httpv://www.youtube.com/watch?v=FTrpeonV88o
”Aivan aluksi haluaisin kiittää.” (J. Urpilainen) Tässä tapauksessa kaikkia maaseudusta kirjoittaneita, koska olette tarjonneet sekä uutta tietoa että ideoita. Maaseutukeskusteluun on selvästi mahdollista tuoda konkreettisia ehdotuksia, jotka menevät paljon pidemmälle kuin juupas-eipäs-keskustelut Nurmijärvestä. Aiemmat kommentit täällä – jatketaan!
Tavoite
Esa totesi: ”Maatalouspolitiikasta on tullut kaupunkilaisille kirosana.” Siksi paitsi mielikuvat myös keskustelu ja toiminta täytyy muuttaa maatalouspolitiikasta maaseutupolitiikan suuntaan. Riston vinkkaama Hannu Katajamäen artikkeli toteaa osuvasti, kuinka ”keskustelua maaseudun tulevaisuudesta ovat hallinneet kaksi ääriryhmää: maaseudun itseisarvoa puolustavat agraariunelmoijat ja maaseudun menneenä maailmana näkevät markkinaehtoisen aluekehityksen ihannoijat”. Siksi Katajamäen mukaan tarvitaan kolmas tie (täälläkin!), joka perustuu yhteiskunnan kokonaisetuun. Kolmas tie ei siis tiivisty Raivion kysymykseen, haluaako it-insinööri muuttaa maalle. Sen taustalla on ajatus käyttää hyväksi ainakin osaa siitä 94 prosentista, jonka Sari kertoo olevan Suomessa maaseutua. Huomattakoon vielä, että Euroopan parlamenttikin esitti loppuvuodesta 2008, että pitäisi siirtyä maatalouspolitiikasta maaseutupolitiikan suuntaan.
Toiminnan lähtökohdat
Katajamäen artikkelissa maaseutupolitiikan ja kolmannen tien lähtökohdaksi nousevat rohkeus ja uskallus. Ne synnyttävät uusia ideoita, jotka perustuvat arvoketjuihin: puusta syntyy design-huonekaluja, laiduntavasta lehmästä luomu-gruyère-juustoa, hakkeesta lämpimiä huoneita ja kylätoimikunnista päivähoidon tuottajia.
Ehdotuksia miettiessä kannattaa pitää rohkeuden ja uskalluksen lisäksi mielessä Sarin huomio, että maaseudun ja maaseudun välillä on eroa. Kaupunkien läheinen, jatkuvasti kasvava esikaupunkimaaseutu (=se Nurmijärvi) ja kaukaisempi, tällä hetkellä autioituva maaseutu, tarvitsevat erilaista uskallusta ja erilaisia ideoita.
Ehdotus 1: Matkailu
Suomen maaseutu tulee kaiken järjen mukaan olemaan voittaja sitten, kun Euroopan kaupunkien välinen lentorumba vähenee ilmailuverojen lisääntyessä. Millaista turismitulevaisuutta haluamme synnyttää? Ovatko Suomessa muut kuin Lappi tajunneet, mitä mahdollisuuksia Suomessa olisi turismin kehittämiseen suomalaisille ja lähialueilta tuleville?
Esimerkiksi Sloveniassa matkustaessa olen aina ollut innoissani kaiken helppoudesta ja hyvästä hinta-laatusuhteesta. Se johtuu nähdäkseni siitä, että palvelut on pääasiassa tehty sloveeneja itseään varten. Suomessa tätä ei ole. Vaellusreittien löytämiseen pitää olla harrastaja, ja konseptointi pysähtyy Muumimaailma-hotellipakettiin.
Suomen eksotiikka vetoaa myös ulkomaalaisiin. Venäjä on vieressämme. Jos ruplan heikkous jatkuu, venäläinen keskiluokka katsoo lähelle, kun kauas ei ole rahaa lähteä. Ymmärretäänkö täällä, mitä venäläiset haluavat? Entä muut lähialueiden ulkomaalaiset? Millaisia majoitusmahdollisuuksia, bed&breakfastia vai mitä? Onko Suomessa edes niitä?
