Tämä Miksi politiikka –kysymys voi olla vanhemmille ikäluokille omituinen, mutta meille 70-luvulla syntyneille ja nuoremmille politiikka on näyttäytynyt menneen maailman vaikutuskeinolta ja olemme sen sijaan suunnanneet tarmomme järjestöihin, yritysmaailmaan ja projekteihin.
No, miksi sitten lähdin kolmikymppisenä työssä viihtyvänä kahden lapsen äitinä. mukaan eurovaaleihin 2009 ja haluan pyrkiä kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä 2011 huhtikuun vaaleissa.
Politiikkaan lähdin, koska tulin siihen tulokseen, että vaikka yksilön valinnat ja teot ovat tärkeitä, niin niillä ei maailmaa pelasteta. Olin siis aina uskonut ja uskon yksilön mahdollisuuksiin ja siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa muuttaa teoilla. Mutta politiikkaan päädyin, koska uskon, että aikamme kysymykset ovat sellaisia, että tarvitaan kollektiivista yhteistä toimintaa, siis politiikkaa niin maailman tasolla kuin Suomessa.
Maailman tasolla näitä kysymyksiä ovat esimekriksi energian ja luonnonvarojen riittävyys, ilmastonmuutos ja globaalin talouden tasapaino. Finanssikriisi osoitti, kuinka epävarmassa ja tilanteessa ratkaisuja haettiin nimenomaan politiikasta.
Täällä Suomessa me joudumme miettimään, mitä on 2000-luvun hyvinvointi, mitä on kestävä ja oikeudenmukainen yhteiskunta ja miten ne toteutuvat.
Tällaisia kysymyksiä on ratkottava yhdessä, politiikassa. Politiikkaa tarvitaan kokoamaan kansalaisten kansalaisten, järjestöjen ja yrityksien voimia yhteen. Itseäni tämä kokoajan tehtävä kiinnostaa ja innostaa.
Siksi siis politiikka ja eduskuntavaalit 2011. Tervetuloa mukaan esimerkiksi täällä verkossa kirjoittamaan wikidemokraattista vaalien tavoiteohjelmaa tai osallistumaan monenlaisiin aivoriihiin, joista lisätietoa kalenterissa. Kerro mitä sinä tekisit – sekin on politiikkaa.
”Uskon tekoihin ja siihen, että yksilö voi vaikuttaa. Monet aikamme suurista kysymyksistä ovat kuitenkin niin vaikeita ja monimutkaisia, että ne on ratkaistava yhdessä. Maailmanlaajuisia energia-, ilmasto- ja talouskysymyksiä tai päätöksiä arkipäivän peruskoulu- ja terveyspalveluista ei voi ratkaista ilman yhteistoimintaa. Siksi politiikan täytyy pelastaa maailma.”
6 Comments on "Miksi politiikka?"
Matias Möttölä
9.2.2009Jaan Pilvin kokemuksen 1990-luvun post-poliittisesta hengestä, jossa poliittiset puolueet vaikuttivat etäisiltä. Valtio-oppineetkin kirjoittelivat teoksia, joissa pohdittiin, kuinka nopeasti valtio menettää merkityksensä.
(Täällä nykyisessä kotimaassani Ranskassa ei tosin tunnu siltä, että politiikan ylivalta olisi koskaan väistynytkään. - Joka ikinen aamu alkaa poliitikkohaastattelulla kaikilla kanavilla telkkarissa ja radiossa.)
Nyt politiikka tekee uutta tulemista ja talouskriisi luo sille tilaa. Mutta pystyykö politiikka uusiutumaan, jotta se tuntuisi aidosti tärkeältä ja toimivalta tavalta tehdä yhteisiä päätöksiä?
Kun olen itse vain katsonut ja arvioinut sivusta toimittajana, olisi kiinnostavaa kuulla erityisesti niiltä, jotka toimivat aktiivisesti järjestöissä, mikä heidän kokemuksensa tämän ajan tarpeista on esim. kehy- ja sosiaalialalla. Mitä puoluepolitiikalta odotetaan? Millaisia olisivat paremmat poliitikot?
Matias
Reetta
9.2.2009Itse vasta 2000-luvun puolella aikuisuuteen törmänneenä jaan Pilvin kokemuksen hieman eri vinkkelistä. Kansalaisjärjestöt ja vapaat sosiaaliset liikkeet olivat vakiinnuttaneet asemansa uskottavana vaikutuskanavana, puolueet edustivat politiikan nurjaa puolta. Järjestöjen merkitys tunnustettiin, ja muutamaa onnistumista, kuten maamiinasopimusta pidettiin merkkeinä uudesta ajasta. Kuitenkin usein kampanjoiden menestys mitattiin maailman muuttumisen sijaan lähinnä palstamillimetreinä mediassa.
Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että niissä eksoottisissa puolueissa kai olisi suorat väylät vaikuttamiseen ja vastuuseen, ihan valmiina ilman että tarvitsisi ruveta itse värkkäämään nettisivua ja tiedotusrinkiä ihan alusta. Sittemmin olen todennut, että niissä väylissä on mutkia ja puolueet kaukana ideaalista. Ennen kaikkea pulaa tuntuu olevan ihmisistä, jotka jakaisivat halun tehdä ja ajatuksen oikeudenmukaisuudesta toiminnan taustalla. Tällaiset ihmiset ovat karanneet seksikkäämpiin jengeihin.
