos tavoitteena väestön koulutustason nosto niin siihen liittyviä keinoja pitää miettiä. Yksi pohdittava keino voisi olla maksuttomien tutkintojen määrän rajaaminen.

Tutkintoja enemmän pyrin korostamaan täydennyskoulutusta ja joustavuutta koulutuksen sisällä. On hullua, että alanvaihdon vuoksi on usein pakko aloittaa tutkinnon suorittaminen nollasta.

Palautetta on riittänyt. Julkisilla some-kanavilla Sdp:n oma opiskelijaliike jakoi Torstin ajatuksia vastustavaa infokuvaa. Twitterissä professori väitti Torstin ehdottavan toisen tutkinnon maksullisuutta ja sivistyksen säännöstelyä.

**

Opetukset ja mediavinkit?

-Jos haluaa läpi poliittisia tavoitteita kannattaa itse nostaa omat avaukset esiin eli tässä tapauksessa 12-vuotinen peruskoulutus. Jos minä olisin Sdp:n opiskelijajoukkojen johdossa olisin nostanut tämän ja samalla kritisoinut Torstin maksullisuus-näkemystä ja osoittanut, että meillä on kykyä käydä sisäistä keskustelua! 12-vuotinen peruskoulutus on ilmeisesti lähellä toteutumista, koska siihen ei tarttunut kukaan. Ei kannattaja eikä vastustaja. Tämä on huippu-uutinen ja merkittävin uudistus, jonka toteutamme!

-Digi- ja paperilehden otsikot ovat keskenään aivan erilaisia. Digiotsikot johtavat sosiaalisen median keskustelun niiden viitoittamaan suuntaan. Jos haluaa kunnon some-keskustelun, kannattaa varmistaa homma antamalla joku sivulauseen pätkä, josta voi tehdä provosoivan otsikon! Mielellään jotain kielteistä, nykyisiä etuja poistavaa tai rajaavaa ja ilman taustoitusta!

-Juttuja ollaan ilmeisen valmiita kommentoimaan lukemalla lähinnä otsikot ja hyväksyen otsikoiden painotukset. Otsikot ovat toimituksen tekemiä, ei jutun kirjoittajan eli koko haastattelun painopiste voi olla täysin muu. Haastateltava voi yleensä tarkistaa sitaatit, ei otsikkoja.

-Jos käyttää vaarallisia sanoja kuten ”maksullinen” tai ”rajaaminen”, kannattaa varmistaa, että niiden perustelu riittävän kattava, muuten keskustelu kärjistyy tarpeettomasti kuten nyt tapahtui. Kun kattavuus ja kokonaiskuva puuttuu, ei pysähdytä miettimään tavoitetta eli tässä tapauksessa koulutustason nostoa, vaan puhutaankin keinosta, joka vielä luonteeltaan marginaalinen.

-Silti tahaton provosointi usein kannattaa. Vaikka en suunnitellut avaavani yhtään mitään maksu-keskustelua, sen kautta aukesi heinäkuussakin monella suunnalla into miettiä itse asiaa eli keinoja koulutustason noston valmisteluun. Asia etenee!

– Olen itse pitkään ollut sitä mieltä, että maksu-keskustelu on hullu tabu, joka pitää purkaa. Nykyisellään varhaiskasvastus maksaa, lukion ja ammatillisen koulutuksen materiaalit maksavat rutkasti, monien ammattilaisten kuten vaikka terapeuttien on pätevöidyttävä kalliiden koulutuksien kautta. Suurin ongelma korkeakouluissa ei ole maksujen uhka vaan koulutuksen laatu, ja samoja laatu-uhkia meillä on kaikilla koulutustasoilla.*

*(Vielä isompi tabu maksu-keskustelu muuten on terveydenhuollon puolella. Poliittisen keskustelun vaikeus on johtanut siihen, että ammattilaiset tekevät päätökset siitä, miten kalleimmat hoidot kohdistetaan, kun kaikkea ei enää aikoihin ole voinut tarjota kaikille.)

