Puhe Pilvin läksiäishetkessä entisille ja nykyisille työtovereille ja yhteistyöihmisille 30.3.2023

“Hyvät ihmiset,

ihmisellä on hyvä olla esikuvia ja toimintamalleja. Yksi syy tälle tilaisuudelle on kansanedustaja Susanna Huovisen lähtö eduskunnasta 2017. Suski piti erilaisia läksiäistilaisuuksia todeten, että hän ei halua hiipien lähteä. Nuo tilaisuudet olivat meille kaikille mukana olleille arvokkaita pysähdyshetkiä.

Meillä on myös sarajevolainen ystävä Lamija, fysiikan professori, joka on sanonut, että ainoa asia, mikä häntä harmittaa sotaa edeltäneestä elämästä on se, että ei pitänyt kaikkia juhlia. Sodan jälkeen niillä on eri kaiku.

Hyvät ystävät, kutsussa kirjoitin:

”Koen, että ETF-tehtävässä yhdistyy kaikki ammatillinen kokemus, mitä olen viimeisen 25 vuoden aikana kerryttänyt eri tehtävissä. Olen saanut olla monessa mukana ja kaikissa vaiheissa tekemisen arjessa on ollut tärkeitä ihmisiä – esimiehiä, kollegoita, yhteistyökumppaneita – rinnalla. Kaikella tehdyllä ja olleella on ollut merkitys siihen, mitä olen ja osaan nyt.”

Tehdään yhdessä parhaamme

Täällä on tänään koolla ihmisiä koko aikuisiän työurani varrelta.

Mukana on ihmisiä nuoruuden toimittaja-ajoilta. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sain tehdä töitä Ylioppilaslehti, YLE, HS, Nelonen.

Täällä on yliopistolaisia. Helsingin yliopisto oli työpaikkani suurimman osan 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Väittelin 20v sitten ja dosentuurin myötä minulla on ikuinen kiinnitys yliopistoon. Viime vuosina roolini on ollut alumnipäättäjä, koen yliopiston osaksi identiteettiä.

Tärkeä yhteisö on United World Colleges. Sain 30 vuotta sitten Suomen Kulttuurirahaston stipendin lukioon Italiaan (UWCAd), Paavo Hohti oli silloin mukana. 20 vuotta sitten Antti Arjavan kanssa teimme yhteistyötä, kun Suomen UWC-toiminta uudelleen organisoitiin ja myöhemmin, kun SKR mahdollisti UWC-työmme Bosniassa. Mostarin UWC-koulua ei olisi ilman Suomen Kulttuurirahastoa. Edelleen saan toimia taustasäätiön hallituksen pj:na kiitos SKR:n tuen. Elisabeth Rehn ei päässyt paikalle, mutta pyysi lähettämään erityiset terveiset kaikille (”kerro kaikille miten paljon sinua arvostan, ja kuinka hienoa yhteistyötä meillä on, jatkuvasti!”). Pär Stenbäck on UWC-ystäviä myös Norjan koulun pitkäaikaisena hallituksen pj:na.

Sitten on Helsinki. Täällä on kaupunginvaltuustossa, -hallituksessa ja viranhaltioina toimineta. Painopiste on 2012-17 kaupunginhallituksessa – myöhemmin paljastuu vielä miksi.

HEI Schoolsin ihmisiä on paikalla. HEI on meidän 2015 perustettu koulutus-start-up, jonka ylpeä perustaja ja ensimmäinen toimitusjohtaja olen.

Sitten täällä on 2011-15 hallituskauden kollegoita, valtiosihteerejä ja erityisavustajia sekä eduskuntavuosiin kampanjoiden ja eduskuntatyön kautta liittyviä ihmisiä. Nyt loppuvalta 2019-2023 kaudelta on paikalla LVM-TEM-OKM virkakuntaa, valtiosihteerikollegoita sekä pääministerin ja Timo Harakan kabinetin väkeä. Lisäksi mukana on SDP:n koulutuspoliittisen työryhmän ja tulevaisuusohjelmatyön tekijöitä viime vuosilta.

Jos joku ei löytänyt itseään jostain viiteryhmästä niin kehotan käyttämään mielikuvitusta!

