kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 28.7.2010

Yli 8000 pojan ja miehen hengen vaatinut Srebrenican kansanmurhan vuosipäivä muistuttaa inhimillisestä pahuudesta vuosittain heinäkuun kauneimman auringon aikaan.

Tänä vuonna Srebrenican 15 vuoden muistopäivää kunnioitti vierailulla myös naapurimaa-Serbian presidentti Boris Tadic. Vierailu oli looginen jatko (lisää…)

Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä kehitys-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

Kehitys vaatii tavoitteellisuutta

Ei kehitysapua huomenna, vaan tänään. Tätä taantumaa ei saa elvyttää kehitysyhteistyövaroja leikkaamalla. Olisi päinvastoin hieno merkki maailmalle, jos Suomen kehitysyhteistyövarojen osuutta BKT:sta kasvatettaisiin laman oloissa!

Rahaa pitää lisätä ja se pitää käyttää paremmin. Kehitysyhteistyön ja -avun pitää perustua vastaanottaja-alueen tarpeisiin ja lähtökohtiin, ei Suomen poliittisiin tai vienti-intresseihin. EU:ssakaan kauppapoliittiset tavoitteet eivät saa lyödä korville kehitystavoitteita. Tarvitaan myös lisää monen maan yhteisiä pitkäjänteisiä ja ennen kaikkea hyvin organisoituja hankkeita.

”Minusta 0,7% on enemmän kyse asenteesta ja tahdosta (0,7 ei ole meiltä paljon pois) jota meillä (as in Suomen valtio) ei tällä hetkellä ole.” Johanna Virkkula

Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä turvallisuus-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

Laillista turvaa ja laajaa turvallisuutta

Euroopan unionin täytyy pikaisesti kehittää ja vahvistaa yhteistä ja toimivaa turvapaikkapolitiikkaa samalla kun pyritään laajan turvallisuus -käsitteen puitteissa ja esim. siviilikriisinhallinnan avulla puuttumaan syihin, joiden vuoksi ihmiset lähtevät lohduttomille matkoille Afrikasta Eurooppaan. Suomessa on syytä ymmärtää turvapaikanhakijan ja -saajan ja maahanmuuttajan ero. Katso tästä lisää kohdassa erilaisuus.

”Sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina. Tosiasia on, että me siviilikriisinhallitsijat pystymme toimimaan Afganistanissa, koska ISAF huolehtii yleisestä fyysisestä turvallisuudesta.” Johanna Valenius

Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä rauha ja Balkan teemojen alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

Rauhankoneisto-EU myös Balkanille

Euroopan unioni on historian merkittävin rauhanteko. Nyt on huolehdittava, että EU:n rauhankoneiston piiriin saadaan koko Balkanin alue. Bosnian horjuva valtio on EU:n suuri haaste, josta pitää kyetä huolehtimaan. Kosovossa EU:n mission on vasta päässyt kunnolla alkuun. Siviilikriisinhallinta on oltava EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen kehitysulottuvuus koko maailman tasolla.

”Perusvirheeksi näen, että EU on toteuttamassa mm Kosovossa omaa agendaa johon paikalliset eivät ole sitoutuneet…” Ari Rusila

Euroopan unioni on suuri rauhankoneisto. Niinpä Euroopan turvallisuuspolitiikan tulee olla vakauden luomista ja ylläpitämistä. Murtuneet yhteiskunnat voivat parantaa haavojaan, rakentaa demokratiaa sekä kehittyä taloudellisesti ja sosiaalisesti vain, kun turvallisuus ja jonkinlainen varmuus tulevasta on taattu.

Siviilikriisinhallintaa ja heikoimpien suojelua

Useimmiten konfliktin osapuolet eivät pysty luomaan vakauden tilaa keskenään. Vaaditaan maailmayhteisön yhteistä ponnistusta. Onneksi nyt on ymmärretty, että työn täytyy olla konkreettista: koulutus- ja oikeusjärjestelmän rakentamista, poliisien kouluttamista, hallinnon parantamista, heikoimmista huolehtimista.