-Sitä mihin keskittyy saa lisää. Jokaisesta stoorista voi nostaa sen, mitä haluaa. Opiskelijaliike, Sd-joukot sen mukana, on systemaattisesti vastustanut kaikkea maksullisuutta ja valmis nostamaan tämän keskustelun aina uudelleen, jos siihen on pienikin viittaus jossain. Vihreät rakastavat asialla mellastamista vailla mitään rajaa ja etenkin jos demarit asialla. Toivon, että edarivaaleissa syksyllä käydään kunnon väittelyt siitä, mitä on todellinen koulutuksellinen tasa-arvo nyt ja tulevaisuudessa ja miten toteutamme huippulaatuista koulutusta kaikille ja millaisilla ehdoilla kokonaisuuden rahoitamme.

**

Lämpimin terveisin,

Kolme (eritasoista) tutkintoa suorittanut ja yhden konfliktialueen lukion hallituksen pj:na toimiva sivistyksen säännöstelijä dosentti

**

Paperi/näköislehden juttu:

 

 

 

 

 

 

 

 

Digilehden juttu:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuorten pride ja 70-vuotias adoptiomummo

Kirjoittanut | Julkaistu: 29.6.2017

Onneksi maailma muuttuu päätös kerrallaan. Sitä mietin, kun kansanedustajajoukolla kokoonnuimme hbtli-kyselytunnille Nuorten prideen. Minun lapsuudessani mies- tai naisparit olivat ainakin maaseudulla vielä tabu. Vuosikymmenien mittaan paljon on tapahtunut ja aika on koko ajan maailman muuttumisen puolella. Tänä vuonna useat ystävät ovat saaneet mennä naimisiin, muuttaa rekisteröidyn parisuhteen avioliitoksi.

Kuten useimmiten vähemmistökysymyksissä vähemmistöjen aseman parantaminen ei ole keneltäkään pois, mutta vähemmistölle itselleen kyseessä voi olla valtavan suuri elämään perustavalla tavalla vaikuttava asia. Yksi itselleni keskeisiä politiikan periaatteita on, että enemmistön jäsenenä on oltava erityisen herkkä vähemmistön äänelle.

Kyselytunnin perusteella nyt on kaksi sateenkaari-asiaa yli muiden, jotka lainsäädännön on syytä hoitaa kuntoon ja kolmas asia, joka pitää nähdä. Kaikista näistä asioista on tarpeen lisätä ihmisten tietoa.

Äitiyslaista on tehty kansalaisaloite. Se on saatava eduskunnan käsittelyyn. Lain tavoitteena on, että kahden naisen perheessä toinen äiti voi tunnustaa lapsen neuvolassa ennen lapsen syntymää. Kyse on lapsen edustaja ja oikeudesta kahteen vanhempaan. Nykyisellään tarvitaan sisäinen adoptio, joka kestää kuukausia.

Translakiuudistus olisi tehtävä viipymättä. Laki on kirjoitettuna ministeriössä, kyse on poliittisesta tahdosta tuoda se eduskuntaan. Nyt väistyvä ministeri Rehula on kertonut muuttaneensa ajatteluaan ja olevansa lain puolella. Translaissa on kyse perustavista ihmisoikeuskysymyksistä ja yhden vähemmistöryhmän asemasta. Translain kautta voidaan puuttua myös jonkin verran julkisuudessakin puhuttaneeseen asiaan lapsista, joiden fyysinen sukupuoli ei syntyessä ole yksiselitteinen.

Paikalle oli tullut myös joukko nuoria turvapaikanhakijoita, jotka kuuluvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. He kysyivät ymmärretäänkö heidän tilanteensa? He ovat tulleet maista, jossa heitä on vainottu juuri tämän asian vuoksi, heille se on ollut elämän häpeä, heillä ei ole asioille oikein sanoja. Siksi vastaanottokeskuksissa ja turvapaikkahaastatteluissa he tarvitsevat ymmärrystä ja apua.

Kyselytunnilla lupasin, että tarkistan, mitkä Helsingin neuvolan ohjeet ja käytännöt liittyen akuutit hbtli-kysymykset ja katson turvapaikanhakijoiden päätöksien valossa, miten heidän tilannettaan voisi auttaa.

Lopuksi sanoin, että henkilökohtaisella tasolla minulle on tärkeää, että sateenkaari-kummityttö tietää, että olen ajanut näitä asioita niissä tilanteissa, jotka ovat mahdollisia ja että kohta 70-vuotias lesboadoptiomummo voi luottaa siihen, että hän voi elää elämäänsä eikä enää tarvitse taistella ja olla esimerkki.