Tämä talo on Valtion talo. Täällä on ollut aikanaan pääministerin virka-asuntokin, ymmärtääkseni Urho Kekkonen asui täällä 50-56. Tulin tähän taloon 2011 ensi kertaa töihin, tämä oli ensimmäinen poliittinen työpaikkani. Olin työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustaja. Lauri sanoi jokaisessa puheessaan, että meidän pitää varautua siihen, että ihmisellä on 3-4 ammattia elämänsä aikana. Kun kokosin tämän puheen listaa huomasin, että olen tunnollisena ihmisenä koittanut näyttää mallia. Kaikkea tekemistä leikkaa läpi sitoutuminen maailman muuttamiseen, koulutus ja osaaminen. Toki taustalla vaikuttaa myös monille täällä tuttu poliittisen maailman epävarmuus, joka myös pakottaa luovuuteen työuran aikana.

ETF-haastatteluissa – niitä muuten yli vuoden prosessissa riitti – totesin, että kaikki mitä olen saanut tehdä tukee ETF-johtamista tai tuo siihen ulottuvuuksia. Eli kiitos kaikki! Suomalainen supervoima on yhteistyö – on ainutkertaista, miten monenlaisia töitä olen saanut tehdä ja oppia. Monenlaisten ihmisten kanssa on syntynyt side, jonka perustana se, että olemme yhdessä tehneet parhaamme. Uskon hyvin vahvasti tähän parhaansa tekemiseen, 1+1 on enemmän kuin kaksi -ajatukseen. Itseäni on viime aikoina puhutellut tunnettu Fernando Pessoan runo, jonka omistan kaikelle yhdessä tekemällemme:

”Ollaksesi suuri pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Älä mitään itsestäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Kuu mahtuu joka lampeen, koska se loistaa niin korkealta.”

Tilinpäätöksiä – kerro, mikä resonoi

Hyvät ihmiset

paitsi koota ja törmäyttää ihmisiä ja nähdä itse teitä kaikkia, haluan myös jakaa muutaman ajatuksen. Ne kietoutuvat kolmeen aiheeseen, joista kaksi kumpuaa omasta elämästäni ja kolmas on universaali. Ensimmäinen aihe on murroskohta, jossa olen, toinen vuosi sitten pitämäni puolen vuoden virkavapaa ja kolmas menneet vuodet ja muuttunut maailma ympärillämme.

Ensimmäinen ajatuskokonaisuus, jonka haluan jakaa liittyy ammatillisesti alkamassa olevaan uuteen vaiheeseen. Sehän mahdollistaa ja minusta myös hieman velvoittaa tilinpäätös-henkisen summaukseen, jota olen pyrkinyt myös ammatillisesti tekemään. Kirjoittaja-ihmisenä olen tehnyt sitä tekstin kautta.

Globaalin koulutuksen asioissa yksi haave toteutui, kun saimme intialaisen ja uusseelantaisen ystävän kanssa 3-osaisen laajan artikkelin julki Diplomatic Courier lehdessä alkuvuodesta

Suomelaisen koulutuksen ja koulutuspolitiikan osalta olen kirjoittanut HS Vieraskynän liittyen koulutuksen tulevaisuustyön vaatimukset. Huhtikuun lopussa julkaistaan Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä laajempi juttuni ptsikolla ”Suomalaisen koulutuksen arvokas menneisyys ja lupaava tulevaisuus”.

Kolmas aihepiiri, jota olen Tilinpäätös-hengessä miettinyt liittyy laajemmin yhteiskuntaan ja erityisesti näihin vuosiin, kun olen työskennellyt poliittisena päättäjänä. Ensin ajattelin, että pyrkisin kirjoittamaan moisen tekstin jo tänne valmiiksi. Tajusin kuitenkin, että sille kannattaa ottaa aikaa. Itse asiassa ystävä-kollega Ville Kopra sanoi tänne tullessaan, että olisi kiinnostavaa kuulla arvioitani Suomesta, kun saan ensin hieman etäisyyttä.

Olen toistaiseksi koonnut teemoja, joita käsittelisin. Listaan tässä niistä muutaman. Toivon, että olette yhteydessä, jos teistä tätä tilinpäätöstä kannattaa työstää eteenpäin ja jos joku aihe, joka erikseen resonoi ja jossa haluaisitte kenties myös sparrailla.