Sitä on siviilikriisinhallinta, jonka nostan olennaisimmaksi turvallisuuspolitiikan lohkoksi aikamme maailmassa. Sota on aina raskainta niille, joilla menee heikoimmin jo valmiiksi, siis kehitysmaiden ja sodasta toipuvien yhteisöjen naisille ja lapsille. Velvollisuutemme on olla erityisesti heidän tukenaan.

Suomi on ollut ajatuksen keskeisiä kehittäjiä. Siviilikriisinhallinta nousi osaksi Euroopan unionin agendaa Helsingin vuoden 1999 EU-huippukokouksen keskustelujen pohjalta. Tuolloin mukana olleet presidentit Ahtisaari ja Halonen ovat omalla toiminnallaan kohottaneet siviilikriisinhallinnan arvostusta.

Tarvitaanko sotilaallista uhkaa?

Uskon, että sotilaallista uhkaa tarvitaan osana keinovalikoimaa, kun vakautta rakennetaan ja kriisejä ratkotaan. Aseitakin täytyy käyttää, jos kansanmurhaa tai kohtuutonta sortoa on mahdoton muuten pysäyttää. Bosniassa aseellista väliintuloa odotettiin 3,5 vuotta ennen kuin Nato-joukot puuttuivat peliin 1995.

Mutta sota ei ole ohi, kun laukaukset taukoavat. Yhdysvallat ei ymmärtänyt sitä vuonna 2003 Irakissa. Me eurooppalaiset emme toivottavasti tee samaa virhettä koskaan. Tiedämme, mitä sotien kierre on, ja näemme nyt Balkanilla, kuinka uhka uusista yhteenotoista kasvaa esimerkiksi Bosniassa lähes 15 vuotta taistelujen jälkeen, koska rauhansopimuksen luoma valtiorakenne ei toimi. Työ tuntuu loputtomalta, mutta sitä täytyy tehdä, ja vielä nykyistä uutterammin ja kriisin syihin syventyen. Niin kuin Martti Ahtisaari hienosti on monessa yhteydessä todennut: kaikki maailman kriisit voidaan ratkaista.

Koulutusta ja dynaaminen yhden äänen EU

Uskon koulutuksen voimaan ja siihen, että sivistys pystyy hillitsemään ihmisen pahuutta. Mutta sekään ei riitä, pitää voida myös soveltaa sivistystä ja niin kuin keskustelussa täällä Politiikan Pelastusohjelmassa olemme todenneet, yksi vaarallinen ryhmä ovat AINA toimettomat nuoret miehet. Heitä oli Bosniassa 1990-luvun alussa ja Kosovossa 1980-luvulla.

Kaiken kaikkiaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla eurooppalaista. Meidän tulee kannustaa EU:ta puhumaan yhdellä äänellä. Tavoitteena täytyy olla EU:n edustaja YK:n turvallisuusneuvostossa ja aktiivinen laajaan turvallisuuteen nojaava dynaaminen ja nopeaan toimintaan tarvittaessa kykenevä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

****

Siviilikriisinhallinasta lisää täällä. ks esim Konflikteista kehitykseen (toim. Senja Korhonen ja Johanna Sumuvuori).

Kehitysmaiden auttaminen on historiallinen ja ikuinen velvollisuutemme. Joka ei siihen usko voi paneutua 1700-luvun orjakaupan ja 1800-luvun imperialismin historiaan. Eri aikoina ja eri paikoissa tarvitaan hyvin erilaista apua. Raha ratkaisee osittain, mutta paljon myös perehtyneisyys, pitkäjänteisyys ja tavoitteiden jäsentäminen.

