Vuodenvaihteeseen kuuluu työssäni luova tauko ja mahdollisuus lukea rästiin jääneitä juttuja. Muutama ajatus jaettavaksi vuodenvaihteen lukupinon ääreltä:
1. Maailma ja Suomi kaipaavat suuntaa ja tavoitetta. Mihin olemme menossa ja miksi. Kaipuu selkeään näkemykseen korostui monissa lukemissani keskenään erilaisissa ja eri aiheita käsitelleissä analyyseissa. Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa korostetaan 2008 alkanutta talouden kuohuntaa kylmän sodan päättymiseen verrattavana tilanteena, jonka jälkeen hakusessa on uusi maailman talousjärjestys. Ja se pitäisi politiikan tekijöiden maailman tasolla löytää! Sosiaalipolitiikkaa luotaavassa Yhteiset vai ostetut?” -kirjan esipuheessa linjataan ”meidän pitäisi tietää, mihin haluamme mennä. Se on yksi tämän kirjan keskeisistä sanomista” . Lukuisille kielille käännetty tasaisen tulonjaon ja yhteiskunnan hyvinvoinnin välistä suhdetta vahvasti argumentoiva Spirit Level (2009), johon taas palasin, korostaa osaltaan, kuinka reaalisosialismin romahduksen jälkeen edistykselliseltä politiikalta on puuttunut suuri tarina ja tavoite. Spirit Level innoitti suuresti Matias Möttölän kanssa kokoamaamme Pelastuskirja. Nyt! -pamflettia (WSOY 2010) juuri siksi, että se avaa näkökulmaa tulevaisuuden hyvään yhteiskuntaan Suomessa ja maailmanlaajuisesti.
2. Ikätoverini brittikirjailija Zadie Smith (mm. Valkoiset hampaat, WSOY) kirjoitti yhdessä syyskauden New York Review of Booksin numeroista Facebook-elokuvasta (the Social Network) ja samalla laajemmin sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä. Kirjoitus oli virkistävä etenkin, kun kansanedustajaehdokkaalle tulevasta postista voisi välillä erehtyä päättelemään, että politiikkaa ei enää muualla tehdäkään kuin sosiaalisessa mediassa. Smithiä lukiessani samaistuin häneen ja totesin kuuluvani 1.0 ihmisiin. Meidät erottaa 2.0 ihmisistä se, että kirjoitamme sähköisen viestinnän kirjakielellä oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen. Meille 1.0 ihmisille sähköposti ja tekstiviestit ovat edelleen ominaisempi yhteydenpidon muoto kuin 2.0 ihmisten facebookin kaltainen verkkoyhteisö. Emme osaa hymiöiden lisäilyä tekstin lomaan puhumattakaan chatti-lyhenteistä.
Smithillä oli myös vakavampia huomioita. Hän haastoi miettimään, haluammeko me – 500 miljoonaa facebookin käyttäjää – todella typistää persoonamme ja elämämme Harvardin toisen vuoden opiskelijan luomaan muottiin. Haluammeko? Koko kirjoituksen voi lukea täällä.
Smithin kirjoituksen sanoma korostui, kun satuin rinnalla lukemaan Nelson Mandelan elämäkerturin tiivistystä Mandelan keskeisimmistä periaatteista ja toimintatavoista (Richard Stengel: Mandelan tie: 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta). Hyvä poliitikko tarvitsee ajatusrauhaa ja malttia. Afrikkalaisessa ajattelussa keskiössä on ubuntu, joka korostaa ihmisten toinen toisiltaan saamaa voimaa. Ubuntu-käsitteen valossa parhaat puolemme kehittyvät epäitsekkäässä kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Mahtuuko ubuntu FB-maailmaan?
3. Kotimaisista uutuuskirjoista luin Markus Nummen Karkkipäivän. Vaikka en ole vielä lukenut Nenäpäivää, olen antanut oman Finlandiani Nummelle. Perusteena: aihe, kerronta, ihmiskuvat, ajankohtaisuus. Karkkipäivän lastensuojelu-tarinoiden henki oli läsnä, kun toinen oman listani finlandisti kirjailija Elina Hirvonen nosti uuden vuoden Helsingin Sanomain kirjoituksessaan Pelon ja toivon vuosi (HS 2.1.2011) esiin Hanna Krögerin, joka otti poliitikkoihin yhteyttä kertoakseen omakohtaisten vaiheiden valossa huostaanotettujen lasten tilanteista. Hanna Kröger halusi itse vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Sdp:n poliittisen osasto päällikkö Esa Suominen vastasi.
