(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)

Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.

Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.

Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen ja puolueen merkitystä, joka pystyy toimimaan kansallisten rajojen yli.

***

Aloitetaan palkansaajaliikkeestä. Globaalin talouden tuoma rakennemuutos on siirtänyt ja siirtää tuotantoa halvempiin maihin.

Tämä muutos koettelee rajusti monia suomalaisia perinteisiä tehdaspaikkakuntia. Palkansaajajärjestöjen tärkeä tehtävä on pyrkiä auttamaan ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan tämän myrskyn silmässä.

Samalla globaalia kehitystä ei kuitenkaan kannata tai voi pyrkiä pysäyttämään. Meidän on yhteisesti etsittävä uusia tapoja pärjätä globaalin maailman melskeessä.

Mutta voisiko palkansaajaliikkeellä sijaan olla tässä globaalissa maailmassa tärkeä erityisrooli?

Aina kun länsimainen yritys siirtää tuotantoaan kehittyvään maahan syntyy tilanne, jossa yrityksellä ei ole paikallista tuntemusta ja siteitä, jotka toisivat mukanaan paikallista vastuuta. Voisiko palkansaajaliike vaatia vastuuta kaikkialla maailmassa?

Voisiko ay-liike pyrkiä rajoittamaan globaalin talouden ylilyöntejä ja luoda sertifikaatteja, jotka varmistavat, ettei lapsityövoimaa käytetä ja että työntekijöillä on siedettävät perusoikeudet?

Pitkällä tähtäimellä työntekijöiden tasa-arvoiseen kohteluun kaikkialla maailmassa pyrkivä toiminta on kaikkien työntekijöiden etu, koska se vähentää palkkakilpailua.

Käsitykseni mukaan johtavat palkansaajajärjestömme ovat aktiivisia toimijoita maailmalla. Voisiko tätä kansainvälisyyttä korostaa kotimaassa ja sitä myöten saada missiolle maailmalla selkärankaa?

Tällaisen toiminta puhuttelisi myös globalisaatiokriitikoita, joita harvemmin nähdään palkansaajajärjestöjen ovia kolkuttelemassa.

Entä globaali talous ja politiikka? Finanssimaailman ylilyönneistä alkanut kehitys, joka johti ensimmäiseen globaaliin lamaan, on muuttanut politiikan ja talouden suhdetta.

Reaganin ja Thatcherin hengessä haluttiin vuosikymmeniä minimoida talouden julkinen ohjailu, mutta nyt monessa suunnassa kehitellään ylikansallista finanssivalvontaa ja esimerkiksi pörssiveroja.

Kansainväliseen talouteen liittyvä ohjaus on politiikkaa. Siksi nykytilanteen pitäisi olla sosiaalidemokratian kaltaiselle kansainväliselle poliittiselle liikkeelle suuri mahdollisuus vähentää maailmantalouden epätasa-arvoa.

Ympäristö- ilmasto- ja energiakysymyksien muodostama kolmio kuuluu myös aikamme suuriin kysymyksiin, jotka vaativat laajaa kansalliset rajat ylittävää yhteistoimintaa.

Kööpenhaminan kokous konkretisoi, kuinka politiikan rooli on kerätä kansalaiset, järjestöt ja yritykset yhteen ja sitouttaa ne konkreettisiin sopimuksiin – muuta ratkaisua ilmasto- ja ympäristökysymyksiin ei kerta kaikkiaan ole.

***

Työväenliike on lähtökohtaisesti globaali liike. Sdp on puolueena osa kansainvälistä poliittista liikettä. Tässä ajassa kansalliset rajat ylittävälle perinteelle on suurta kysyntää.

Voisiko palkansaajaliike ja Sdp puolueena korostaa olemustaan osana suurta kansainvälistä solidaarisuusliikettä? Pitäisin sitä perusteltuna sekä toiminnan sisällön että imagon kannalta.