Tällä hetkellä monet kehitysmaat ovat vaarassa jäädä viiveellä finanssikriisin jalkoihin, vaikka niiden pankeilla ei ollut osaa eikä arpaa Yhdysvaltain ja muun maailman sekoilussa.  IMFsai kuitenkin onneksi Obama-manian saattelemana satoja miljardeja, jotka ovat osa länsimaiden sitoutumista kehityskysymykseen.

Seuraavassa muutamia faktoja omasta kehitysyhteistyöhistoriastani sekä Suomen ja Euroopan unionin kehitysyhteistyöstä. Lopuksi kysyn, mitä te tekisitte kehitysyhteistyörahoilla. Jälkisanoiksi olen listannut itselleni keskeisiä kehityslukuja ja linkin suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen vaalityöhön.

Minä ja kehitys

Minulla on käytännön kokemusta kehitysyhteistyöstä Nepalista ja Balkanilta. Nepalissa opetin englantia tytöille ja naisille, jotka olivat saaneet hiv-tartunnan työskennellessään Intiassa prostituoituina. Tavallisesti heidät oli ostettu Nepalin köyhistä vuoristokylistä teini-ikäisinä. Hiv-tartunnan jälkeen tytöt palautettiin kelvottomina työntekijöinä Nepaliin, missä heidän omat yhteisönsä hylkivät heitä. Maiti Nepal -järjestö, jossa työskentelin vapaaehtoisena, tarjosi tytöille kodin ja pyrki rakentamaan itsenäisen elämän edellytyksiä.

Balkanilla Bosnia ja Hertsegovinassa olen ollut perustamassa Mostarin kaupunkiin United World College -lukiota, joka vuonna 2006 toi kaikkien kansallisten ryhmien nuoret ensi kertaa samoille oppitunneilla sitten 1990-luvun sodan. Lisäksi hankkeemme toteutti opettajankoulutusohjelmaa ja työskenteli paikallisten poliitikkojen kanssa. Kaiken toiminnan tavoitteena oli ja on edistää korkeatasoista monikansallista koulutusta toimivan käytännön esimerkin avulla.

Olen perehtynyt kehitysyhteistyön käytäntöihin, rahoitukseen ja toteutustapoihin näiden käytännön kokemuksien myötä. Tiedän, että hankkeiden organisointi on kaikki kaikessa. Työn tulee olla hyvin suunniteltua ja johdonmukaista. Rahoittajien poukkoilu ja eri maiden omat “lempilapset” tekevät usein mahdottomaksi hyvän ja pitkäjänteisen työn esimerkiksi järjestöissä ruohonjuuritasolla.

Suomi, EU ja kehitys

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat maailman suurin kehitysavun antaja. EU antaa yli puolet koko maailman virallisesta kehitysavusta eli EU:lla on todella väliä.

Unionin ja Suomen kehityspolitiikka perustuu YK:n vuosituhatjulistuksen arvojen ja kehityspäämäärien (Millennium Development Goals, MDGs) edistämiseen. EU:n kehityspolitiikan keskeisin tavoite on köyhyyden vastainen taistelu ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden auttaminen.

Moniulotteiseen köyhyysongelmaan voidaan puuttua vain toimimalla johdonmukaisesti kaikilla kehitysmaihin vaikuttavilla politiikkalohkoilla. On olennaista varmistaa, että kehitykselle haitallista kauppapolitiikkaa ei harjoiteta rinnan kehitysavun kanssa. Kehitysyhteistyö haastaa myös Euroopan unionin maatalouspolitiikan. Monien kehitysmaiden ainoa toivo pysyvään elintason nousuun on päästä tuottamaan kannattavasti ja suuressa mittakaavassa maataloustuotteita.

Johdonmukaisuuteen kuuluu myös vaatimus kaupan oikeudenmukaisuudesta. Kehitysmaiden viljelijöiden ja työntekijöiden tulee saada työstään reilu korvaus. Samalla ostajalla on oikeus vaatia ympäristömääräysten noudattamista ja lapsityövoiman kieltämistä. Oletko miettinyt miten reilua sinun arkesi on? Kuka sinun kenkäsi on valmistanut ja minkälainen hänen työpäivänsä oli?