Ps. SDP:n kannat ovat selvät. Helmikuun puoluekokous linjasi: ” Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteisiin transsukupuolisten ja intersukupuolisten henkilöiden aseman parantamisesta Suomen lainsäädännössä. Puoluekokous toteaa, että SDP toimii sen eteen, että jokaisella olisi oikeus saada juridinen sukupuolensa vahvistettua vastaamaan sitä sukupuoli-identiteettiä, jota hän sosiaalisesti ilmentää, ja että tähän liittyviä vaatimuksia ja menettelyä kevennetään.

SDP toimii sen eteen, että intersukupuolisuus ilmiönä tunnistetaan ja tunnustetaan lainsäädännössä tavalla, joka kunnioittaa yksilön mahdollisuutta itse määritellä sukupuoli-identiteettinsä ja että intersukupuolisten lasten sukuelinten kirurgisesta muokkaamisesta luovutaan.”

 

Suuret kaupungit mukaan sote-valmisteluun

Kirjoittanut | Julkaistu: 26.6.2017

SDP:n kansanedustaja Pilvi Torstin mukaan kokoomuksen avainministeri Paula Risikon julkisuudessa esitetyistä kommenteista voi päätellä, että hallituksen sote- ja maakuntalait menevät uuteen valmisteluun perustuslakivaliokunnan käsittelyn seurauksensa. Torstin mukaan lakiesitysten ottaminen uudelleen valmisteltavaksi mahdollistaa sen valtavan kritiikin huomioimisen, jota ovat esittäneet niin asiantuntijat kuin maan kaikki suurimmat kaupungit.

─ Mikäli hallituksen sote- ja maakuntalait täytyy valmistella uudelleen perustuslakivaliokunnan käsittelyn seurauksena, on uuteen valmisteluun otettava vahvasti mukaan suurten kaupunkien edustus. Nyt uudistusta on viety eteenpäin piittaamatta Suomen menestykselle keskeisten kaupunkien näkemyksistä. Hallitus voi korjata aiheuttamansa tilanteen, jossa kaupungit eivät ole todellisuudessa voineet vaikuttaa uudistukseen ja sen suuntaan, Torsti toteaa.

Torsti muistuttaa, että kolmannes Suomen väestöstä asuu kuudessa suurimmassa kaupungissa, joissa siten myös eriarvoisuus- ja köyhyyskysymykset ovat kaikkein syvimpiä. Nämä kaupungit pohtivat ja etsivät ratkaisuja soten kannalta keskeisiin kysymyksiin siis jo tälläkin hetkellä. Siksi Torstin mukaan kaupunkeja kannattaisi tarkasti kuunnella ja hyödyntää niiden arkipäivän kokemusta ja osaamista valtakunnallisen sote-uudistuksen valmistelussa.

─ Hyvä esimerkki tästä on Helsinki, joka on yhdistänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä omaa laajaa kokemusta siitä, miten asioita on saatu toimimaan ihmisten kannalta paremmin ja missä taas on epäonnistuttu. Hoitoon pääsyä on helpotettu ja esimerkiksi terveyskeskusjonot on saatu lyhentymään alle kahteen viikkoon, kun on aktiivisesti täytetty lääkärivirat ja kehitetty toimintatapoja. Näitä näkökulmia olisi syytä ottaa huomioon kun sote-uudistusta ryhdytään ilmeisesti tarkastelemaan uudelleen, Torsti kertoo.

 

Kuuntelin päivän valtioneuvostoon tiedonantoa tänään eduskunnassa osin hämmentyneenä. Lopulta päätin käyttää sitä puhevaltaa, jota edustajalla on. Kiitos puhemies Pekkariselle, joka myönsi kommenttipuheenvuoroja aivan loppuun asti. Arvioni tilanteesta:

”Arvoisa puhemies.

Tänään on todettu, että olennainen kysymys on, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta.

Ajattelen, että vielä olennaisempi kysymys on, nauttiiko eduskunta ja parlamentarismi kansalaisten luottamusta. Ymmärtävätkö ihmiset mitä viime viikolla tapahtui?

