Moni on kysellyt kuulumisia ja näkemyksiä vaalien jälkeisestä poliittisesta tilanteesta. Aloitin pari viikkoa sitten kirjoittamaan blogia aiheesta. Syntyi miniesseeksi paisunut teksti ”Mitä sitten tapahtuu? Pohdintoja näistä ja seuraavista vaaleista”, jonka pohjalta muokkasin jutun seuraavaan Kanava-lehteen, joka ilmestyy 3.6.2011, ja jonka jälkeen analyysi myös täällä.

Mikä on yllättänyt vaalien jälkeen?

Olen tyypillisesti nopeiden johtopäätöksien ihminen, joka menee jonkun tilanteen ratkettua eteenpäin seuraavaan asiaan. Vaalien jälkeen olennaista oli kuitenkin ymmärtää, että NYT EI PIDÄ tehdä mitään suuria ja jyrkkiä johtopäätöksiä. Politiikka on jatkuva prosessi, jossa olemme eri aikoina eri rooleissa ja ennen kaikkea AINA osana kaikkea muuta toimintaa ja  elämää.

Samalla on ollut tärkeää ymmärtää, että vaalikampanja EI jatku. Käytännössä tämä on liittynyt esimerkiksi tähän blogiin: olisi ollut helppoa tai peräti luontevaa jatkaa lähes päivittäistä kirjoittelua ajankohtaisista teemoista Politiikan Pelastusohjelman hengessä. Kuvittelisin, että esimerkiksi Unto Hämäläisellä on samat tunnelmat aina vaalien jälkeen, kun Perässähiihtäjä-blogi laitetaan kiinni.

Niinpä on ollut tärkeää palata omien keskeneräisten tutkimus- ja Bosnia-hommien äärelle ja laittaa samalla kampanja kunnolla ”poikki” vaalikampanjan viimeisten viikkojen heittäytymisen jälkeen.

Tulevaisuus: Pelastusjuhlia ja poliittista vaikuttamista

Politiikka on palaamassa politiikkaan ja hyvä niin. Avoimelle yhteiskunnalliselle keskustelulle on ilmiselvä tilaus. Niinpä päätimme, että Politiikan Pelastusjuhlat Piritassa jatkuvat. Seuraava kerta on kaavailtu elosyyskuulle. Ole yhteydessä, jos haluat vaikka käyttää siellä puheenvuoron tai esiintyä muuten! Pilvi-telttaa pitänee avoimen telttakaronkan sitä ennen.

Alussa mainitsemani linjavaaleja ennustava miniesseeni ”Mitä sitten tapahtuu? Pohdintoja näistä ja seuraavista vaaleista” päättyy:

”2011 vaalit osoittivat, että puolueiden välillä on eroja ja että on väliä sillä, ketkä asioista päättävät ja miten puolueiden kannat muodostuvat. Samalla puoluepolitiikasta taisi tulla taas ”normaalia” kansalaistoimintaa.[1] Helsinkiläisen Sd-puolueosaston puheenjohtajana näen tässä hetkessä paljon mahdollisuuksia. Haluatko olla asiakas yhteisessä maailmassamme vai kenties myös ohjata sen suuntaa? Sdp:n rakenteet korostavat jäsendemokratiaa ja aloitekanavia on lukuisia. Uskon, että on myös aika harkita joidenkin vanhojen hyvien käytäntöjen palauttamista. Kenties osastomme aloittaa ”Opi perusasiat” –opintopiirin, jossa käydään läpi, miten poliittisia tavoitteita voi viedä eteenpäin. Ja sitten ei kun tekemään! Puolueosaston puheenjohtajana tulen kannustamaan kaikkia ottamaan osaa ja tulemaan mukaan. Pois katsomosta! Politiikka kuuluu kaikille ja linjavaalit ovat tulossa!”

  • to 26.5. puolueosastomme Hgin SD-kilta järjestää avoimen keskustelutilaisuuden vaalituloksesta klo 18 Paasitornissa. Allekirjoittanut ja Killan jäsen poliittisen osaston päällikkö Esa Suominen alustavat. Tervetuloa!

[1] Tässä yhteydessä en voi olla muistelematta vuonna 2008 esimieheni poliittisen historian professori Seppo Hentilän kanssa käymääni keskustelua kirjoittamani ”Miksi politiikka” –muistion pohjalta. Erittelin muistiossa perusteita sille, miksi olin päättänyt pyrkiä vaikuttamaan politiikan kautta ja miksi olin valinnut puolueista Sdp:n. Muistan Sepon hieman hymähtäen todenneen, että allekirjoittaa kyllä 10-sivuisen muistioni, mutta on samalla hieman huvittunut siitä, että koen tarpeelliseksi perustella niin perinpohjaisesti politiikkaan osallistumisen. Ja niinhän se oli:  koin aikanaan, että ajan henki edellytti perustelemaan; nyt tuntuu, että tämä puoluepolitiikan vieroksunnan aika on ohi ja hyvä niin.