Ehkä Pilvin ehdokkuus rohkaisee ajattelevia ihmisiä lähestymään puoluepolitiikkaa. Toivottavasti myös puolueissa vaikuttavat ihmiset rohkaistuvat ajattelemaan poliittisen toiminnan motiiveja ja uusia muotoja.
Oho, tuli paatosta, vaikka toivoin toimintaa ja konkretiaa. Sitä odotellessa.
Esa Suominen
9.2.2009Näin itse nimenomaan puoluepolitiikan kautta vaikuttamaan lähteneenä on mielenkiintoista vertailla Reetan ilmaisun mukaan vapaita sosiaalisia liikkeitä sekä puolueita vaikuttamisen väylinä.
Puoluetoiminta on kansalaisjärjestötoimintaan verrattuna varmasti usein hidasta ja kankeaa. Suuret järjestöt, joiden toiminta nojaa vahvasti sääntöihin sekä muodollisten elimien päätöksiin on, tekisi mieli kirjoittaa väistämättä, melko hidasta, ainakin mikäli halutaan vahvasti vaikuttaa kokonaisen yhteiskunnallisen liikkeen itseymmärrykseen. Itsemäärittelyyn vaikuttaminen taas on usein miltei välttämättömyys todella selkeän ja oikean muutoksen tapahtumiseen. Tästä on kyse esimerkiksi ekologisen haasteen ymmärtäminen kaiken politiikan yhdeksi reunaehdoksi, tai lähtökohtaisesti globaalin näkökulman huomioonottaminen talous- tai työmarkkinapolitiikasta keskusteltaessa.
Toisaalta tavoitteet, ainakin kun kyseessä ovat usein laajat reformit, ovat usein aidosti monitahoisia ja vaativat uskottaviksi ja aidosti läpiviemiskelpoisiksi muuntuakseen perinpohjaista keskustelua. Puolueet tarjoavat erinomaisen väylän tämän keskustelun kanavointiin demokraattiseen järjestelmään jossa päätöksiä aidosti tehdään. Voisikin todeta, että puoluetoiminnassa tavoitteiden edistäminen saattaa usein olla hitaampaa kuin vaikkapa yhden asian liikkeissä, mutta tulosten saavuttaminen todennäköisempää. Toki tätä tulosten tekoa nopeuttaisi se, jos järjestöaktiivit ja muutkin aktiiviset kansalaiset löytäisivät puolueet ja tulisivat toimimaan niissä.
Parhaimmillaan puolueet voisivat avautua vaikuttamisen osalta jäsenilleen ja muille kansalaisille aivan uudella tavalla. Web tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia reaaliaikaiseen keskusteluun ja sisältöjen syventämiseen entistä laajemmalla väelle. Toinen kysymys koskee yhteiskunnallista koulutusta. Ihmisiä on valtaistettava. Ehkä tällä saralla, enemmän kuin millään muulla, puolueet ovat omasta syystään menettäneet asemaansa kansalaisjärjestöille.
Itse toivon Pilvin ehdokkuuden osoittavan tiede-elämässä ja järjestöissä toimiville ihmisille sen, että puolueet ovat kiinnostuneita heidän näkemyksistään ja haluavat toivottaa tekijäihmiset tervetulleiksi mukaan täysivaltaisina yhteisön jäseninä ja näkyviin tehtäviin ilman vuosikausien puolueuraa. Tätäkin uusi politiikka, ja se puhuttu uusi SDP, on.
Mikael Aihela
11.2.2009Kun puhutaan kaikkien politiikasta, on mielenkiintoista miettiä historiaa. Aikanaan huomattavan suuri osa suomalaisista kuului poliittisiin puolueisiin. Niiden kyljessä toimi myös kaikenlaista kevyttä harrastustoimintaa, urheilua, teatteria, kuoroa yms. Sitä kautta moni kiinnittyi yhteiskunnalliseen liikkeeseen ja "politiikka" silloisella tavalla ymmärrettynä tuli osaksi miltei kaikkien arkea. Tämä maailma katosi pikkuhiljaa kun viihtyminen yksityistyi ja fragmentoitui.
Poliittinen toiminta kilpailee sellaisesta harvinaisesta luonnonvarasta kuin aktiivi-ikäisten ihmisten vapaa-ajasta. Tuo aika on, kuten tiedämme, kortilla. Siksi toiminnan ja osallistumisen tulisikin olla mahdollisimman tehokasta ja vaikuttavaa. Määrä ei varmastikaan ole haaste, vaan laatu.
Äänestäminen on asia erikseen. Selkeiden rintamalinjojen poistuttua politiikan suunnanvaihteluita on vaikea hahmottaa. Suomessa ongelmia lisää älytön vaalijärjestelmä. Miksi siis äänestää, erityisesti jos et ole erityisen perehtynyt tai kiinnostunut politiikan nyansseista? Uhkana on, että nyky-yhteiskuntaan suhteellisesti vähemmän kiinnittyneet eivät enää koe halua tai velvollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan ja jättävät äänestämättä, tai sitten äänestävät populisteja jotka luovat uudet jännitteet, usein sinne minne niitä on helppo luoda, riippumatta siitä kuinka todellisia tai ratkaisevia juuri ne ongelmat ovat.
Pertti Heino
28.4.2009Lue kotisivuni omat tekemäni ! Kiitos !