httpv://www.youtube.com/watch?v=tZRGgCVBIBg

…vai ajetaanko yhdessä porschella helvettiin? Toisin sanoen: onko nykyinen talouskasvuajattelumme sovitettavissa yhteen ympäristön kantokyvyn kanssa vai ei?

Eurooppalaisen keskustelun valtavirta näyttää sanovan, että voimme saada molemmat. Mutta jos talouskasvu ja luonto eivät siedäkään toisiaan, kumman valitsemme, maapallon vai porschen?

Politiikan pelastusohjelmaan on tullut jo monia konkreettisia ehdotuksia, kuten Aleksi Neuvosen vihje progressiivisesta sähköverosta ja Pipa Heinosen pohdinta lentomatkojen päästöjen korvaamisesta. Nyt on aika jatkaa: tarvitsemme lisää ajatuksianne ja ideoitanne siitä, mitä politiikan avulla voisi tehdä aikamme suurimman dilemman ratkaisemiseksi. Veroja? Kieltoja? Kannustusta? Mallikäyttäytymistä? Tervetulleita ovat myös niin ranskalaiset viivat kuin linkit kiinnostaviin lähteisiin.

Lähtökohdat

Ilmastonmuutos on osa pitkää huolta ympäristömme tulevaisuudesta. Rooman klubi varoitti jo vuonna 1972 maapallon kestokyvystä ja luonnonvarojen riittävyydestä. Sittemmin huolenaiheita ovat olleet saasteet, ydinuhka ja otsonikato. Viime vuosina – kiitos Al Goren ja Jorma Ollilan kaltaisten vaikuttajien avauksien – ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöt ovat nousseet osaksi päivänpolitiikkaa.

Kolumnisti Thomas Friedmania mukaillen: ”Ei ympäristönsuojelussa ole enää kysymys jostakin valaista, vaan meistä itsestämme.” Ekoajattelua on liian kauan ”ulkoistettu”. Nyt ymmärrämme, että tila ja saastuttamisen mahdollisuudet yksinkertaisesti loppuvat maapallolta.

Kysymys on sukupolvien vastuusta: suurten ikäpolvien vastuusta meille nuoremmille, ja vielä enemmän minun ikäpolveni vastuusta omille lapsillemme. Terveydellä ja terveellä luonnolla ei ole hintaa.

Lama-aikoina vetäydymme usein vanhoihin asenteisiin: rajat suljetaan, viha ja epäluulo kasvavat. Nyt talouskriisi uhkaa syrjäyttää ilmastoa agendalta. Siihen ei ole varaa. Guardian Weeklyn etusivulla (20.3.2009) tutkijat esittävätkin hätähuutonsa: on toimittava välittömästi, jos haluamme välttää ilmastokatastrofin.

Ratkaisuehdotuksia – ylätaso

Länsimaissa näyttää vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että kriisi on ratkaistavissa pitämällä kiinni talouskasvusta. Avain on vihertalous. Euroopan sosiaalidemokraattien vaaliohjelman mukaan Euroopan unionissa olisi mahdollista luoda kymmenen miljoonaa viherkaulustyöpaikkaa. Vertailun vuoksi autoteollisuudessa on alihankkijoineen 12 miljoonaa työpaikkaa. Onko tämä tavoite realistinen? Entä miten teollisuudesta riippuvainen Suomi pärjää?

EU:ssa hyväksyttiin viime marraskuussa 20-20-20 tavoite, jossa muun muassa karsitaan vuoteen 2020 mennessä hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämä ei kuitenkaan luultavasti riitä. Kiinan ja Intian kasvu tuottaa valtavan määrän hiilidioksidipäästöjä. Tarvitaan kykyä jakaa taakka, ja se voi vaatia vielä paljon suurempia uhrauksia meille pohjoisessa, jos lähdemme siitä, että kiinalaisillakin on oikeus syödä lihaa ja omistaa auto. Onnistuuko kansainvälinen yhteistyö? Kenen tulisi johtaa sitä? Mitä Suomen tulisi asiasta sanoa?

Ratkaisuehdotuksia – ihmisten taso

Eko/luomu/ilmastonmuutosajattelu saa nopeasti jalansijaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät ole tällaisia asioita ennen ajatelleet. Monet sulkevat television pois valmiustilasta, ruoanjätteet kompostoidaan, auton bensankulutusmittaria seurataan entistä tarkemmin.

Vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta ei saa jättää vain yksilöiden vastuulle eikä yksilön vapaudeksi. Kuten Heikki jo ehti todeta, lait ja verot ovat välttämättömiä.

1930-laman toipumisohjelma tunnetaan Yhdysvalloissa New Dealina. Presidentti Roosevelt ajoi lakiuudistuksia, jotka perustuivat valtion aktiiviseen rooliin talouden elvytyksessä. Nykytilanteessa on pohdittu, voisiko vihertalous olla aikamme New Deal.

Mutta valtion roolin vahvistuminen ei saa merkitä ”viherajan komentotaloutta”. On myös tapoja ohjata ihmisiä viisaaseen suuntaan ilman, että heitä siihen pakotetaan. Esimerkkinä voisi olla sähköyhtiön asentama laite, joka palaa punaisena, kun kuluttaja käyttää naapureitaan enemmän sähköä. Entä kimppakyydit: internet-aikaan niitä on paljon helpompi järjestää kuin ennen. Jos joka toinen jättäytyy liikenteestä pois, teillä on puolet vähemmän autoja!

Mitä voisimme keksiä?

—

Lisätietoa:

* Sternin raportti: Vuonna 2006 ekonomisti Nicholas Sternin Britannian hallitukselle laatima 700-sivuinen raportti, jonka johtopäätös, että seuraavan 10-20 vuoden toimet ratkaisevat planeettamme ja talousjärjestelmämme kohtalon. Stern näki tässä myös suuria mahdollisuuksia. Toisaalta huonon skenaarion mukaan syntyy toisiaan vahvistava huonojen vaikutusten kierre, johon joutumista pitää välttää, koska vaikutus taloudelle jopa 5-20 % bruttokansantuotteen menetys. Raportin johtopäätösten mukaan päästörajoitusten tulisi perustua hiilimaksuihin, uusiutuvan energian teknologiapolitiikkaan ja kannustaa ja tukea kansalaisia kestäviin elintapoihin, ja kaikkien maiden tulisi osallistua ilmastonmuutoksen torjumiseen.

* YK:n ympäristöohjelma UNEPin Green Economy Initiative etsii ratkaisuja vihreän New Dealin kärjessä. Unepin mukaan yhteiskuntien tulee ohjata varojaan pois spekulatiivisilta finanssimarkkinoilta ja investoida vihreään rakennemuutokseen, tehdä panostuksia puhtaaseen energiantuotantoon, kierrätykseen, kestävään maatalouteen ja ekologiseen yhteisörakentamiseen. Sijoitustoiminta on Unepin mukaan jo kasvussa. Parissa vuodessa Unep on luvannut kattavan suositusten ja ohjeiden työkalupakin päättäjille vihreän rakennemuutoksen toteuttamiseen. Touhua rahoittavat Saksa, Norja ja EU:n komissio.

* Yhdysvaltain presidentti Barack Obama hyväksytti helmikuun alussa 800 miljardin elvytyspaketin. Huomattava osa, 50 miljardia, paketista on suunnattu uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden projekteihin. Obama on ennustanut, että ohjelma tuplaa uusiutuvan energian käytön Yhdysvalloissa kolmessa vuodessa.