httpv://www.youtube.com/watch?v=Z7KqzD__pLA

Kehitysmaiden auttaminen on historiallinen ja ikuinen velvollisuutemme. Joka ei siihen usko voi paneutua 1700-luvun orjakaupan ja 1800-luvun imperialismin historiaan. Eri aikoina ja eri paikoissa tarvitaan hyvin erilaista apua. Raha ratkaisee osittain, mutta paljon myös perehtyneisyys, pitkäjänteisyys ja tavoitteiden jäsentäminen.

Tällä hetkellä monet kehitysmaat ovat vaarassa jäädä viiveellä finanssikriisin jalkoihin, vaikka niiden pankeilla ei ollut osaa eikä arpaa Yhdysvaltain ja muun maailman sekoilussa.  IMFsai kuitenkin onneksi Obama-manian saattelemana satoja miljardeja, jotka ovat osa länsimaiden sitoutumista kehityskysymykseen.

Seuraavassa muutamia faktoja omasta kehitysyhteistyöhistoriastani sekä Suomen ja Euroopan unionin kehitysyhteistyöstä. Lopuksi kysyn, mitä te tekisitte kehitysyhteistyörahoilla. Jälkisanoiksi olen listannut itselleni keskeisiä kehityslukuja ja linkin suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen vaalityöhön.

Minä ja kehitys

Minulla on käytännön kokemusta kehitysyhteistyöstä Nepalista ja Balkanilta. Nepalissa opetin englantia tytöille ja naisille, jotka olivat saaneet hiv-tartunnan työskennellessään Intiassa prostituoituina. Tavallisesti heidät oli ostettu Nepalin köyhistä vuoristokylistä teini-ikäisinä. Hiv-tartunnan jälkeen tytöt palautettiin kelvottomina työntekijöinä Nepaliin, missä heidän omat yhteisönsä hylkivät heitä. Maiti Nepal -järjestö, jossa työskentelin vapaaehtoisena, tarjosi tytöille kodin ja pyrki rakentamaan itsenäisen elämän edellytyksiä.

Balkanilla Bosnia ja Hertsegovinassa olen ollut perustamassa Mostarin kaupunkiin United World College -lukiota, joka vuonna 2006 toi kaikkien kansallisten ryhmien nuoret ensi kertaa samoille oppitunneilla sitten 1990-luvun sodan. Lisäksi hankkeemme toteutti opettajankoulutusohjelmaa ja työskenteli paikallisten poliitikkojen kanssa. Kaiken toiminnan tavoitteena oli ja on edistää korkeatasoista monikansallista koulutusta toimivan käytännön esimerkin avulla.

Olen perehtynyt kehitysyhteistyön käytäntöihin, rahoitukseen ja toteutustapoihin näiden käytännön kokemuksien myötä. Tiedän, että hankkeiden organisointi on kaikki kaikessa. Työn tulee olla hyvin suunniteltua ja johdonmukaista. Rahoittajien poukkoilu ja eri maiden omat ”lempilapset” tekevät usein mahdottomaksi hyvän ja pitkäjänteisen työn esimerkiksi järjestöissä ruohonjuuritasolla.

Suomi, EU ja kehitys

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat maailman suurin kehitysavun antaja. EU antaa yli puolet koko maailman virallisesta kehitysavusta eli EU:lla on todella väliä.

Unionin ja Suomen kehityspolitiikka perustuu YK:n vuosituhatjulistuksen arvojen ja kehityspäämäärien (Millennium Development Goals, MDGs) edistämiseen. EU:n kehityspolitiikan keskeisin tavoite on köyhyyden vastainen taistelu ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden auttaminen.

Moniulotteiseen köyhyysongelmaan voidaan puuttua vain toimimalla johdonmukaisesti kaikilla kehitysmaihin vaikuttavilla politiikkalohkoilla. On olennaista varmistaa, että kehitykselle haitallista kauppapolitiikkaa ei harjoiteta rinnan kehitysavun kanssa. Kehitysyhteistyö haastaa myös Euroopan unionin maatalouspolitiikan. Monien kehitysmaiden ainoa toivo pysyvään elintason nousuun on päästä tuottamaan kannattavasti ja suuressa mittakaavassa maataloustuotteita.

