Aikamme tietotyöläisen tapaan luen työkseni ja luen vapaa-ajalla. Laukuissani kulkee lukemattomia lehtiä, yöpöytäröykkiöllä on taipumusta kasvaa, nettiselaimen avaussivu muistuttaa lukuisista verkkosivustoista. Luen kaikkea mahdollista: kirjoja, lehtiä, verkkosivuja, tutkimusartikkeleita. Tuskailen jatkuvasti sen kanssa, mitä en lue.

Tuskaa hallitakseni olen viime vuosina pyrkinyt tarkastelemaan, mitä luen ja milloin. Olen myös kysellyt kavereilta heidän systeemeistään seurata maailmaa ja muovata omia käsityksiään siitä. Nyt päätin aloittaa tänne Politiikan Pelastusohjelmaan satunnaiset listaukset jutuista, jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin tai jotka syystä tai toisesta olen huomannut.

***

Amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä George Friedman on kirjoittanut kirjan, joka luotaa tulevaisuuttaamme 100 vuotta eteenpäin (Euroopan aika on ohi) ja on ystävällisesti lyhentänyt sen artikkelipituuteen myös. Ks. New Statesman-kirjoitus. Todettakoon, että sotkin ensin kirjoittajan muun muasa New York Timesiin kirjoittavaan Thomas Friedmaniin, jonka World is Flat -kirjasta innostuin joitakin vuosia sitten.

Likimain toiseksi kotimaaksi muodostuneessa Bosniassa nationalismi jyllää ja sen ongelmat ja väkivallan uhka ovat niin minun kuin monien muiden mielestä jääneet kansainvälisessä politiikassa Irakin ja Afganistanin varjoon. Laaja artikkeli Bosnian tilanteessa tuoreessa Foreign Affairs lehdessä; sodan konkreettista jälkipuintia kuvaa kadonneiden kohtalo. 30 000 bosnialaista katosi sodan aikana 1992-95 (kuolleita oli kaikkiaan yli 100 000). Yli puolet kadonneista on löydetty joukkohaudoista, joita edelleen tutkitaan. Lisää Balkan Insightin jutussa. Läheisten löytymisen tärkeyttä kuvaa muuten hyvin Tapani Kärkkäisen suomentama puolalaisen toimittajan Wojciech Tochmanin kirja “Kuin olisit kiveä syönyt”.

Kaikki muuttui syyskuun 11  jälkeen, mutta mikään ei muuttunut finanssikriisin jälkeen. Näin kirjoittaa New Statesman. Silmäilin myös Elokuun Prospectin finanssikriisin kesytysnäkemyksiä ja löysin ennakkotietoa siitä, mistä EU-vaalien aikaan paljon puhuttiin eli komissiolta olisi tulossa esitys , miten EU-tasolla finanssimaailmaa tulevaisuudessa valvottaisiin. Lisää täällä. 

Täällä Politiikan Pelastusohjelmassa on käsitelty moneen kertaan yksilön ja kuluttajan vastuuta. Uuden Suomen verkkosivuilla vinkattiin Yhdysvaltain työministeriön raporttiin, jossa on listattu tuotteita, joita tuotetaan systemaattisesti lapsi- ja pakkotyövoimalla. Linkki raporttiin tässä  (lista alkaa sivulta 29).

Ja lopuksi yksi aihe, johon olen toistaiseksi kyllästynyt, ovat analyysit vasemmiston ja sitä edustavien puolueiden imagoista. Jopa poliittinen lehdistö jaksaa analysoida imagoja, vaikka aina valitetaan, ettei poliittisista sisällöistä puhuta. Esimerkkinä olkoon taannoisen Vihreän Langan demaripohdinta – samassa lehdessä päätoimittaja ELina Grundström aivan oikein kantaa huolta puoluetuesta ja siitä, että meillä olisi ”avointa julkisuutta, jonka kautta poliittinen mielipiteenmuodostus tapahtuu ja kansalaisyhteiskunta rakentuu. Siksi lehdistötuki tulee jollain keinolla uudelleen korvamerkitä poliittiselle journalismille.” Siis: poliittista sisältöjournalismia poliittisiin lehtiin!

***

Ps. Uudessa Suomessa on joko tahaton virhe tai harkitumpi journalistinen ratkaisu, kun intin tulevaisuutta koskevan ryhmän nimitysuutinen on laitettu ”Viihde”-osion alle.

Pps. Yksi ystävä suositteli kahta Ruotsiin sijoittuvaa alkoholismikirjaa, jotka varmaan moni on lukenut. Suositellaan nyt vielä kertaalleen Skavabölen poikien -elokuvan (syksyn tapaus!)  hengessä ruotsalaisesta alhokolismista kertovaa Åsa Linderborgin Minua ei omista kukaan ja suomalaissiirtolaisten alkoholismia Ruotsissa kuvaavaa Susanna Alakosken Sikalat -kirjaa. Molemmissa ääni on tyttären.