Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
Tutkimuksissa ihmiset sanovat, että politiikka ei kiinnosta, että politiikka tuntuu kaukaiselta ja että politiikan kautta ei voi vaikuttaa. Kuitenkin politiikka on nimenomaan yhteisten asioiden hoitamista. Siksi pitäisi keksiä tapoja, joilla politiikka tuntuu luonnollisemmalta osalta ihmisten elämää ja osallistuminen on mahdollista tämän päivän maailman hengessä. Mitä sinä ehdottaisit?
12 Comments on "Politiikka kuuluu kaikille"
Jorma Kalela
9.2.2009Tavoite on hyvä: on politiikka on saatava tuntumaan "luonnollisemmalta osalta ihmisten elämää" ja "osallistuminen" on tehtävä mahdolliseksi. Siihen ei päästä yleisluontoisilla kauniilla ajatuksilla, vaan tarvitaan konkreetitisia tavoitteita, jotka korjaavat monien kansalaisten epäkohtana pitämän asian ja joiden puolesta he voivat itse myös toimia. Mikään ei viittaa siihen, että tällaista kansalaisista lähtevaa politiikkaa voisi syntyä nykymuotoisen edustuksellisen demokratian puitteissa..
"Politiikka on kielletty kansalaisilta - koska puoleet ja poliitikot eivät kykene muuttamaan tilannetta. ... kansalaiset ovat (niille) tosiasiallisesti hallinnoimisen passiivisia kohteita, joille ei osata osoittaa muita osallistumisen väyliä kuin äänen antaminen vaaleissa tai mielipiteen ilmoittaminen kyselytutkimuksessa. Kun puolueet eivät kykene lähestymään kansalaisia politiikan subjekteina, ei juuri ole todennäköistä, että ne kykenisivät kehittämään vaihtoehdon sata vuotta sitten hahmottuneelle edustuksellisen demokratian muodolle."
Jorma Kalela: Politiikan kieltämien politiikka. Teoksessa Heikki Taimio (toim.) "Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin", Palkansaajien tutkimuslaitos ja Työväen Sivistysliitto 2009. Julkistetaan talous- ja yhteiskuntapoliittisessa seminaarissa Paasitornissa 24.2.2009 klo 10.00 - 16.00.
Seppo Hentilä
9.2.2009Kun Pilvi kertoi jokin aika sitten tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että maailmaa voidaan muuttaa vain politiikalla, minua se hiukan huvitti, sen verran 60-lukulainen olen. En tunne ketään toista, joka olisi yhtä perusteellisesti motivoinut itselleen ja muille, miksi hän haluaa lähteä vaikuttamaan politiikkaan. Oman sukupolveni näkökulmasta Pilvin perusteluissa on jopa vähän anteeksipyytelyn makua. Mutta politiikkaan menoonsakin Pilvi on tarttunut pyörremyrskyn tarmolla. Erona tuohon luonnonilmiöön on se, että Pilvin jäljiltä asiat näyttävät varmasti toisennäköisiltä. Ihailen Pilvissä kykyä yhdistää huippututkijan, tähtitoimittajan ja aktiivisen kansalais- ja kansainvälisen toimijan roolit. Tällä yhdistelmällä varustetusta Pilvistä tulee kova tekijä myös poliittisena vaikuttajana.
Nesrin Can-Kurtakko
9.2.2009Politiikka todellakin kuuluu kaikille ja minusta on aivan upeaa että sinä Pilvi olet lähtenyt mukaan vaikuttamaan asioihin myös tämän kanavan kautta! Tervetuloa mukaan politiikan toimijaksi ja toivotan sinulle loistavaa menestystä tälläkin tiellä.
Tarvitsemme erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla mukaan, koska vain siten päätöksenteko on kyllin moniarvoista ja monikasvoista. Uskon että nyt on itse asiassa suuren muutoksen ja osin sukupolvenvaihdoksen aika.
Lisäksi meneillään oleva taloudellinen kriisi on herättänyt kaikki huomaamaan poliittisen vaikuttamisen tarpeen: tarvitsemme lisää mm. demokratiaa taloudesta päättämiseen.