Koko uskoa ja luottamusta politiikkaan rapauttava keskustelu, jossa on vedottu lähteenä mediaan ja kiistelty kuka tiesi mitä ja milloin, olisi voitu välttää toimimalla vahvemmin perustuslain hengen mukaan. Käytännössä hallitus olisi eronnut, kun Halla-ahon Perussuomalaiset viime maanantaina pääministerin ja valtiovarainministerin johdolla todettiin mahdottomaksi hallituskumppaniksi. Tuossa tilanteessahan hallitus kahden johtavan ministerin ilmoituksella muuttui kahden puolueen vähemmistöhallitukseksi.

Perustuslain hengessä suurimman puolueen johtajalla eli pääministerillä olisi ollut mahdollisuus kutsua hallitusneuvottelut koolle. Lopputulemana olisi voinut olla nyt syntynyt ratkaisu, koska haluja muuttaa hallitusohjelmaa niin, että uusia puolueita olisi saatu mukaan, ei ollut.

Erona nykytilanteeseen olisi kuitenkin ollut se, että jakautuneen entisen Perussuomalaiset-puolueen keskinäistä välienselvittelyä ei käytäisi eduskunnassa. Ennen kaikkea kansalaiset ymmärtäisivät miten Suomen tasavallan hallitus on demokraattisesti muodostettu.”

Viikko eduskunnassa takana. Erikoinen viikko. Aikamoinen viikko. Huumorintajuinen poliittisen historian tutkijakollega lähetti viestin vakavasta asiasta pilke silmäkulmassa: kova suoritus dosentti Torstilta, perjantaina kansanedustajaksi ja maanantaina on liki hallitus hajonnut.

Ensi maanantaina hallitus ja pääministeri on kutsunut eduskunnan ylimääräiseen istuntoon keskustelemaan viikon vaiheista. Palaamme niihin tarpeen mukaan.

Omat tunnot kansanedustajan tehtävän alkaessa? Suunnilleen näin kävin asioita läpi lähipiirille:

”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” (perustuslaki §2)

Näin kuuluu Suomen perustuslain toinen pykälä. Arvostan suuresti sitä valtakirjaa, jonka olen tuhansilta helsinkiläisiltä vapaissa demokraattisissa vaaleissa saanut ja jonka turvin nousin Suomen eduskuntaan.

Olen politiikassa mukana, koska aikamme isot kysymykset on ratkottava politiikassa. Globaalisti on ratkottava valtavia kysymyksiä – ilmastonmuutos, löydettävä kestävä kasvun mallit – politiikan täytyy pelastaa maailmaa. Suomessa kriittistä on kyky rakentaa 2020- ja 2030-luvun hyvinvointivaltiota niin, että yhdenvertaisuus lisääntyy ja varmistamme, että kaikki pysyvät mukana.

Eduskuntatyössä haluan painottaa erityisesti kolmea teemaa.

Koulutus tehokkain tapa rakentaa maailmaa ja esimerkiksi vähentää eriarvoisuutta.

Suomi menestyy, jos jatkuvasti satsaamme meidän kaikkien koulutukseen ja osaamisen tasoon. Haluan painottaa sitä, että innovaatiot eivät pelkkää insinööritiedettä vaan syntyvät luovuutta ja asioiden yhdistelyä korostavan koulutuksen ja osaamisen myötä. (Tähän meitä haastaa myös juuri julkaistu OECD:n arvio, joka ei ole Suomen kannalta kaikilta osin mairitteleva, lue täältä).

Toiseksi Rauha ja vaikuttaminen globaalisti. Suomella ja Pohjoismailla on ollut historiallisesti kokonaan suurempi merkitys – haluan että aktiivinen rooli vallataan nyt takaisin niin EU:n uudistamisessa kuin ilmastonmuutostyössä.

Ja sitten on Helsinki – Maailma pelastetaan kaupungeissa ja monet maailman kasvualueet ovat hyvin kaupunkivetoisia. Oy Suomi Ab:n menestyminen kulkee käsi kädessä Helsingin menestymisen kanssa. Lontoon hieno pormestari Khan on hyvin korostanut kansallisvaltion ja sen pääkaupungin kohtalonyhteyttä. Ja kyllä Helsingin etua pitää myös valvoa ja Helsingin näkökulmaa pitää esillä eduskunnan päätöksenteossa. On todella arvokasta, että eilen julkaistiin kuuden suurimman kaupungin yhteinen kannanotto maakunta- ja sote-uudistuksen ongelmista kaupunkien kannalta.