3 Comments on "Torstin vuodenvaihteen luetut: 1.0 ihmiset ja muita havaintoja"
Markku Sunimento
10.1.2011Hei Pilvi! Hyvä lukulista. Printtasin itselleni Zadie Smithin koko jutun, joka panee miettimään monia asioita. Oma suhteeni sosiaaliseen mediaa on jotenkin kaksijakoinen: tulen toimeen ilmankin, mutta toisaalta sen kautta saa tuntuman tähän hetkeen.
Minäkin kuulun 1.0.-ihmisiin, joilla elämän pilkkominen minuuteiksi ja sekunneiksi on vierasta. En esimerkiksi tunne tarvetta e-kirjaan, koska minulle kirja jo esineenä on esteettinen ja ajatuksia herättävä. Kirjan selailu kirjakaupassa ei onnistu lukulaitteeella.
Olen kiinnostuneena seurannut kampanjaasi, kuten Pelastuskirjankin ajatuksia. Äänestin sinua EU-vaaleissa ja taisin saada jonkun muunkin mukaani. Sinä olet ehdokkaani myös nyt - jos äänestän.
Olen aina äänestänyt, ja lähes koko aikuisikäni olen äänestänyt demareita. Ei minulla muita vaihtoehtoja ole nytkään, mutta en ole viime aikoina demarit ovat mielestäni loitonneet niistä ihanteista ja tavoitteista, joita olen pitänyt tärkeinä: kansainvälinen solidaarisuus, suvaitsevaisuus, ympäristöarvojen kunnioitus ja kestävä kehitys, asettuminen heikomman puolelle jne.
Käänne tapahtui mielestäni, kun persut aloittivat populistisen marssinsa, joka on vienyt tukijoita toislta puolueilta, demareilta ilmeisesti hyvinkin paljon. Puolue reagoi panikoiden ja otti retoriikkaansa samat sloganit. Se oli mielestäni väärin.
Lähetin aiheesta sähköpostia Jutalle ja Eerolle. Kysyin heidän kantaansa moniin minua askarruttaneisiin kysymyksiin, muun muassa maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Kumpikaan ei reagoinut mitenkään.
Minusta on alkanut tuntua, että SDP ei enää ole minun puolueeni. Puolueessa on hyviä ja taitavia ihmisiä - kuten sinä - mutta pelkään sitä, miten he saavat äänensä kuuluviin.
Tätä minä nyt edelleen pohdin. En haluaisi ensimmäistä kertaa jättää ääntäni käyttämättä ja jäädä sivustakatsojaksi. Äänestämisen puolesta puhuu tietysti se, että jokainen ääni joka menee muille kuin persuille, ei ole hukkaan heitetty.
Jos menen äänestysuurnalle asti, ääneni saat sinä. Arvostan sitä, mitä olet tehnyt ja miten ajattelet. Jos kaltaisiasi demareita olisi enemmän, asia ei ongelma olisikaan.
Parhain terveisin, voimia kampanjaan!
Markku
Pilvi Torsti
10.1.2011Markku, iloitsen itse aina lukuvinkeistä; mukava jos sinuakin huvitti lukea Zadie Smithiä. Hieno kirjailija myös.
Muuten pohdintoihisi. Oma sosiaalidemokratiani lähtee linjaamistasi lähtökohdista. Maailma tarvitsee kv solidaarisuusliikettä ehkä enemmän kuin koskaan (politiikan täytyy pelastaa maailma eli löytää vastauksia energia-, talous- ja ilmastoasioihin). Olen myös kokenut tyärkeäksi pitää juuri näitä perinteitä esillä. Puoluekokouksessa kesäkuussa pitämäni puheenvuoro päättyi:
"Tämä puoluekokous linjaa, mihin suuntaan Sdp 2010-luvulla menee ja välittyykö puheenjohtajan mainitsema avoimuus toiminnastamme ja tavoitteistamme. Muuttuvassa maailmassa arvopohjaan on voitava luottaa. Ja meihin luotetaan, jos teemme kansainväliseen yhdenvertaisuuden arvopohjaan nojaavaa politiikkaa, jossa ilmastonmuutos ja globalisaatioon liittyvät asiat ovat aktiivisen toiminnan kohde, EU-yhteistyö keskeinen arvo ja kansalaisten ymmärryskykyyn luotetaan. Kiitos." http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/2010/05/27/tyosta-taloudesta-ja-maahanmuutosta/
Puoluekokouksen päätteksihän äänestimme vielä sinänsä vähämerkityksellisestä julkilausumasta. Noin 1/3-2/3 hävinnyt esitykseni olisi muuttanut puoluehallituksen pohjaa nimenomaan siinä mielessä, että me muutosta ajaneet olisimme toivoneet ennen kaikkea periaatteellisista syistä ja solidaarisuus-arvopohjan nimissä puolueen ottavan tanakan avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta korostavan kannan ulkomaalaiskeskusteluun kevään vellonnan jälkeen.