Johdonmukaisuuteen kuuluu myös vaatimus kaupan oikeudenmukaisuudesta. Kehitysmaiden viljelijöiden ja työntekijöiden tulee saada työstään reilu korvaus. Samalla ostajalla on oikeus vaatia ympäristömääräysten noudattamista ja lapsityövoiman kieltämistä. Oletko miettinyt miten reilua sinun arkesi on? Kuka sinun kenkäsi on valmistanut ja minkälainen hänen työpäivänsä oli?

EU:n kehityspolitiikkaa ohjaa marraskuussa 2005 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa hyväksytty kehityspoliittinen julkilausuma ”The European Consensus on Development”. Konsensuksen saavuttaminen ei ole helppoa. Kehityskysymykset herättävät vahvoja intohimoja ja esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset jakavat parlamentissa myös poliittisesti, mitä kuvaa se, että konservatiivien valinta naisten oikeuksien komitean johtoon kuluvalla vaalikaudella, slovakialainen Anna Zaborka, vastustaa aborttia jopa raiskaustapauksissa.

Mitä me voimme tehdä?

Kehityspolitiikassa tarvitaan ratkaisuja. Niin kuin alalla työskentelevä ystäväni sanoi: ”Ei huomenna. Tänään.”

Olen hahmotellut muutamia ajatuksia ja kysymyksiä. Odotan vastauksianne.

  • EU-parlamentissa kehitysyhteistyöhön voi vaikuttaa valiokunnissa, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä työtä omassa jäsenmaassa. Mepit voivat tuoda esille ihmisoikeuksia, maailman moninaisuutta ja pitää yllä kehityskysymyksiä kaikessa laajuudessa. Odotan tätä tehtävää.
  • Tärkein yksittäinen kehityksen turvaava tekijä lienee kehitysavun nostaminen YK:n suositukseen, joka on 0,7 % BKT. Suomen solidaarisuusluku on tällä hetkellä 0,46 % bruttokansantulosta (v. 2008 lopussa). EU-maista Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Luxemburg ovat täyttäneet varsinaisen tavoitteen jo aikoja sitten. 2010 tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Suomi ensi kertaa sitoutui 0,7% -tavoitteeseen. Gallup-tutkimusten mukaan suomalaiset olisivat valmiita kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja. Kansalaisista kaksi kolmasosaa ja päättäjistä neljä viidestä haluaisi lisätä Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja.  Meidän on vaadittava, että kehitysyhteistyössä tehdään vihdoin kansallinen läpimurto. Mitä sinun kansanedustajasi asian hyväksi tekee? Pitäisikö kysyä?
  • Kehitysavun nostamisen kanssa käsi kädessä kulkee kysymys siitä, mitä rahalla tehdään. Kumppani-lehti (4/2009) totesi osuvasti, kuinka helppoa on todeta, että “Afrikkaa on autettava” ja että “kansainvälisyys on tärkeää”. Vaikeampaan on pohtia sitä, kuka todella tietää, mikä koillistansanialaisessa pikkukylässä asuvalle naiselle on parasta apua ja miten se vietäisiin perille. Politiikan Pelastusohjelma haastaa toimimaan yhdessä. Kertokaa tutkitusta tiedosta ja henkilökohtaisista kokemuksista. Mitä te tekisitte kehitysyhteistyörahoilla?

******

Pilvin valitsemia kehitysfaktoja

  • Joka viides ihminen maailmassa elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä.
  • 840 miljoonaa ihmistä näkee jatkuvasti nälkää.
  • Suurin osa maailman köyhistä on naisia; alipalkattuja, ylityöllistettyjä, alttiimpia syrjinnälle ja väkivallalle.
  • Maailmassa elää tällä hetkellä historian suurin nuorisosukupolvi. Puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita ja noin 240 heistä miljoonaa elää äärimmäisessä köyhyydessä.
    Yli 130 miljoonaa kouluikäistä lasta ei käy koulua, 56% heistä on tyttöjä
    Köyhimmissä Afrikan maissa (Burkina Faso, Gambia, Niger, Mali, Senegal) 70-92% naisista on lukutaidottomia.

Suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestöjen Kehys ry:n Pallo Pelissä EU-vaalit -sivusto. Olen sitoutunut heidän tavoitteisiinsa, jos tulen valituksi parlamenttiin 2009.