**

Teemojen – koulutus, rauha, Helsinki – lisäksi minulle on tärkeää politiikan tekemisen tavat. Politiikka kuuluu kaikille tai ainakin sen pitäisi kuulua kaikille. Kansan edustajan keskeinen tehtävä on tuoda yhteen mahdollisimman laaja kirjo ajattelua, toiveita, asiantuntemusta. Siihen on koitettava keksiä tähän jatkuvasti uusia tapoja vahvistamaan edustuksellista demokratiaa, joka on minulle kaiken ytimessä. ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

Toivon, että laitatte aina ideoita, ehdotuksia ja viestejä siitä, miten näitä tekemisen tapoja voisi vahvistaa, kehittää. Mitä sinä tekisit?

Ja lopuksi kansanedustajuuden alkaessa on tietenkin palattava kymmenen vuotta mukana seuranneeseen runoon, jonka myötä toivon kaunista kesäviikonloppua kaikille.

Minun politiikkani

En pelkää ketään.

Rakastan maailman ihmisiä,
haluan kaikille hyvää

-se on minun politiikkani
Että me rakastaisimme toinen toistamme
Ei väitellen vaan keskustellen sovussa.
Menisimme ikään kuin mustikkaan yhdessä.
Lämmittäisimme saunan.
Istuisimme laiturilla huohottamassa.
Olisimme ihmisiksi.

(Pentti Saarikoski)

Viimeisen kahden viikon aikana olen kaksi kertaa huomannut pysähtyväni. Itkenyt loppunutta elämää oikein kunnolla ja surressa miettinyt oman sukupolven paikkaa, maailmaa tilaa, Suomen roolia ja mikä meidän vastuumme.

Ensin saatoimme lapsuuden ja nuoruuden presidentti Mauno Koiviston. Kävin läpi oman isoisän evakkotarinan ja mietin monta päivää Eero Huovisen puhetta isoista käsistä, rauhan käsistä.

Viime lauantaina istutimme 89-vuotiaan ranskalaisen ystävän Antonin Bessen muistolle oliivipuun Oxfordissa. Muistojuhlassa itkin läpi neljä puheenvuoroa, joiden pitäjät kokeneita tieteilijöitä, kirjailijoita, arabijohtajia. Puhetta johti hieno historioitsija Margaret McMillan, joka ei säästellyt sanojaan pääministeri Maysta.

Mauno Koivistoa en koskaan tuntenut henkilökohtaisesti, mutta lapsuuden ja nuoruuden muistojen ja luettujen ajatusten valossa opin kunnioittamaan Manua viisaan ja vastuullisen Suomen ikonina.

Antonin Besse tuli elämääni 2001 Sarajevossa.

Tony katsoi kuolemaa silmiin vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikaisessa Ranskassa ja myöhemmin menetti kotinsa ja perheensä omaisuuden Jemenissä. Tony puhui sujuvaa arabiaa ja hankki farsin kielisiä lehtiä tietääkseen, mitä Iranissa oikeasti tapahtui.

Saimme perheenä oppia tuntemaan suuren humanistin, joka toi Jemenistä polion rampauttamia lapsia hoitoon Pariisiin, perusti kolme United World Collegea neljällä vuosikymmenellä. Ensimmäinen oli Atlantic College Walesissa 1960-luvulla. Oma UWC-lukioni avautui 1980-luvulla Italiaan ja viimeisenä Tony oli kriiittisissä vaihessa mukana, kun perustimme UWC-koulun sodan runtelemaan Mostariin 2006. Hallituksen pj:na sain juuri todistaa kymmenennen vuosikurssin valmistumista.

Tony kuoli päivää ennen Donald Trumpin vaalivoittoa. Se tuntui tarkoitetulta.

