Viikon avaavan vieraskynän on kirjoittanut Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n yhteiskuntapoliittisen yksikön päällikkö Antti Veirto.
Isolle osalle yksityisillä palvelualoilla työskentelevistä palkansaajista on arkea kamppailla toimeentulonsa riittävyyden kanssa. Monesti myyjillä, tarjoilijoilla ja siivoojilla matala palkkataso yhdistyy osa-aikatyöhön. Tilastokeskuksen tietojen perusteella näissä ammattiryhmissä työskentelevissä on osa-aikaisia lähemmäs 100 000.
Viime vuoden lopussa suomalaiset kuukausipalkkaiset palkansaajat ansaitsivat keskimäärin säännöllisellä työajallaan 3 145 euroa kuukaudessa. Samaan aikaan pitkään alalla ollut osa-aikainen myyjä, joka teki viikoittain keskimäärin 25 tuntia töitä, ansaitsi ilman lisiä hieman yli 1 400 euroa ja siivooja hädin tuskin 1 000 euroa kuukaudessa. Kaikkein karuin kohtalo onkin osa-aikatyöntekijällä, joka kärsii kokoaikatyön puutteesta. Toimeentuloa pitää usein paikkailla muilla tuloilla. Palvelualojen ammattiliiton jäseninä olevista osa-aikatyöntekijöistä 10 prosenttia teki keväällä 2012 kahta työtä.
Ruuhka-Suomen ulkopuolella osa-aikatyö on monesti ainoa mahdollisuus pysyä leivän syrjässä kiinni. Palvelualojen ammattiliiton jäsenkyselyn mukaan lähes 80 prosenttia korkeintaan 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista osa-aikatyöntekijöistä oli osa-aikatyössä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla. Se on 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin sitä suuremmilla paikkakunnilla. Toisaalta pienemmillä paikkakunnilla osa-aikatyöstä saatavalla palkalla sinnittely voi onnistua hitusen paremmin kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tai ylipäätänsä isoimmissa kunnissa. Yli 80 000 asukkaan paikkakunnilla ahertavat palvelualojen työntekijät maksavat asumisestaan enemmän. Kun asumisen hinta on korkea, päädytään monesti hankkimaan asunto kaukana työpaikasta. Sen seurauksena isojen kaupunkien palvelutyöntekijät käyttävät työmatkoihinsa enemmän aikaa kuin kollegansa pienemmillä paikkakunnilla. Pienipalkkainen ei tosin tuloillaan voi missään hurrata.
Taloudelliset huolet kasaantuvat erityisesti niille palvelualojen matalapalkkaisille palkansaajille, joilla on lapsia huollettavanaan. Palvelualojen ammattiliiton kyselyyn keväällä 2012 vastanneista alle 18-vuotiaiden lapsien vanhemmista 76 prosenttia kertoi kärsivänsä jonkinasteisista taloudellisista huolista. Osa-aikaisessa työssä käyvistä alle 18-vuotiaiden vanhemmista neljällä viidestä oli taloudellisia huolia.
Palvelualojen ammattiliitto pyysi jokunen vuosi sitten jäseniään kirjoittamaan pienipalkkaisen palkansaajan arjesta. Näin kirjoitti nimimerkki Euron Venyttäjä: ”Ruoka maksaa ihan hirveästi vaikka yritän leipoa ja muutenkin valmistaa edullisia ruokia. Vaatteista joutuu pihistämään. Meidän pojat ovat joutuneet tyytymään siihen mitä on saatu, ei mitä haluttaisiin. Usein joutuu käymään keskustelua siitä, että välillä tarpeellistakin ei ole mahdollisuus ostaa. Kyllä se välillä tekee kovinkin kipeää, kun en pysty lapsilleni tarjoamaan kuin välttävän, kun on käyty keskusteluja miks toisilla voi olla vaikka mitä”.
Palvelualojen ammattiliiton kyselyyn keväällä 2012 vastanneista palvelualojen työntekijöistä 93 prosenttia uskoi, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Kuten nimimerkki Porrasenkeli on suhteesta työhönsä kirjoittanut: ”Niin, miksen sitten jätä kovaa ja kannattamatonta työtä ja ryhdy pummiksi? Koska tykkään tästä yli kaiken: varhaisten aamujen hiljaisesta raikkaudesta, lihasteni voimasta ja käteni herkkyydestä, kiiltävästä puhtaudesta työni jälkeen, kiitollisista tervehdyksistä porraskäytävillä ja yksin työskentelyn rauhasta. Ihmisarvoni on kiinni siitä, että teen työtä ja maksan veroja. Näytän mallia pojilleni, mitä kunnon kansalaiselta odotetaan. Voisinpa näyttää heille myös, että se kannattaa!”.
0 Comments on "Yhteiskuntapolitiikan asiantuntijan vieraskynä: Pienipalkkaiset palvelualan työntekijät kovilla"