*kansanedustajan yksinäisyys

*poliittisen päättäjän ajankäyttö

*Mihin menet Helsinki

*Hallinnon huomiotta jäävä avainrooli tietopohjaisessa päätöksenteossa

*Sosiaalinen media, vaalit ja rankkuus

*Miten yliopistoihmisetkin jäävät jumiin narratiiviinsa

*Julkisuus ja kun tuntuu, että jotain menee rikki

Tuohon viimeiseen – julkisuus – liittyen haluan siteerata eilen Tuomiokirkossa saarnannutta piispa Matti Salomäkeä, joka sanoi kuulleensa pohdinnan, että ”politiikassa pärjäävät enää vain ne, jotka kestävät julkista nöyryytystä”. Lisäisin tähän, että kyse ei ole enää edes henkilökohtaisesta nöyryytyksen kestämisestä, vaan ulottuu ennen muuta läheisiin ja erityisesti lapsiin. Osalta osaltani jotain meni rikki kesäkuussa 2022, kun olin päivän 0-perusteilla YLEn valtakunnan kanavien riepoteltavana. Jos olisin nyt ollut 2009 tilanteessa eli harkitsemassa politiikkaan osallistumista kahden pienen lapsen äitinä, en todennäköisesti olisi valmis altistamaan läheisiäni tällaisille riskeille. Mainittakoon, että ETF-valinta ei ylittänyt YLEn valtakunnallista uutiskynnystä!

Egosta ja minuudesta

Se Tilinpäätöksistä. Toinen aihe, johon kiteytyy ajatus, jonka haluaisin jakaa, liittyy vuoden takaiseen virkavapaaseen. Moni on kysynyt, mitä oppeja jäi. Monenlaista tietysti, ihan arkisia juttuja, aikaa läheisille. Se, minkä haluan tässä nostaa on sanapari EGO ja MINUUS. Olemme eläneet ja elämme varsin ego-vetoista aikaa, EGO on se osa meitä ihmisiä, joka elää – Esa Saarisen käsitettä käyttääkseni – suoritemaailmassa. EGO saa ja janoaakin palautetta muilta, hoitaa deadlinet. Tämä suoritemaailma, jossa EGO operoi on tietenkin välttämätön, jotta asiat etenevät ja valmistuvat. Mutta EGO-maailmassa voi myös uupua. Onko käynyt niin, että minuus meinaa jäädä jalkoihin? Itse ainakin koin näin.

Mitä sitten tarkoittaa egon vastapainona ja rinnalla on minuus? Minuudessa on kyse jonkinlaisesta hiljaisesta sisäisestä kompassista, perspektiivistä maailmaan. Minuus rohkaisee miettimään, mikä jälki on jäljellä sadan vuoden päästä. Minuutta on tyyni itseymmärrys, tietoisuus siitä, että on toisten ihmisten ympäristö. Minusta munkki Natthiko Lindebladilla – kiitos HS Jaakko Lyytinen hänen kirjaansa liittyneestä kolumnista – oli kaunis metafora: olla kuin kivi muiden kivien joukossa rannalta, hioutunut ja valmiina loistamaan kun valo osuu.

Se EGOSTA ja Minuudesta – uskon siis että molempia tarvitaan, minuudelle vaan pitää muistaa raivata tilaa.

Mitä meidän kaikkien pitää tehdä?

Kolmas, universaali ja kaikkia meitä koskettanut teema, josta muutama sana, liittyy menneisiin vuosiin. Eilisissä valtiopäivien päätösjuhlallisuuksissa esillä olivat luonnollisesti pandemiavuodet sekä Ukraina ja Venäjän brutaali hyökkäyssota, joka jatkuu.

Menneet vuodet ovat olleet meille kaikille sellaisia, että maailma ei ole enää sama. Ehkä mekään emme ole enää samoja. Kuten yksi täällä läsnäoleva ystäväni muutama viikko sitten totesi, olemme keskellä murrosta, hapuilemme suuntia, emmekä oikein tiedä, mihin tämä ajanjakso avautuu ja miksi tulevaisuuden historiantutkijat sitä kutsuvat. Meillä kotona oli pari viikkoa sitten koolla poliittisessa työssäni tukeneita ihmisiä, palasimme hieman myös 2009-2019 vaaleihin ym. Ne tuntuivat kaukaisilta. Toki oli hauska katsoa kulkueita ja innostavia kamppiksia, joihin myös oli annettu kaikki niin kuin näinä päivinä niin moni tuolla kadulla tekee – samalla tuntui kuin katsoisi joilta osin jotain toista maailmaa, jopa 2019 osalta.

Yksi varovainen johtopäätös, jota olen näinä viikkoina eri yhteyksissä halunnut toistaa, minulla on.