Huomasin, että omissa mietteissä Tonyn muistojuhla oli presidentti Mauno Koiviston hautajaisten jatkumo. Miehet olivat liki ikätovereita. Molempien elämää oli peruuttamattomalla tavalla muokannut kokemus toisen maailmansodan rintamalta. Molempia ajoi ajatus siitä, että maailmaa on rakennettava, rauhaa vahvistettava kaikin keinoin.

Tony Bessen muistojuhlan puitteina oli huikea Oxford, St Anthony’s college ja Bodleian kirjasto. Mauno Koiviston muisto täytti päiväksi koko Helsingin. Molemmissa juhlissa kaikki oli harkittu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Leskien yksinäinen hauraus särki sydämen, mutta muistutti samalla siitä, miten vahva voima yli 60 vuoden kumppanuus ihmiselle otan. Molemmissa juhlissa voimaa loi erilaisten ihmisten ja alojen yhteys. Tuli hetkeksi tunne, että maailmassa voi löytyä suuria yhteisiä voimia.

Mutta pakoon tämän ajan vaikeutta ja monimutkaisuutta ei pääse. Kahden juhlan välissä Trump irtisanoi Yhdysvallan aikamme tärkeimmästä sopimuksesta eli Pariisin ilmastosopimuksesta. Tonyn muistojuhlan jälkeisenä aamuna heräsimme musertaviin terroriuutisiin Lontoosta.

Näiden uutisen äärellä Tony olisi ollut vihainen ja surullinen yhtä aikaa. Sen jälkeen hän olisi lukenut kaikki löytämänsä analyysit, jakanut parhaat tekstit mahdollisimman laajalle ja toivonut, että globaalisti toisiinsa kiinnittyneet ihmiset kuitenkin voivat rakentaa rauhaa, löytää tavat hillitä ilmastonmuutosta.

Meitä 1990-luvulla aikuiseksi varttuneita ei mikään valmistanut siihen, että maailmasta tulisi keski-ikäämme mennessä näin vaikea ja monimutkainen. 1990-luvun lopun maailma meni eteenpäin. Suomi oli selvinnyt lamasta, kylmä sota päättynyt ja länsimaisen liberaalin demokratian voittokulku vaikutti vääjäämättömältä. Valtaosa meistä lienee uskonut, että kasvu ja edistys jatkuvat vääjäämättömällä tavalla.

Keski-ikään tullessa maailma on vaikea ja globaalit kysymykset valtaisia. Sotien sukupolvi on väistynyt ja meidän pitäisi löytää uudet tulevaisuuden ideat Suomessa ja maailmassa.

Eilen sain soiton eduskunnan ylivirastomestarilta. Hän vahvisti, että nyt valmistaudutaan siihen, että nousen kansanedustajaksi perjantaina, kun Nasima Razmyarista tulee apulaispormestari.

Olen kiitollinen näille kahdelle hienolle miehelle, että heidän vuokseen näinä viikkoina on ollut pakko pysähtyä. En osaa kuvitella syvällisempää valmistautumista perjantaiseen kansanedustajan tehtävän aloittamiseen.

 

Onnea ja kiitos!

Kirjoittanut | Julkaistu: 9.5.2017

Ensinnäkin onnea Helsinki ja Sdp Helsinki. Upeita ihmisiä valittu tänään ehdokkaiksi vastuullisiin tehtäviin. Nasima Razmyar on esimerkki siitä, mikä tasavertainen ja solidaarinen maailma voi parhaimmillaan olla. Pakolaistyttö Afganistanista on Suomessa käyttänyt tarjotut mahdollisuudet ja haluaa todella konkreettisesti antaa takaisin. Nasima on ainutlaatuinen esikuva juuri tämän hetken Suomessa ja Helsingissä. Minulle kyse on myös ystävästä ja ihmisestä, jonka olen tuntenut kahdeksan vuotta. En voisi olla onnellisempi ja ylpeämpi, jos Helsinki se kaupunki, joka tunnetaan pakolaisesta pormestaristossa.

