(Kolumni Uutispäivä Demarissa 25.5.2011)

Julkisuudessa on epäilty kuuden puolueen edellytyksiä löytää yhteistä suuntaa ja näkemystä hallitusohjelman pohjaksi. Etenkin talous- ja sosiaalipolitiikassa perinteinen oikeisto–vasemmisto-jakolinja onkin varmasti vaikea yhteen sovittaa.

Hallitusohjelman hengen ja painotuksien pohjaksi on kuitenkin löydettävissä vahva yhteinen arvo. Se on kansainvälisyys. Sdp, vasemmistoliitto, vihreät ja jopa kristillisdemokraatit ovat kaikki arvopohjaltaan osa liikettä, joka toimii yli kansallisten rajojen. Rkp:n osalta kv. orientaatio on selvä ja kokoomuksen tämänhetkiset kärkihahmot korostavat puolueen kansainvälistä linjaa. Keskusta ja perussuomalaiset taas ovat leimallisemmin kansalliselta pohjalta ponnistavia puolueita.

Kansainvälisyyspainotus liittyy suoraan hallitusohjelmassa merkittävässä roolissa olevaan julkisen talouden tasapainottamiseen. Suomen (ja muiden Pohjoismaiden) talous perustuu vahvaan ulkomaankauppaan. Avoimuus maailmaa kohtaan on ollut hyvinvointimme perusta ja viennin merkitys on myös tulevaisuuden kestävän talouskasvun ytimessä. Nopeasti muuttuvassa keskinäisriippuvaisessa maailmassa menestyminen edellyttää yhteistyötä, siitä syntyviä ideoita ja kontakteja. Käpertyminen sisäänpäin olisi tuhoisaa.

Kansainvälisyys-painotus liittyy myös kansalliset rajat ylittäviin kysymyksiin, joita vastuullisen hallituksen asialistalla riittää. Esimerkiksi ilmastopolitiikka, finanssirakenteiden uudistamiseen tähtäävät tavoitteet, kehityspolitiikka, kauppapolitiikka ja energiapolitiikka ovat kysymyksinä tärkeitä niin suomalaisen hyvinvoinnin kuin maapallon kestävyyden ja globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta. Ne voidaan ratkaista vain kansallisvaltioiden rajojen yli yltävällä yhteistyöllä.

Kaikissa mainituissa asioissa Suomella ja suomalaisilla on kaikki edellytykset osallistua eurooppalaisen agendan määrittelyyn. Aloitteellinen ote olisi linjanmuutos Vanhasen-Kiviniemen reaktiivisen asianhoitaja-politiikan kauden jälkeen. Velkakriisiin muotoillut linjaukset ovat hyvä alku tällä tiellä. Pohjoismaat voisivat muutenkin löytää toisensa ja ajaa globaalissa maailmassa entistä voimakkaammin esimerkiksi sellaisia asioita kuin työntekijöiden oikeudet, hyvä sosiaaliturva ja korkean koulutustason merkitys. Muihin verrattuna vahva taloudellinen tilanne antaa velkakriisin olosuhteissa meille lisähauista.

Euroopan ja maailmanpolitiikan nostaminen keskeiseksi osaksi hallitusohjelman henkeä ja painotuksia tekisi oikeutta runsaalle keskustelulle, jota Suomessa on viime vuosina käyty niin maahanmuutosta kuin Euroopan unionista.

Kansainvälistä yhteistyötä korostavan sixpack-hallituksen keskuspuolueena myös Sdp saisi selkiytettyä linjaansa kansalaisille. Huonon (EU-eurooppalaisen) talouspolitiikan kritiikki ei ole tarkoittanut eikä tarkoita eurooppavastaisuutta. Puolueena Sdp:n juuret ovat kansainvälisessä solidaarisuus- ja demokratialiikkeessä.

Jk. Vaaleja edeltäneenä maanantaina olin kommentoimassa Etlan Sixten Korkmanin alustusta ´”Onko Suomi menestystarina – miten tarina jatkuu?” Poliittisen historian klubilla. Alustuksensa päätteeksi Korkman luonnosteli kolme hallitusvaihtoehtoa, joista hän nosti omaksi suosikikseen ”arvoliberaalin hallituksen”. Sen puoluelista oli tismalleen hallitusneuvotteluja käyvä porukka pois lukien kristillisdemokraatit.