Viime vuosien useat mustat joutsenet, yllättävät tilanteet, ovat näyttäneet, että tarvittaessa on kyettävä ja kykenemme aivan eritahtiseen yhteistyöhön kuin olemme tottuneet.

Uskon, että tämä on keskeistä jatkossa. Meillä on tarve yhteistyöhön aivan eri tasolla ja vakavuudella kuin vuosikymmeniä totuimme. Ei ole aikaa ensin omissa porukoissa pohtia ja siiloissa kerätä tietopohjaa vaan on kyettävä epätavalliseen yhteistyöhön.

Itselleni tässä on ristiriita siinä mielessä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana minusta kehitys on ollut kielteistä. Aikaa on leimannut etääntyminen, politiikan sisällä sekä politiikan ja muiden sektorien välillä. Politiikan sisällä esimerkkini on oma kokemukseni jonkinlaisesta kultaisesta kaudesta ”golden age” 2012-17 kaupunginhallituksessa Helsingissä. Silloin teimme laajan yleiskaava ja uudistimme talousrakenteita. En usko, että tämänhetkinen Helsingin kaupunginhallitus ja -valtuusto kykenisi näihin laajoihin päätöksiin. Siihen on monia syitä, joihin ei tässä ole mahdollista pureutua. Sektorien välillä, esimerkiksi jourmalistien ja poliitikkojen, hallinnon ja poliitikkojen, tutkimuksen ja hallinnon & politiikan välillä etäisyydet ovat minusta kasvaneet. Ajatellaan, että erillään pysymällä säilytään riippumattomina. Ehkä kaikkien etäämmälle ollaan ajauduttu suhteessa puolueet ja muu maailma. Minusta oli hyvin merkille pantavaa, että puhemies Matti Vanhanen nosti viimeisessä eduskuntapuheessaan eilen esille poliittisten puolueiden merkityksen demokratialle. Helsingin kaupunginhallituksen ohella yksi kultainen kokemus itselläni politiikassa muuten liittyy SDP:n tulevaisuusohjelmatyöhön, joka alkoi 2017 ja on jatkunut näihin päiviin.

Hyvät ihmiset, olen kuitenkin optimisti. Tämä aika on myös ollut aikaa ”Time to be alive” kuten Timo (Harakka) joskus sanoi. Näinä vuosina määritellään ehkä monin tavoin historian suuntaa, me olemme siinä toimijoita. Tutkijatuttava totesi hiljattain, kuinka ennen aina lukiessaan historian murroskohdista historiankirjoista, hän mietti, kuinka hienoa olisi ollut elää noina aikoina. No tässä sitä ollaan – nyt eletään! Jokainen täällä läsnäoleva toimii ja on toiminut rooleissa, joissa voi olla ratkaisija ja mahdollistaja. Jos joku asia tuntuu tärkeältä, jos sen haluaa todeksi, on turha puhua passiivissa ”pitäisi sitä ja tätä”. Tämä aika korostaa meitä kaikkia miettimään, ketä ja mitä toimijoita tarvitaan mukaan, jotta se tärkeä asia tapahtuu ja muuttuu todeksi tai nopea välttämätön päätös saadaan tehtyä.

Hyvät ystävät. Odotan, että me kaikki otamme näinä vuosina vastuun historian suunnasta ja tunnistamme sen, mitä juuri meidän asemassa tässä matalien hierarkioiden maassa voi tehdä. Siteeraan tähän Michele Obaman hiljattain julkaistua kirjaa ”Valo meissä kaikissa”:

”Haluan siis sanoa: Pysy tarmokkaana ja uskollisena, nöyränä ja myötätuntoisena. Puhu totta, tee parhaasi toisten eteen, säilytä suhteellisuudentaju ja ymmärrä historia ja konteksti. Pysy varovaisena, lujana ja kiihkeänä.

Mutta ennen kaikkea älä unohda nähdä vaivaa oikean asian hyväksi.”

