Hieno juhlapöytä monine viinilaseineen on aina hieno näky. Mutta muistot kahden vuoden takaa pitävät tänään varovaisena. Vinkki itselle ja kaikille valtuustotovereille: tänään ei kannata puhua erityisen voimakkaasti käsillään tai pyöriä istuimellaan, kun istumme Helsingin kaupunginvaltuuston kanssa lounaalle Ruotsin kuningasparin kanssa.

Kaksi vuotta sitten nimittäin pääsimme illallistamaan Silvian ja Kaarle Kustaan seurassa, kun he vierailivat Yhdysvalloissa Delawaren osavaltiossa juhlistamassa ensimmäisen suomalais-ruotsalaisen siirtokunnan perustamista 375 vuotta aiemmin. 1000-päisessä vierasjoukossa meidät oli sijoitettu yhdessä australialaisen ystävämme Davidin kanssa kuningasparin naapuripöytään, hovin first ladyn eli kuningattaren läheisimmän avustajan viereen viereen.

Laseja kilisteltiin, hienoja herkkuja tuotiin pöytään. Kaikki sujui niin kuin hienoilla illallisilla pitää.

Kunnes se tapahtui.

Hovineiti oli juuri esitellyt kuningasparin lahjaksi saamaa ohjelmaa 25 vuotta vanhaa ohjelmalehtistä, jonka kuningatar oli antanut uskottunsa huomaan. Se kertoi neljännesvuosisadan takaa vastaavista juhlallisuuksista, joissa kuningas oli myös puhunut. Hovineiti käsitteli paperia hellävaroen hoviammattilaisen taidolla. Ystävämme David Flanagan, juureva geologi Australiasta ja kaivosyrittäjä innostui tutkimaan ohjelmaa liian tarkkaan. Samppanjalasi kaatui – ei vain ainutkertaisen arkistodokumentin vaan myös hovineidon varmasti hyvin kalliin iltapuvun päälle.

David pyyteli vuol428601_10151374138470496_684641033_naasti anteeksi, me säestimme. Lukuiset pahoittelut eivät auttaneet. Sinä iltana kukaan ei sanonut ”ei se mitään”.

Viereisessä pöydässä kuningatar meinasi väsyä aikaerosta johtuen, mutta hymy säilyi loppuun asti. Paikallinen senaattori huudatti Suomen edustajan Eero Heinäluoman lavelle kuin rokkitähden innostamalla 1000-päisen yleisön huutamaan”heana-louma heana-louma”.

Hyvästelimme hovineidon vaivautuneinan, mutta poistuimme kuitenkin tyytyväisinä puhemies Heinäluoman puheeseen. Puoliso lisäsi, että Madeleine todella oli ihastuttava. Minä säälin newyorklaista Chrisiä, joka menettäisi maallisen vapautensa aivan pian ja tulisi avioliiton myötä osaksi hovia. Miespuoliset seurueen jäsenet eivät kuulemma säälineet. Koska Madde.