Tsemppiä Pilvi kovasti ja vaalikentillä varmaankin tavataan! :)
Pilvi Torsti
9.2.2009KOmmenttina JOrmalle: Voisiko tätä miettiä sellaisesta näkökulmasta, että kuinka paljon puolueet ja valitut EDUSTAJAT (tärkeä sana!) ihan jokapäiväisellä tasolla miettivät sitä, että kansalaisten olisi syytä tietää ja olla selvillä esimerkiksi käsittelyyn tulevista laeista tai vaikkapa EU-direktiiveistä. Uskon siis siihen, että iso osa ihmisistä on lähtökohtaisesti kiinnostuneita ja aktiivisia asioissa, joissa kokevat, että heillä on tietoa, kokemusta, annettavaa. Mutta kuinka tänä päivänä tietää kertoa näkemyksistään? En väitä, etteivätkö puolueet ja edustajat tiedottaisi. Mutta on eri asia miettiä, että viesti ja asia todella menee perille, tavoittaa ja luo tunteen, että minulta odotetaan vastausta. Mediaa on aina myös helppo syyttää siitä, etteivät ne kerro oikeista asioista. OMa ehdotukseni siis on, että puolueet ja poliitikot miettivät uusiksi suhdettaan kansalaisiin ja sitä myöten toimintamuotojaan. Olen puhunut tästä viime joulukuussa Keskustanuorten lehdessä ja myös Satakunnan kansa on tekemässä aiheesta juttua.
Maija
10.2.2009Pitkä ja hankala matka - ainakin minulla! - henkilökohtaisesta tuntemuksesta ensin ajatukseksi, sitten ajatuksesta sanoiksi ja niistä edelleen toiminnaksi!
Silti jokaisella meistä on mielestäni - tai kuuluisi olla - velvollisuus kannanottoihin ja toimintaan. Tietoon ja kokemukseen perustuvaan asioiden parantamiseen. Mutta millä tavalla, sikäli kun haluamme kurottua välittömän lähiympäristömme ulkopuolelle?
Käsitykseni poliittisen koneiston toiminnasta on, kuten varmaan monilla muillakin, kaukana kaikista ihannekuvista. Mutta ainakin kanava on olemassa, ja mielestäni ajatus sen kehittämisestä on nykytilanteessa ihailtavampi kuin ajatus sen hylkäämisestä.
En tiedä missä mielessä, Pilvi, puhut edustajuudesta. Itse näkisin asian niin, että voisin äänestäjänä suhtautua valintaani suuremmalla huolellisuudella ja tiedonjanolla, pyrkiä tarvittaessa kommunikoimaan. Valita oikean ihmisen. Vähemmän vaalikoneita ja enemmän aitoa ajatustenvaihtoa! Ja kun edustajat on valittu, toivoisin yhteyden välillämme edelleen olevan mahdollinen, eikö niin? Tosin tämä kohta on vaikea, sillä ajatusmaailmassani mielipiteitä/henkilökohtaisia tarpeita ja poliittista päätöstentekoa erottaa toisistaan jonkinlainen suunnaton, harmaa massa (sen kasvoja ei erota ja sen tarkoitusperät eivät aina ole hyvät). Onkohan yksityishenkilön edustajalleen lähettämällä meilillä oikeasti mitään virkaa? Toivottavasti olisi, tilanteen sitä vaatiessa, mutta onko se oikeasti mahdollista?
Joka tapauksessa erinomaista on, jos ja kun edustajiksi valikoituvat sellaiset, joiden kohdalla matka tuntemuksista teoiksi on vähemmän työläs, ja hyvien tiedonlähteiden avartama.
Omalla kohdallani voisin aloittaa toiminnan aktiivisella taistelulla henkeni velttoutta vastaan... Keskusteluja, todellisia sellaisia, kaivataan polttavasti!
Katrianna Halinen
11.2.2009Miten saisimme siis kuluttajasuojan politiikalle? Sillä samalla tarmolla kun ostamme reilua kahvia, luomuporkkanoita ja maatuvia vaippoja, samalla tarmolla ja innolla meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan myös niihin päätöksiin, jotka muut tekevät meidän puolestamme!
Minä en ainakaan kykene ymmärtämään kummallisia poliittisia ristiriitoja: Esim. jos enemmistö kansalaisista olisi valmis maksamaan enemmän veroja, jotta toimivat palvelut turvattaisiin, miten on mahdollista, että veroja ja palvelujen tasoa silti lasketaan?
Wallgrenmainen puolueiden valtaus on tietysti ratkaisu, vaikka matka politiikan muuttamiseen tuntuu pitkältä. Politiikkaan tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat rohkaista ihmisiä konkreettisiin tekoihin asioiden puolesta, käyttämään omaa (taloudellista) valtaansa. Pilvin juttu HS:ssa lasten sairausvakuutuksista on tästä mainio esimerkki! Ei meidän perheessäkään ole ostettu kolmelle lapsellemme sairausvakuutuksia (vaikka joskus jonotettaessa neljättä tuntia polilla olenkin miettinyt maksatanko lapsillani poliittiset periaatteeni), kuten ei Pilvikään, ja tarpeeksi monen kannattamana tämä muodostuu vastalauseeksi julkisten terveyspalvelujen heikentämiselle.