**

Lopuksi

Ystävät, muutama sana vielä ETF:stä, kun moni siitä kysynyt. Kyseessä on noin 130 hlön organisaatio, joka aloitti Torinossa työnsä vajaat 30 vuotta sitten. Alkuperäinen missio oli työskennellä entisten sosialistimaiden kanssa, modernisoiden niiden koulutus- ja työmarkkinajärjestelmiä niin, että maat voisivat ainakaan liittyä Euroopan Unioniin. Nykyisin ETF työskentelee vajaassa 30:ssa maassa EU:n naapurustossa – Balkanilla, lähi-idässä, Afrikassa, itäisessä Euroopassa ml Ukrainassa sekä keski-Aasiassa. Perustehtävä on sama: inhimillisen pääoman kehittäminen koulutuksen ja osaamisen kautta. Ja kuten alussa sanoin kaikki mitä teidän kanssa yhdessä tehty tukee työtä. Niinpä toivon, että pidätte yhteyttä ettekä unohda minua Italiaan! Niin kuin kutsusta kirjoitin:

”Vaikka kotini ja työpaikkani siirtyykin Torinoon toivon, että yhteys säilyy.  Olen Suomessa arvostanut kulttuuria, jota luonnehtii luottamus, matalan kynnyksen yhteistyö ja mahdollisuus yhdistää ihmisten kanssa voimia ja osaamisia tärkeinä pitämiämme asioiden taakse. Eli kuulumiin. Pyrin laittamaan toisinaan Torinon kuulumisia uutiskirjeen tai vastaavan muodossa ja kuulen mieluusti kuulumisia Suomesta!”

Olen tosi kiitollinen että tulitte ja että ollaan saatu tehdä yhdessä asioita!

*

Ennen siirtymistä kulttuuriseen loppuhuipennukseen pari sanaa tarjoiluista. Suomalaista sananlaskua mukaillen täällä on

-Jotain itsetehtyä – munavoi (piti olla myös toscakakku, mutta Pilvin epärealistinen aikakäsitys tuli siinä eilen illalla vastaan)

-Jotain hankittua – kakut ja piirakat lempileipomoista

-Jotain tarjottua – tilat ja kahvit tarjoaa LVM ja järjestelyt meidän kaikenosaava assari-virastomestaritiimi – kiitos, ilman teitähän mistään ei tule mitään.

Ja ai niin, en ole löytänyt juomakaappia vielä yhdestäkään työhuoneesta, joten kuoharit on tuotu kotijääkaapista.

**

Lopuksi. Juhlissa kuuluu olla kulttuuriosuus. Sen piti huipentua Jiri Kurosen sessioon. Jiri kerran lupasi että hän kyllä tulee esimerkiksi avaamaan jonkun tylsän kokouksen haitarinsoitolla. Tylsiä kokouksia ei nyt ollut tarjolla joten pyysin tänne! Samalla haluan lausua arvostukseni sille, että Jiri antoi kasvonsa korona-aikaa kulttuurin oudolle tilanteelle ja lähti taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Jiri yllätti tänään minut tuomalla mukanaa myös hienot muusikot Jape Karjalaisen ja Rocka Merilahden eli täällä on laajemmasta Kaihon Karavaani -bändistä rakentunut trio Lempi!

Lämmittelynä musiikkiin lyriikkaa. Tässäkin teema on ajankohtainen eli tarjolla on tuoretta naisrunoutta, kaksi runoa, joita ei olen vielä HS-arvosteltu, ei edes julkaistu. Palautteen voi kertoa suoraan minulle.

EN TIEDÄ MITÄ AJATELLA

Ilmastonmuutos ja luontokato meillä jo oli.

Sitten tuli tämä talvi, kevät, kesä.

Ihmisiä tapetaan Euroopassa ostoskeskuksiin ja juna-asemille.

Taisteluvalmiiden nopean toiminnan joukkojen määrä kymmenkertaistuu.

Afganistanin tytöt eivät ole koulussa.

Pelkäämme, että pian ihmisillä ympäri maailmaa sekä kylmä että nälkä.

Kukaan ei puhu koulutuksesta.

Jotkut puhuvat, että sukupolvemme epäonnistui vahtivuorollaan.

Minä ajattelen, että nyt se vahtivuoro ehkä vasta alkaa.

Enkä tiedä, mitä ajatella.

ESIKOINEN

Kahdeksantoistavuotias sanoo

että uutisten seuraaminen masentavaa

päättää olla viikon ilman verkkoa

käydä läpi teorioita ja tehtäviä

sanon että joskus auttaa

kun siirtää katseen

kauemmas horisonttiin

huomisesta ensi viikkoon

ensi vuodesta

viiden vuoden päähän

katsoo sukupolven taakse

toisen eteen

ja sitten etsii oman paikkansa

tehtävänsä

maailmassa

joka meidän vastuullamme

**

Kiitos ja Olkaa hyvä trio Lempi!”