Euroopan velkakriisi on monimutkainen kokonaisuus asioita. Olennaista on ymmärtää, että Kreikan ja Portugalin kohdalla on kyse ennen kaikkea maiden, siis julkisen talouden, ylivelkaantumisesta, elämisestä jatkuvasti ”yli varojen”. Tämän on mahdollistanut euroalueen alhainen korkotaso.

Irlannin kohdalla kyse taas oli klassisesta pankkikriisistä. Yksityistalouksien ja yritysten holtiton lainanotto perustui vakuuksiin, joiden arvo ensin nousi rajusti ja johti yhä suurempiin lainoihin. Sitten vakuuksien arvo romahti. Vertailuksi käy Suomen 1990-luvun lama, josta moni muistaa asuntokuplan puhkeamisen ja asuntojen hintaromahduksen.

Minua on Suomessa käytävässä keskustelussa kiusannut se, että samalla kun television vaaliväittelyissä euroaiheelle on annettu runsaasti aikaa, julkisuudessa on otettu annettuna poliitikkojen tai komission edustajien lausunnot. Niitä ei ole juurikaan avattu, mutta kyllä jaettu leireihin. Pitäisi muistaa, että esimerkiksi Olli Rehn ei ole tässä ulkopuolinen asiantuntija, vaan kyse on komissaari Olli Rehnin vastuulla olevasta esityksestä, jonka läpimenoa hän lobbaa.

Seuraavassa kokoelma muutamia yleisesti esiintyviä väitteitä ja niihin vastaväitteitä.

Väite: Sijoittajavastuu ei ole mahdollinen ennen vuotta 2013.
Näinhän esimerkiksi Jyrki Katainen on toistuvasti todennut. Miten niin ei ole mahdollinen? Sijoittajavastuu tarkoittaa velkajärjestelyä. Siinä jonkun maan velkoja leikataan esimerkiksi tietty prosentti tai laina-aikoja pidennetään. Se on täysin mahdollinen ratkaisu Portugalin kohdalla osana pakettia, josta nyt tullaan neuvottelemaan.

Väite: On mahdoton ajatus, että Kreikka joutuu velkajärjestelyyn.
Viimeksi näin väitti Olli Rehn eilen. Väite on erikoinen. Sellaiset lehdet kuin The Economist tai Frankfurter Allgemeine sekä lukuisat arvostetut tutkimuslaitokset ja riippumattomat ekonomistit pitävät täysin selvänä, että Kreikka tulee joutumaan velkajärjestelyyn. Kollega Jussi Vauhkosen kanssa arvelimme muuten näin jo vuosi sitten Uutispäivä Demariin kirjoittamassamme mielipidekirjoituksessa.

Väite: On vastuullista olla mukana EU:n neuvottelemissa laina- ja takauspaketeissa.

Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi ovat kilvan korostaneet tehtyjen ratkaisujen vastuullisuutta ja korostaneet, kuinka toistaiseksi Suomi on saanut korkotuloja Kreikan lainoista ja kuinka takaukset eivät maksa mitään. Hetkinen. Eikö vastuullisuus ole sitä, että ajattelee seurauksia ja pohtii, mitä todella voi tapahtua? Taas voidaan muistella 1990-luvun lamaa ja pankkikriisiä Suomessa ja mitä monille takaajille kävi. Vastuullisuus on riskien rehellistä arviointia. Takauksiin liittyy aina se mahdollisuus, että niitä ei saada takaisin.

Väite: “Velkajärjestely olisi merkinnyt sitä, että olisimme avanneet portit Lehman Brothersin kaltaiselle katastrofille Euroopassa” (Olli Rehn 8.4.2011)
Lehman Brothers oli investointipankki, jolla oli sitoumuksia monimutkaisiin rahoitusinstrumentteihin eri puolilla maailmaa. Ei pidä pois sulkea eurooppalaisen pankkikriisin riskiä, mutta Lehman Brothers –vertaus kuulostaa absurdilta. Voi myös kysyä, miksi Euroopan pankeille 2009 tehdyt stressitestit olivat riittämättömiä ja kuka kantaa sitä vastuun. Nyt meille on luvattu uusien stressitestien tulokset kesäkuussa. Niiden perusteella eurooppalaisille maille eli veronmaksajille tullee velvoite pääomittaa omia pankkejaan. Sekin on hyvä muistaa, että myös pankkikriiseistä on selvitty ja voidaan selvitä niin kuin Suomessa tapahtui 1990-luvulla. Niistä voidaan myös ottaa oppia.

Väite: Ainoa tapa ratkaista Portugalin ja Kreikan ongelmat on mittavat julkisen talouden leikkaukset.
Totta kai velkaantuneiden maiden pitää uudistaa talouttaan ja ottaa tavoitteeksi julkisen talouden tasapaino. Jos tavoitteena on maiden pääseminen jaloilleen ja samalla maiden kansalaisten auttaminen eteenpäin vaikeassa tilanteessa, pitää kuitenkin pyrkiä myös elvyttävään talouspolitiikkaan. Siihen kuuluu olennaisesti esimerkiksi työttömyyden alentaminen niin pian kuin suinkin. Siksi sopeutusohjelmat eivät voi olla pelkästään leikkausohjelmia, vaan niihin täytyy liittyä panostuksia kilpailukykyyn ja työpaikkoihin. Taaskin meillä on vertailukohta 1990-luvun Suomessa.

*****

*Portugalin tilanne on huomattavasti Kreikkaa parempi: jos oikeisto-oppositio olisi hyväksynyt sosialistihallituksen talouden sopeuttamisohjelman, avunpyyntöä EU:lle ei ehkä olisi edes tarvittu. Alla oleva VM:n esityksestä napattu kuva, joka perustuu marraskuusn 2010 arvioon havainnollistaa tämän: Portugalin tilanne julkisella velalla suhteessa BKT ja budjettialijäämällä mitattuna oli hyvin lähellä Unkaria ja Belgiaa. Talous on siis politiikkaa.