Olen kolmen vuoden aktiivisen toimintani aikana tavannut valtavan määrän hienoja tyyppejä, jotka ovat mukana Sd-liikkeessä. Suomi ja Eurooppa kaipaa tähän arvopohjaan nojaavaa politiikkaa - tavalla tai toisella tulemme sitä tekemään!
Markku Sunimento
11.1.2011Pilvi, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Sekä puoluekokouspuheenvuorosi että Pelastuskirjan näkemykset ovat juuri sen sosiaalidemokratian arvopohjan mukaisia, joka on antanut perustan minunkin yhteiskunnalliselle ajattelulleni. Vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus eivät minulle merkitse retoriikkaa, vaan konkreettisia tavoitteita, joita kohti on maailman muuttuessa jatkuvasti pyrittävä. Siihen ajatteluun ei kuulu henkisten eikä fyysisten rajojen vetäminen erilaisen uskonnon, ihonvärin tai kansallisuuden perusteella.
Minäkin tunnen monia demareita, joilla on sekä sydän että järki kohdallaan. Olen ollut vain huolestunut siitä, että he eivät saa ääntään tarpeeksi kuuluviin. Vaalihuumassa ja kannatuslukujen laskiessa puoluejohto on lähtenyt kalastamaan samoille sumeille apajille, josta kaikki muutkin puolueet persujen jäljissä hakevat saalista. Jos maamme poliittista kentää tuntematon joutuisi nyt määrittämään vaaleihin valmistautuvien puolueiden aatepohjan sen perusteella, mitä ne ovat nostaneet esiin, ja miten media on sen tarjoillut, tehtävä voisi olla ylivoimainen: samaa tyhjää ja populistista demagogiaa kaikki.
Onhan toki poikkeuksia. Sinä ja monet muut ovat tuoneet esiin oikeita asioita ja konkreettisia vaihtoehtoja. Valitettavasti hetken hehkusta kiinnostunut media ei niitä juuri noteeeraa, vaan nostaa esiin aina samat kestosuosikit, joista saa aikaan vetävät lööpit ja mahdollisesti mukavan pienen yleisögallupin. Tärkeintä on antaa ihmisille sitä, mitä heidän luullaan haluavan, koska se myy.
Vaikka olen itse toimittaja (free), olen turhautunut median ammatilliseen ja eettiseen epärehellisyyteen ja laiskuuteen.
Kuten huomaat, olen edelleen mukana, en ole vielä jäänyt sivustakatsojaksi. Pelkään vain sitä, miten kaltaisesi hyvät ihmiset saavat äänensä kuuluviin nykyisen politiikan raadollisissa realiteeteissa. En haluaisi nähdä sinun jauhautuvan rikki ja menettävän uskosi käytännön edunvalvontatyössä. Niin olen havainnut käyvän monille ennen arvostamilleni henkilöille.
Haluan kuitenkin säilyttää edes osan optimismiani. Luotan sinuun ja kannatan näkemyksiäsi. Toivon, että saat esimerkilläsi mukaan myös muita samoin tavoin ajattelevia.
Tämä lyhyt keskustelu kanssasi on saanut minut muuttamaan mieleni. Aion sittenkin äänestää, ja ääneni säät sinä. Mielestäni sinua ja kaltaisiasi tarvitaan eduskunnassa, mutta myös ja etenkin demareiden joukossa. Toivottavasti ajattelusi saa kannatusta myös SDP:n sisällä, jotta puolue löytäisi uudelleen vahvuutensa ja pystyisi paremmin vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen.
Parhain terveisin, Markku