Pilvi Torsti
12.2.2009Itse mietin usein sitä, että emmekö me voisi maksaa vähän enemmän esim. päivähoidosta ja muista universaaleista palveluista, jotka koko järjestelmän perusta? Tiedän, että tähän on monta vasta-argumenttia, mutta usein tuntuu, että ideologinen keskustelu valtaa tilan ennen kuin erilaisia vaihtoehtoja ehditään rauhassa edes arvioida. Ruotsin entinen valtiovarainministeri Pär Nuder esitti minusta hyvin seminaarissa joulukuussa -08, kuinka politiikassa on ajauduttu jatkuvaan verojen alentamispyrkimykseen sen sijaan, että poliitikot keskittyisivät selittämään ja perustelemaan verotusta kansalaisille. Tämä on nähdäkseni yksi politiikan pelastamisen taso: saada ihmisten tutkimuksissa ilmaisema vahva tuki palveluille ja verotuksen perustelut paremmin läpi keskusteluun. Kuulin myös hiljattain pitkällä matkalla olleesta henkilöstä, jonka suurin havainto oli, miten hienoa on elää turvallisessa yhteiskunnassa ja miten mieluusti pyrkii jatkossa maksimoimaan oman kontribuutionsa (=tuottamaan mahdollisimman paljon rahaa työllään, josta sitten maksaa veroa).
Marsa Luukkonen
18.3.2009Kategorisesta yleisvastauksesta maksulliseen arvovalintavaikuttamiseen, innovatiiviseen substanssiosaamiseen ja eskaloituvaan prognoosiin
Liitän tähän omaksi kommentikseni jokin aika sitten politiikan ja päättäjien kielestä kirjoittamani kolumnin, koska minusta yksi keino pelastaa politiikka olisi kielenkäytön selkeyttäminen ja ohipuhumisen lopettaminen. Kansalaisia ei saada mukaan kiertelevillä ja välttelevillä ilmauksilla eikä hämäävillä sananvalinnoilla.
(Kolumni:)
Ratkaisukeskeinen suuntautuminen, moniammatillinen osaaminen ja toimialateknologiaolettamus
Erilaiset päättäjät, poliitikot ja byrokraatit sekä yhteiskunnallisten asioiden ja ilmiöiden tutkijat ja tiedottajat ovat kiintyneet teennäisiin ja vaikeaselkoisiin yhdyssanoihin. Heidän työpöydiltään ja kabineteistaan ovat peräisin sellaiset kapulakieliset ilmaukset kuin palkansaajakeskusjärjestö, kehittämispanostarve, tulosjohtamisajattelu, arvojohtaminen, avaintulosalue, henkilöstöhallintojohtojärjestelmä, rakennetyöttömyys, johdannaismarkkinat, oikeusasema, oikeussubjekti, laajaoikeuksinen, oppilasturvallisuus, koululykätty, velvoitetyöllistetty, monitutkittu, moniammatillinen yhteistyö, viimesijainen toimeentuloturva, liitännäisjäsenyyssopimus, ostovoimapariteetti, vesipoliittinen puitedirektiivi, ylivarausohjesääntö sekä Museo- ja kulttuuriympäristöalan kehittämiskeskus — vain muutamia mainitakseni. Näitä kuullessaan ja lukiessaan on moni kansalainen varmasti ihmeissään, sillä tällaiset sanat ovat kyllä pinnaltaan suomea mutta ajatussisällöltään "hepreaa".
Edellä esitetyt muodikkaat ammattisanat kalskahtavat tehokkailta ja termimäisiltä, ja niitä käyttävä asiantuntija vaikuttaa muita pätevämmältä. Hänen asiakkaansa nämä kapulakieliset sanat saavat tuntemaan itsensä pieniksi ja mitättömiksi, lakien, direktiivien, henkilöstöhallinnon ja päätösten kohteiksi ja aineistoksi. Asiantuntija puolustaa kapulakieltään yleensä nimittämällä sitä ammattiterminologiaksi, mutta äänestäjästä, asiakkaasta ja alaisesta tällainen ylhäältä annettu virallinen kieli tuntuu varmasti ohipuhumiselta. Hankalat, tunteita herättävät ja koskettavat asiat tehdään ilmeettömiksi ja neutraaleiksi termittämällä ja poistamalla sanoista kaikki tunnelataukset. Kun niihin saadaan näin myös sopivaa välimatkaa, tällaiset sanat ovat tarkoituksellisesti aikansa ja alansa kaunistelevia kiertoilmauksia. Nykyään on kuulemma suorasukaisiin ilmauksiin verrattuna poliittisesti korrektimpaa kutsua juoppoa vapaa-aikaan suuntautuneeksi ja epäonnistumista menestysviiveeksi.
