(23.2.2011 kirjoitettu blogi uudelleenjulkaistu 12.10.2012 EU:lle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon kunniaksi.)
Sunnuntaina lentokentällä ulos kävellessä poltetun hiilen katku tunki kurkkuun. Parin Sarajevon tunnin jälkeen kurkku on käheä ja kuiva yskä raatelee kurkkua. Kadulla kulkevat ihmiset näyttävät väsyneiltä. Ratikassa matkaavien vaatteiden virttyneisyys ja silmälasien epäsopivuus – uusia ei ole varaa hankkia – käy sydämelle.
Sarajevon kolme ja puoli vuotta jatkunut piiritys ja Bosnia ja Hertsegovinaa repinyt sisällissota päättyivät 15 vuotta sitten loppuvuodesta 1995. Tulin tänne ensi kertaa reilu vuosi myöhemmin tammikuussa 1997. Silloin katuvaloja ei juuri ollut, Mostarin kaupungin keskusta oli raunioina ja Sarajevon katukuva kranaatinsirpaleiden tekemiä reikiä täynnä.
Paljon on tietysti tapahtunut sitten ensi kohtaamisen. Ja paljon ei ole tapahtunut. En muista, että minua olisi koskaan niin paljon masentanut kuin tällä matkalla. Kyyneleet ovat tällä viikolla tulleet silmiin tämän tästä.
Masentavaa on maasta kadonnut toivo. Mostarissa hotellia vastapäätä olevan rakennuksen korjaustyöt seisovat yhä. Samoin Sarajevon kuulun kirjaston. Lokakuun vaalien jälkeen hallituksia ei ole saatu muodostettua yhdellekään monimutkaisen hallinnon monista tasoista. Runoilijaystävä-Emir on kuollut pian kesäkuisen tapaamisemme jälkeen. Virallinen kuolinsyy syöpä, todellinen kuolinsyy sota ja sodan traumat. Paikallinen lehti tuntuu olevan täynnä näiden sodan jälkeisen elämän toivottomuuden murtamien miesten kuolinilmoituksia.
Sarajevon ja Bosnian ongelma on, että post-war-tunnelma ei ole koskaan päättynyt. 15 vuotta sodan jälkeen täällä eletään edelleen omituisessa välitilassa. Uusi alku ei ole koskaan tullut. Kansainvälisen yhteisön hallinnollinen rooli jatkuu ja paikalliset nationalistipoliitikot voivat jatkaa ei mihinkään vievää mittelöään vallasta. Pelkästään opetusministereitä tässä neljän miljoonan asukkaan maassa on 14. Lisäksi erilaiset varaministerit, jotta kansallinen balanssi säilyy.
Tämän hallinnollisen monsterin loi aikanaan Daytonin rauhansopimus. Nyt kukaan ei uskalla avata sopimusta. Bosniasta on tullut kansainvälisen yhteisön loputon laboratorio, jonne on syydetty yllin kyllin niin rahaa kuin turhia seminaareja. Paikalliset poliitikot ovat säälimättä käyttäneet tilanteen hyväkseen.
Olen asunut Sarajevossa useaan otteeseen yhteensä useita vuosia. Toinen lapseni on syntynyt täällä. Täällä asuvat Ziba, Sutka, Mirna, Lamija, Sead, Belma ja monet muut tärkeät hienot ihmiset. Tunnen kadut ja kahvilat ja ihmisten sotaa edeltäneet keskiluokkaiset elämäntarinat. Olen sanonut, että Sarajevolla on sielu, jota edes järjetön piiritys ei nujertanut. Huomaan miettiväni, onko näin. Jaksaako tämä kaupunki, tämä maa?
Olen myös halunnut uskoa siihen, että Euroopan unionin rauhankoneisto pystyy osoittamaan unionin alkuperäisen tehtävän – rauhan ja vakauden turvaamisen – väkevyyden juuri täällä, missä kulttuurit kirjaimellisesti kohtaavat. Paikallisille ystävilleni sanon uskovani EU:iin rauhan rakentajana. Illan hiljaisina hetkinä kivihiilen katkussa en ole varma uskonko itse.
Jk. Positiiviselta puolelta: Bosnian euroviisu esiteltiin mahtimenoin maanantaina ja koko viikon olemme kuunnelleet keskustelua, onko se mahdollinen voittaja. Esittäjänä huippusuosittu Dino Merlin ja biisi Love in Rewind. Eniten kritiikkiä tullut englanninkielestä. Tänä aamuna vanha maalaisnainen televisiossa ilahdutti kaikkia soittamalla studioon. ”Ne joille kieli on ongelma ottakoot sanakirjan käteen” rouva totesi. Eiköhän äänestetä Dino jatkoon. Bosnia tarvitsee sitä.
2 Comments on "Viikko Bosniassa osa 1: Sarajevon ikuinen post-war"
Piia Lehtimäki
24.2.2011Kiitos realistisesta Bosnian tilanteen kirjoituksesta. Itse en ole Bosniassa käynyt mutta Kosovossa kylläkin ja siellä on aivan eri tavoin sodan jälkeen kehitystä tapahtunut. Toki sielläkin riittää paljon tekemistä mm. korruption kitkennässä, työttömyyden hoidossa ym.
Mutta miten Daytonin rauhansopimuksen byrokratiasta päästään eroon ja Bosnia valoisamman tulevaisuuden tielle? Itse kun mietin aina asioita sen "tavallisen ihmisen" arjesta käsin katsottuna niin kirjoittamasi toivon katoaminen koskettaa.
Bosnian Euroviisuvoiton puolesta en ehkä liputtaisi, vai mikä taho lystin maksaakaan?
Tsemppiä vaalikeväälle. Harmi kun täällä "väärässä" vaalipiirissä asustelen etten voi äänestää sinua :)
Pilvi Torsti
26.2.2011Piia, euroviisuissa toivotaan kakkossijaa Bosnialle! Muuten, mikä ratkaisuksi? Se on todella vaikea kysymys. Dayton pitäisi avata, mutta Serbitasavalta vastustaa loppuun asti. Kaikki viisaimmat ystäväni olivat todella pessimistisiä.