Sarin mukaan Suomessa ei ole riittävästi satsattu palvelujen kehittämiseen ja matkailuun verrattuna muuhun Eurooppaan. Olisiko nyt aika? Olisiko tämä yksi vastaus taloustaantumasta selviämiseen? Olisiko täällä yksi HooFoon työttömän riskisijoitusmallin kehittämismahdollisuus?
Ehdotus 2: Tukiaisista mahdollisuuksiin
Aapo toteaa ”mielestäni millään ylhäältäpäin annettavalla ohjauksella ei maaseutua pidetä elinvoimaisena. Kyllä kaikki pitää lähteä ihmisten omasta tahdosta ja kiinnostuksesta.”
Juurikin näin. Julkisen vallan pitäisi toiminnallaan edistää tunnelmaa, että maalle voi luoda aidosti tuottavia työpaikkoja. Ammattiylpeys ja sitä kautta into ja kyky kehittää omaa elinympäristöä ei voi perustua tukiaistunnelmaan. Hannu Katajamäen sanoin ”suoran tulotuen yrittäjäidentiteettiä nakertavat vaikutukset ilmenevät sukupolvenvaihdosten vähäisyytenä”.
Mitä hyviä ja huonoja esimerkkejä on siitä, miten julkinen valta voisi aktiivisesti edistää ja synnyttää luovaa toimintaa? Mitä muuta maaseutupolitiikalta tarvitaan kuin hyviä tie- ja tietoverkkoja? Miten maalaiskuntien talouskurimus voisi helpottua, esimerkiksi aktiivisen kylätoimikunnan avulla? Mitä – hullujakin – ehdotuksia voisimme tehdä?
3 Comments on "Kolmatta tietä maaseudun tulevaisuuteen"
Aapo Palonen
1.3.2009Kylätoimintaakin harrastaneena ajattelin ottaa siihenkin kantaa. Seuratoiminta maaseudulla on usein aaltoliikettä. Innokkaita vetäjiä on harvassa ja ilman intomielistä veturia ei toiminnan aktiivisuus pysy korkealla tasolla. Sama koskee usein myös kylätoimintaa. Piristyksenä toiminnalle on yleensä jokin kylää koskeva kriisi. Kyläkoulun loppuminen, ympäristöuhka tms. saa yleensä joukot liikkeelle. Sellaisia virikkeitä en kuitenkaan yhdellekään kylälle toivo. Kunnan suhtautuminen kyläläisten toiveisiin ja hankkeisiin vaikuttaa paljon ihmisten motivaatioon. Pitkään ei jaksa hakata päätään seinään. Aktiiviset kylät tuovat kuitenkin kuntaan sekä mainetta että hyvinvointia. Kunnissa pitäisikin kokea asukkaat voimavarana, eikä vain kuluina.
Risto Kippola
17.4.2009Suomessa käytetään maataloustukeen n. 2 mrd €, josta kansallinen tuki 1,2 mrd € ja EU:lta 800 milj €. Tuki menee mm. lukuisilla, alue-, tuotantosuunta-, tuotantomäärä- ympäristöperusteilla pääosin maataloustukena eläin- ja maatalouden harjoittajille.
Kun viime viikkojen salmonella ja lasinsiru keskustelut ovat meneillään, Pilvin pitäisi tuoda seuraavia aiheita keskusteluun:
- voitaisiinko kotimaista rehutuotantoa lisäta kalojen, kanojen, lampaiden, nautojen ja possujen ravitsemiseksi
- ei lisää tukea, vaan tuen allokointia
- kotimaisen tuotanto: sokerijuurikas, peruna, turnipsi, maissi, kaura, ohra, ruis, jne.
kelpaisivat varmaan myös possulle, mulleille ja siipikarjalle
Hyödyt;
- maaseutu elävöityisi passiivudesta
- työllisyys kohenisi
- tuki kohdennuttuna ketjulle; tuottaja, rehun valmistaja, rehun käyttäjä, jakelutie ja kuluttaja toisi uuden idean, tuskin protektinismia
-luottamuus palautuisi
SR
5.3.2010Sitra Maamerkit-ohjelma
http://www.sitra.fi/fi/Ohjelmat/maamerkitohjelma/Maamerkit.htm