Ja sitten on koko joukko uusia kasvoja ja kokeneita kasvoja. Tomi Sevander nousee kaupunginhallitukseen, erilaisia vetovastuita ja tärkeitä tehtäviä tulee esimerkiksi sellaisille tekijöille kuin Niilo Toivonen, Maria Loima, Elisa Gebhard, Johanna Laisaari, Karita Toijonen, Valtteri Aaltonen, Pentti Arajärvi, Roby Mountrakis, Eveliina Heinäluoma, Kaarin Taipale ja moni muu! Arvostan myös, että kokenut Eero Heinäluoma on valmis ottamaan Stadion säätiön pj-pestin näin vuosina, kun vaativa remontti edessä.

Omasta puolestani kiitos rakkaat ihmiset monista viesteistä tänä iltana.

En halua mahdolliseen kansanedustajuuteen kommentoida mitään ennen kuin asia varmistuu. Prosessi menee niin, että ensin 7.6. Helsingin kaupunginvaltuusto vahvistaa kaikki valinnat ja sen jälkeen ihmiset voivat erota aiemmista tehtävistä.

Olen tietenkin onnellinen ja iloinen, jos nousen eduskuntaan. Jos näin käy, erityisen onnellinen olen satojen ihmisten puolesta, joiden kanssa on tehty töitä vuodesta 2009 ja tuhansien äänestäjien puolesta, jotka luottivat minuun 2011 ja 2015.

Valmistaudun siis molempiin vaihtoehtoihin.

Kaupunginhallitus käsitteli tänään aloitettani siitä, että koululaiset voisivat jatkossa liikkua julkisessa liikenteessä maksutta ryhminä päiväsaikaan. Helsingin vanhempainyhdistyksen valmistelevan aloitteen ideana on, että koululaiset voisivat liikkua joustavasti ja käyttää ympäristöä, museoita ja urheilupaikkoja.

Kaupungin esitys oli, että asiaa ei voida edistää, koska se kuuluu kuntien yhteisen HSL (Helsingin seudun liikenne) päätöksenteon piiriin. Myös HS uutisoi asian, uutinen tässä.

Päätimme kuitenkin äänin 14-1, että vaadimme asian jatkokäsittelyä. Edellytämme, että HSL laskee aloitteen kustannusvaikutukset (joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla lähellä nollaa, koska mitään lisäliikennettä ei vaadita, vaan ei-ruuhka-ajan ulkopuolelle ajoittuvaa lisäkäyttöä) ja esittää aloitteen idean kaikille HSL-kunnille osana 2018 budjettivalmistelua, joka etenee näinä viikkoina.

Lukuisat opettajat etenkin itäisestä Helsingistä ovat olleet aloitteen käsittelyn aikana yhteydessä ja vahvistaneet, että heidän työnsä kannalta kyse on todella tärkeästä asiasta.

Toivon, että koko HSL alue näkee tämän asian merkityksen paitsi Helsingin koululaisille myös koko seudun koululaisille.

Hyvät ystävät.
Aamun HS-ilmoitus kertoo olennaisen: Ilmoituksen mahdollisti 50 yksittäisen lahjoittajan tuki. Yhteensä olen tähän mennessä saanut lahjoituksia käsittämättömät 7293 euroa. 500 euron lahjoitus on yhden henkilön yritykseltä, loput yksittäisiltä henkilöiltä. Lahjoituksien koko vaihtelee 18-600 euroon. Yhteensä vaalibudjettini nousee noin 10 000 euroon, kun omat satsaukset lisätään lahjoitussummiin.
Ja sitten on käsittämätön jalkatyö. Tässä vaiheessa kiitos: yli 9000 esitettäni on jaettu vapaaehtoisvoimin (siis yhdeksän tuhatta!).
Ystävät ovat tehneet kaikki materiaalit ja hoitaneet verkkokampanjan.
KIITOS kaikki!
**
Tänään olen tavattavissa eri puolilla kaupunkia: Itäkeskus Tallinnanaukio noin klo 10, Kontulan ostari noin klo 12 ja Lasipalatsin kulma ja Narinkkatori 1330. Tule mukaan kampanjoimaan ja juttelemaan!
Illalla olen tavattavissa FB, sähköpostin (pilvi@pilvitorsti.fi) ja puhelimitse, jos haluat kysyä jotain.
Vaalipäivänä noudatan aiempaa linjaa eli pidän vaalirauhaa. Vaalipäivä on äänestäjien päivä, kansanvallan arvokas juhla. Juhlitaan sitä äänestämällä.