EU:n kehityspolitiikkaa ohjaa marraskuussa 2005 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa hyväksytty kehityspoliittinen julkilausuma “The European Consensus on Development”. Konsensuksen saavuttaminen ei ole helppoa. Kehityskysymykset herättävät vahvoja intohimoja ja esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset jakavat parlamentissa myös poliittisesti, mitä kuvaa se, että konservatiivien valinta naisten oikeuksien komitean johtoon kuluvalla vaalikaudella, slovakialainen Anna Zaborka, vastustaa aborttia jopa raiskaustapauksissa.

Mitä me voimme tehdä?

Kehityspolitiikassa tarvitaan ratkaisuja. Niin kuin alalla työskentelevä ystäväni sanoi: ”Ei huomenna. Tänään.”

Olen hahmotellut muutamia ajatuksia ja kysymyksiä. Odotan vastauksianne.

• EU-parlamentissa kehitysyhteistyöhön voi vaikuttaa valiokunnissa, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä työtä omassa jäsenmaassa. Mepit voivat tuoda esille ihmisoikeuksia, maailman moninaisuutta ja pitää yllä kehityskysymyksiä kaikessa laajuudessa. Odotan tätä tehtävää.
• Tärkein yksittäinen kehityksen turvaava tekijä lienee kehitysavun nostaminen YK:n suositukseen, joka on 0,7 % BKT. Suomen solidaarisuusluku on tällä hetkellä 0,46 % bruttokansantulosta (v. 2008 lopussa). EU-maista Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Luxemburg ovat täyttäneet varsinaisen tavoitteen jo aikoja sitten. 2010 tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Suomi ensi kertaa sitoutui 0,7% -tavoitteeseen. Gallup-tutkimusten mukaan suomalaiset olisivat valmiita kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja. Kansalaisista kaksi kolmasosaa ja päättäjistä neljä viidestä haluaisi lisätä Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja.  Meidän on vaadittava, että kehitysyhteistyössä tehdään vihdoin kansallinen läpimurto. Mitä sinun kansanedustajasi asian hyväksi tekee? Pitäisikö kysyä?
• Kehitysavun nostamisen kanssa käsi kädessä kulkee kysymys siitä, mitä rahalla tehdään. Kumppani-lehti (4/2009) totesi osuvasti, kuinka helppoa on todeta, että “Afrikkaa on autettava” ja että “kansainvälisyys on tärkeää”. Vaikeampaan on pohtia sitä, kuka todella tietää, mikä koillistansanialaisessa pikkukylässä asuvalle naiselle on parasta apua ja miten se vietäisiin perille. Politiikan Pelastusohjelma haastaa toimimaan yhdessä. Kertokaa tutkitusta tiedosta ja henkilökohtaisista kokemuksista. Mitä te tekisitte kehitysyhteistyörahoilla?

******

Pilvin valitsemia kehitysfaktoja

• Joka viides ihminen maailmassa elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä.
• 840 miljoonaa ihmistä näkee jatkuvasti nälkää.
• Suurin osa maailman köyhistä on naisia; alipalkattuja, ylityöllistettyjä, alttiimpia syrjinnälle ja väkivallalle.
• Maailmassa elää tällä hetkellä historian suurin nuorisosukupolvi. Puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita ja noin 240 heistä miljoonaa elää äärimmäisessä köyhyydessä.
  Yli 130 miljoonaa kouluikäistä lasta ei käy koulua, 56% heistä on tyttöjä
  Köyhimmissä Afrikan maissa (Burkina Faso, Gambia, Niger, Mali, Senegal) 70-92% naisista on lukutaidottomia.

Suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestöjen Kehys ry:n Pallo Pelissä EU-vaalit -sivusto. Olen sitoutunut heidän tavoitteisiinsa, jos tulen valituksi parlamenttiin 2009.