Kun yhteiskunnan ja yritysmaailman asioista puhutaan vaikeaselkoisin, kapulakielisin yhdyssanoin ja kun tällaiset termit leviävät myös median käyttöön, ne tunkeutuvat väen väkisin myös yleiskieleen ja syrjäyttävät sieltä yksiselitteiset, suorat ilmaukset (esim. palkansaajakeskusjärjestö > palkansaajien keskusjärjestö, oppilasturvallisuus > oppilaiden turvallisuus, ansiokehitystakuujärjestelmä > ansiokehityksen takuujärjestelmä, ylivarausohjesääntö > ohjesääntö ylivarauksesta, henkilöstöhallintojohtojärjestelmä > henkilöstöhallinnon johtamisjärjestelmä). Tällöin kansalaiset helposti menettävät kiinnostuksensa yhteisiin asioihin ja perustavat mielipiteensä ja arvostelunsa lähinnä tunteisiin ja asenteisiin. Lainaan tähän lopuksi katkelman Paavo Raution kirjoituksesta, jossa hän eritteli syitä, miksi ranskalainen kansanäänestys 2005 tuotti EU:n kannalta ei-toivotun tuloksen.
"Pohjimmiltaan Ranskassa oli kysymys siitä, että kansa löysi kansanäänestyksestä kanavan purkaa yleistä turhautumistaan. Työpaikat karkasivat maasta, elintason säilyttäminen kävi vaikeammaksi ja epävarmuus kasvoi. Keskusteluyhteys yläluokkaisen poliittisen johdon ja kansan välillä oli poikki. Tämä näkyi alastomana, kun Chirac keskusteli televisiolähetyksessä nuoren studioyleisön kanssa Euroopasta. Nuoret pohtivat, mistä he työtä löytäisivät, ja Chirac siteerasi paavia: 'Älkää pelätkö.'"
(Paavo Rautio: Mies joka pysäytti unionin. Helsingin Sanomat 11.6.2005.)
Marsa Luukkonen
Pilvi Torsti
19.3.2009Marsa, politiikan kieleen liittyen, olisiko sinulle esimerkkejä suomalaisista poliitikoista, jotka mielestäsi puhuvat niin, että ihmiset ymmärtävät? Tämä on tosiaan iso ja tärkeä asia, jota on syytä paitsi itse miettiä myös pitää esillä. kirjoittaa asiaa politiikan kielestä.
Marsa Luukkonen
20.3.2009Kyllä selväsanaista ja asioista niiden oikeilla nimillä puhuvaa poliitikkoa saa kaukaa hakea – nykyisistä ei oikein tule mieleen yhtäkään maininnan arvoista. Nekin, jotka aluksi puhuvat suoraan, oppivat pian, että poliitikko ei puhu aina yleiskieltä, arkikielestä nyt puhumattakaan. Muistan 1980-luvulta erään Nykysuomen seuran seminaarin, jossa silloin nuori poliitikko Satu Hassi sanoi, että suoraan ja selvästi puhumista pidetään politiikassa rettelöimisenä. Tämä on yksi niistä systä, miksi monet menevät nopeasti ruotuun, saman kielimuodon suojaan.
Leikitäänpä vielä ajatuksella, millaiselta poliitikko vaikuttaa, kun hän selittää sanomisiaan ilmauksella "annoin liian kategorisen yleisvastauksen". Kategorinen on omien kyselyjeni mukaan saanut kansalaisten mielissä kymmeniä erilaisia ja jopa erisuuntaisia tulkintoja, eikä yleisvastausta ole olemassakaan. Olisikohan siinä maine mennyt vai puhdistunut, jos tämä henkilö olisi myöntänyt suorasukaisesti, että "annoin liian jyrkän vastauksen"?.
Pilvi Torsti
23.3.2009Marsa, missä yhteydessä tuo "kategorinen yleisvastaus" annettiinkaan?
Marsa Luukkonen
23.3.2009Pilvi, pääministerimme sanoi syksyllä 2008 antaneensa "liian kategorisen yleisvastauksen", kun häneltä kysyttiin hänen henkilökohtaisesta vaalirahoituksestaan ja yhteyksistään Kehittyvien maakuntien Suomeen. Pari päivää tämän jälkeen hän käytti toista "mainiota ilmausta" selitellessään sen nuoren miehen toimia, joka keskustan puoluetoimistosta maksoi Kehittyvien maakuntien Suomelta saatuja rahoja eteenpäin: tämä nuori mies vain pääministerin mukaan "suoritti teknisen toimen". Molemmat ilmaukset olivat näkyvästi esillä mm. Helsingin Sanomissa. Olen liittänyt kyseiset artikkelit visusti leikearkistooni. "Maksullinen arvovalintavaikuttaminen" puolestaan on Kehittyvien maakuntien Suomen erään pääpukarin kiertoilmaus sanalle lahjonta.