Kävin joulukuun kunniaksi läpi kasan syksyn mittaan ilmestyneitä tieteellisiä ja yleisaikakauslehtiä. Muutamia hajapoimintoja muistiinpanoistani:

Talouden ja politiikan välinen suhde on syksyn kestoaihe. Kaikuja viime viikon radiokeskustelustamme Markku Heikkisen vieraana saattoi lukea niin Olli Rehn (Kanava9/2009) kuin Erkki Liikasen (Kanava 7/2009) jutuista. Yhteinen punainen lanka kaikessa on, että meillä on haasteena globaali talous ja kansallinen politiikka ja pitkästä aika määritellään valtion ja markkinoiden suhdetta uudelleen. Aikaa voisi nimittään post-regcherismin ajaksi. Newsweekin päätoimittaja Fareed Zakarian tiivistää monien käsittelemän aiheen: ”Pohjimmiltaan olemme keskellä globalisaation kriisiä. Kansallisvaltioiden taloudet on sidottu maailmantalouteen. Kauppa, liikenne ja turismi yhdistävät ihmisiä. Uuden teknologian avulla tuotantoketjuista, yrityksistä ja asiakaskunnasta on tullut maailmanlaajuisia. Poliittinen päätöksenteko on kuitenkin edelleen tiukasti kansallista. Tämä jännite on monien aikamme talouskriisien taustalla: maailmantalous tuottaa globaaleja ongelmia, mutta ei niihin vastaavia poliittisia ratkaisuja.” (Ulkopolitiikka 3/2009)

Aatehistoriasta ja yhdenvertaisuuteen perustuvasta hyvinvointivaltiosta kiinnostuneille suosittelen historiaa ja nykyisyyttä amerikkalaisesta näkökulmasta luotaavaa artikkelia What Is Living and What Is Dead in Social Democracy? New York Review of Booksissa (20/2009). Tony Judtin jutun johtopäätös on, että sosiaalidemokratia ei tarjoa ideaalia historiassa eikä tulevaisuudessa, mutta on paras mahdollinen nähtävissä oleva yhteiskuntamalli, jonka puolesta taistella. Minun makuuni ehkä hieman liikaa menneisyyteen katsova johtopäätös, mikä ei kuitenkaan vähennä itse jutun inspiroivuutta. Yksi herännyt ajatus liittyy siihen, että Tony Judt toteaa jutussa, kuinka sosiaalidemokratia pärjännyt lähinnä suhteellisen homogeenisissa pienissä valtioissa (pohjoismaat, Hollanti), joissa keskinäinen side ja luottamus korkea. Tässä voi olla ajatuksen siemen, kun mietimme, miten yhä monikulttuurisempi suomalaisuus tulee osaksi hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka uskon meidän haluavan säilyttää.

Runoudesta: siihen on tultu, että Kulttuurivihkot on julkaisuut runon otsikolla FACEBOOK. Silmäillessäni Kulttuurivihkojen uusinta numeroa ja sen hienoja runosivuja tuli mieleen Helsingissä Kaapelitehtaalla oleva Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n ylläpitämä lehtitila. Kilpailimme yhden vuoden verran perheessä siitä, kuka saa odottaa kyseisessä tilassa lapsen tanssitunnin päättymistä.  

YK:n ihmisoikeusraportoijana viime vuodet toiminut Martin Scheinin luonnehti Ulkopolitiikan (3/2009) haastattelussa oman yliopistoaikaisen vasemmistolaisuutensa jättämää jälkeä: ”En pelkää olla radikaali. Minulle se tarkoittaa juuriin menevää kriittisyyttä, että voi asettaa kyseenalaiseksi yleisesti hyväksyttyjä totuuksia ja vastaukseksi ei koskaan kelpaa se, että näin on tehty ennenkin. Millään muulla tavalla en koe olevani vasemmistolainen nykyisin.” Scheninin luonnehdinta osui ja upposi myös tieteelliseen identiteettiini.

*****

ps. Kari Hotakaisen Ihmisen osa merkkaa Jari Tervon Koljatin kanssa omaa kirjasyksyäni 2009. Ne kuvaavat suomalaisen yhteiskunnan tunnelmia tavalla, johon vain hyvä kaunokirjallisuus pystyy. Janna Kantolan arvio (Kanava 8/2009) tekee vaihteeksi Tervolle myös oikeutta. Muutenkin kollega Ville Pernaa Turun yliopiston poliittisesta historiasta tekee Kanavan päätoimittajana vahvasti ajassa puhuvaa lehteä, esimerkiksi kirja-arvostelut syksyn elämäkerroista olivat omaa luokkaansa.