Merkittävin asia, joka tulee Helsingissä päätöksentekoon näinä viikkoina, on kaupungin oman liikelaitoksen Palmian tulevaisuudesta päättäminen. Asia on ollut valmistelussa kuukausia. Viime maanantaina käsittelimme asiaa kaupunginhallituksen konsernijaoksessa, tulevana maanantaina se on kaupunginhallituksen esityslistalla (linkki esityslistaan tässä) ja syyskuun lopussa lopullisen päätöksen tekee valtuusto.

Kaupunginjohtaja esittää, että osa Palmian toiminnasta siirretään erilliseen perustettavaan yhtiöön ja näin Palmia pilkotaan.

Palmian noin 3000 työntekijää tuottavat kaupungin koulujen ja päiväkotien ruokapalvelut sekä kaupungin henkilöstöruokailun, siivouspalvelut, kiinteistöhuollon ja metron vartioinnin.

Nyt esitetään, että jatkossa vain koulujen ja päiväkotien ruokahuolto sekä puhelin- ja hyvinvointipalvelut* toteutettaisiin Palmiassa kaupungin omana toimintana. Muut Palmian osat yhtiöitettäisiin toimimaan markkinoilla.

Ymmärrän, että yhtiöittämiseen on monia poliittisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Ongelmallisena pidän sitä, että päätöksentekijänä koen näin suuressa asiassa olevani toistuvasti vajavaisen ja valikoidun tiedon varassa.

Kyse on esimerkiksi yhtiöittämisen juridisista perusteista. Koko Palmia-prosessi on lähtenyt liikkeelle EU-komission huomautuksesta vuosia sitten. Huomautuksen johdosta tietyt kriteerit täyttävät kunnalliset liikelaitokset on uuden lainsäädännön valossa pakko yhtiöittää. Esimerkiksi Helsingin Energia on tästä syystä juuri yhtiöitetty.

Palmia kohdalla yhtiöittämisvelvoitetta ei sen sijaan lainsäädännöstä synny.

Kaupunginjohtajan esittelyteksteissä ja Palmian pilkkomis- ja osayhtiöittämisesityksen tausta-aineistoissa ja –selvityksissä viitataan kuitenkin jatkuvasti EU:n kuntalakiin edellyttämästä kilpailuneutraliteetti-pykälään ja siitä kumpuavaan juridiseen velvollisuuteen.

Kun Palmia-päätös oli ensimmäistä kertaa konsernijaoksen käsittelyssä, pyysin lisätietoa yhtiöittämisvelvoitetta koskevasta lainsäädännöstä.

Kaksi viikkoa myöhemmin, viime perjantaina virka-ajan ollessa päättymässä, sain asiaan liittyen muistion sähköpostitse. Asia oli määrä päättää maanantaina. Muistiossa ei ollut kirjoittajan nimeä.

Muistio itsessään vaikutti päättyvän siihen johtopäätökseen, että Palmia on lainsäädännön vuoksi pakko yhtiöittää. Muistion laajemmin lakia erittelevän liitteen mukaan näytti toisaalta selvältä, että yhtiöittämisvelvoitetta ei ole.

Tiedustelin kaupungilta selitystä saamani aineiston sisäiseen ristiriitaan. Sain sähköpostitse vastauksen, joka oli viestissään yksiselitteinen: lainsäädäntö ei yhtiöittämiseen velvoita. Luottamushenkilöille toimitettu materiaali kuitenkin johdonmukaisesti antoi ymmärtää, että oikeudellisten velvoitteiden johdosta vaihtoehtoa yhtiöittämiselle ei ole.

Niukalla äänestyksellä 5-4 esityksemme Palmian säilyttämisestä liikelaitoksena hävisi konsernijaoston äänestyksessä. Mutta käsittely siis jatkuu kaupunginhallituksessa, joka esittelee asian valtuustolle.

Mikä minua Palmia-ratkaisussa päätöksentekijänä kiusaa?

Kaksi asiaa.

Ensinnä toki se, että pelkään Helsingin olevan tekemässä valtaisaa virhettä, joka koskee tuhansia pienipalkkaisia työntekijöitä ja toimivaa tuloksellista työtä kaupungille tekevää liikelaitosta.

Yhtä paljon minua kiusaa se, että päättäjille tarjotaan toistuvasta taustamateriaalia, joka on poliittisesti värittynyttä. Poliittisia linjauksia verhotaan juridiseksi pakoksi.

Osa päättäjistä varmasti haluaa nähdä Palmia toiminnan pilkottuna ja yhtiöitettynä riippumatta lainsäädännön vaatimuksista. Mutta päättäjänä minimivaatimukseni on, että saamme kaikki juridiset arvioit juristien virkavastuulla (alle)kirjoittamina. En tiettyyn ratkaisuun johdattelevina nimettöminä muistioina.

*lisäys 13’36 kiitos Tuomas Rantasen huomion.