(Kolumni julkaistu UP Demarissa 23.6.2010)

Joensuun puoluekokouksen jälkeen olen vastannut moneen ”millaista oli” -kysymykseen toteamalla, että ensimmäinen puoluekokous vahvisti uskoa poliittiseen vaikuttamiseen. Moni asia ainakin päätettiin ”selvittää”.

Entä mikä yllätti ensikertalaista?

Vuoden takaisen valtakunnallisen EU-vaalikampanjan myötä Sdp-aktiivit ympäri Suomea tulivat tutuiksi ja puoluekokouksessa huomasin tuntevani ihmisiä eri puolilta salia. Tämän kokemuksen rinnalla olin yllättynyt siitä, että puoluekokouksessa saattoi nopeasti havaita Helsinki–muu Suomi -asetelman. Tämä asetelma toki toistuu Suomessa liki missä tahansa toiminnassa, mutta en ollut ajatellut sen olevan keskeinen myös kansainvälisen työväenpuolue Sdp:n puoluekokouksen asetelmissa.

Myös siitä yllätyin, että niin valiokunta- kuin salikäsittelyn tavoitteena tuntui usein olevan, että mennään ”esityksen mukaan”. Puoluehallituksen hyväksymiä tekstejä puolustettiin ja kokousedustaja, joka esitti lisäyksiä tai eriäviä kantoja koki helposti olevansa ”vaihtoehtoinen” riippumatta muutosesityksen sisällöstä.

Erityisesti niille edustajille, jotka eivät mahtuneet valiokuntiin, tilanne oli hankala. Valiokuntaan tehdyt muutosesitykset menivät harvoin läpi. Vaihtoehdoksi jäi uusia muutosesitys salissa, missä kuitenkin tavallisesti mentiin ”esityksen mukaan” eli äänestettiin vihreää.  

En esitä, että puoluekokouksen tulisi olla huutoäänestykseen perustuva torikokous. Valmistelua ja edustuksellisia käsittelytapoja tarvitaan.

Sen sijaan esitän, että tulevaisuudessa puoluekokouksessa tavoitteena on keskustelu esityksistä, niiden perusteluista ja edustajien näkemyksistä asioihin. Myös äänestyksiä voisi vaihtelun vuoksi muokata niin, että vihreällä saa kannattaa muutosta ja punaisella pysyä pohjaesityksessä.

Puoluekokoukseen liittyy huikea vapaaehtoinen työpanos. 500 puoluekokousedustajan satsaus voidaan ilmaista noin 3700:na henkilötyöpäivänä tai 29500 henkilötyötuntina.* Kokousjärjestelyihin osallistuneiden vapaaehtoisten panosta ei voi edes laskea. Kokousedustajien lisäksi puoluekokoukseen osallistuvat puoluejohto, puoluetoimiston henkilökunta ja asemansa puolesta kansanedustajia, kunniajäseniä ja muita kiinnostuneita.

Miten tästä tilanteesta, jossa lukuisat Sd-toimijat tekevät etukäteistyötä samojen asiakirjojen kanssa ja istuvat samassa salissa päättämässä puolueen linjoista, saadaan kaikki irti?

Ehdotan, että ensimmäinen päivä voisi muodostua kokonaan poliittiseen tilannekatsaukseen pohjaavasta lähetekeskustelusta, johon edustajat valmistelisivat lyhyitä puheenvuoroja. Keskustelun pohjalta sihteeristö sorvaisi julkilausumaehdotuksen, joka ehtisi toisen päivän valiokuntakäsittelyyn ja puoluekokouksen hyväksyttäväksi. Näin puoluekokouksella olisi Sdp:n linjaa muokkaava ääni ja avoin keskusteleva demokratia korostuisi kokoussalissa.

Edustajille, ainakin uusille, toivoisin ennen puoluekokousta ”edustajapakettia”. Paketissa neuvottaisiin kokouskäytäntöjä, esiteltäisiin käsittelyyn tulevaa materiaalia ja kerrottaisiin aiempien kokouksien päätöksistä, jotta jokainen ensikertalainen osaa sijoittaa käsitellyt asiaan puolueen aiempaan päätöksentekoon ja tietää, miten kokouksessa voi vaikuttaa tehokkaasti.

Toivon yllä esitetyille ehdotuksille vihreää korttia tai vähintään, että ne ”selvitetään”.

* Laskelman pohjana olen käyttänyt arviota: neljä kolmen tunnin pituista valmistelukokousta oman piirin edustajaryhmän kanssa, viisi tuntia käsiteltäviin materiaaleihin tutustumista, 32 tuntia kokoustyötä Joensuussa sisältäen valiokuntatyön, kahdeksan tuntia matkoja kokouspaikalle.