Miksi Sdp?
15.2.2009 - Pilvi TorstiVideoblogissa: miksi valitsin sosiaalidemokraatit ja mitä ajattelen Suomen demarien tulevaisuudesta. Lopussa vastaukseni blogikommentin kysymykseen “miksi ei vihreät”.
Poliittinen toiminta tapahtuu puolueiden kautta: jos lähteen politiikkaan, puolue on pakkovalinta. Pitkän harkinnan ja monien keskustelujen jälkeen valitsin sosiaalidemokraatit erityisesti kolmesta syystä:
Jaan sosiaalidemokratian perusarvot, joista tärkeimpiä minulle ovat vapaus, yhdenvertaisuus ja kansainvälinen yhteistoiminta ja rauha.
Uskon, että sosiaalidemokraattisella liikkeellä on mahdollisuus vastata aikamme kansainvälisiin haasteisiin, koska se on suuri, globaali ja historiallisesti kansainvälinen liike.
Sosiaalidemokraattinen liike on historiallisesti aina ollut edistyksellinen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan jatkuvaa edistyksellisyyttä, kykyä etsiä uusia ratkaisuja.
Demarien kriisi ja tulevaisuus
Suomen demareiden kriisiä ja ongelmia on käsitelty riittävästi, jotta siihen olisi mitään lisättävää. Samalla kriisin keskellä SDP:ssa on menossa murrosvaihe, joka on mahdollisuus ja joka tulee vaikuttamaan puolueen tulevaisuuteen. Allekirjoitan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen kolme pääteesiä, jotka kuvaavat suuntaa, johon hän haluaa puoluetta puheenjohtajana kehittää:
Sdp on arvopuolue, jossa olevia ihmisiä yhdistää halua toimia tiettyjen arvojen puolesta (vapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus ja rauha) Suomessa ja maailmassa.
Sdp on tulevaisuuspuolue, jolla on visioita. Näin yhteiskunnalliset uudistukset, kuten peruskoulu ja viisipäiväinen työviikko, ovat aina syntyneet.
Sdp on avoin kansalaispuolue, jossa on erilaisia tapoja vaikuttaa ja olla mukana.
EU:n demarit
Euroopan unionin parlamentissa sdp: n edustajat kuuluvat Euroopan sosialidemokraattiseen ryhmään, joka on parlamentin toiseksi suurin konservatiiviryhmän jälkeen. Nimenomaan EU-tasolla pidän tärkeänä kuulumisista juuri tähän ryhmään, joka vuoden 2009 vaaleissa kampanjoi otsikolla ”Ihminen ensin – uusi suunta Euroopalle”. Kuudeksi vaaliteemakseen Euroopan sosialidemokraatit ovat eurovaaliohjelmassaan nostaneet
1. talouden käynnistäminen ja uuden finanssikriisin synnyn estäminen
2. oikeudenmukaisempi tulonjako Euroopassa
3. Eurooppa johtavaksi voimaksi ilmastonmuutosta vastaan
4. sukupuolten välisen tasa-arvon puolustamaan ja edistäminen Euroopassa
5. tehokkaan siirtolaispolitiikan kehittäminen Euroopalle
6. Euroopan kumppanuusroolin vahvistaminen rauhan, turvallisuuden ja kehityksen puolesta
....
9. helmikuuta 2009 kello 0.39
[...] Uskon tekoihin. Uskon jatkuvaan liikkeeseen. Uskon, että aina löytyy ratkaisu. Uskon, että maailmaa voi muuttaa. Nyt, vuonna 2009 uskon, että erityisesti politiikan – siis meidän, sinun ja minun – täytyy pelastaa maailma. Ratkaisuja ja tekoja pitää etsiä yhdessä ja politiikan kautta. Siksi minä olen tässä kohtaa elämää päättänyt pyrkiä vaikuttamaan politiikan kautta. Osana tätä päätöstä pyrin suomalaisten edustajaksi Euroopan parlamentin vaaleissa 2009 SDP:n listalla. Puoluevalinnasta kerron lisää toisaalla tässä blogissa. [...]
9. helmikuuta 2009 kello 11.40
Ok, siinä suuria linjoja, miksi valitsit SDP:n. Mielenkiinnosta: miksi ei Vihreät? Miksi se ei ole tulevaisuuspuolue?
9. helmikuuta 2009 kello 23.01
Tulevaisuuden suuriin kysymyksiin varmasti lukeutuu ennen muuta globaali köyhyys ja epätasa-arvo, jonka syytä ovat myös monet kehitysmaiden ympäristöongelmista. Sosialidemokraattien ehdoton vahvuus niin Euroopassa kuin globaalilla tasolla on toimiva verkosto sekä luonteva yhteistyö toivon mukaan jatkuvasti edistyksellisemmäksi käyvän ja globaalisti lisää voimaa saavan ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Finanssikriisi osoittaa vain sen, että talousmalli, jossa pääomien liikettä säädellään ja demokratia asettaa talouden toiminnalle rajoja on nimenomaan tulevaisuutta. Hyvinvointivaltion rakentaminen ei ole vain kansallinen tehtävä.
9. helmikuuta 2009 kello 23.25
Ympäristökysymyksiin, ilmastoon ja energia-asioihin liittyen voisin varmasti olla Vihreä. Kukaan yhteiskunnallisesti vastuullinen yksilö, puolue tai liike, jollaisena siis sosiaalidemokratian näen, ei tänä päivänä muuta voi ollakaan. Se kertoo siitä, miten upeasti Vihreiden pienpuolueagenda on tullut osaksi mainstreamia. Esimerkiksi Eero Heinäluoma totesi kunnallisvaalien yhteydessä todella saaneensa viherherätyksen, kiitos esimerkiksi Johanna Sumuvuoren kanssa tekemänsä yhteistyön.
Näen kuitenkin, että erotuksena vihreisiin sdp on osa laajaa globaalia laajaa verkostoa. Se mahdollistaa vastaamisen aikamme suuriin globaaleihin (tulevaisuus)haasteisiin ja tuo esimerkiksi Euroopan parlamentissa vaikutusvaltaa. Menestyneitä vihreitä puolueita löytyy käsittääkseni Suomen lisäksi Saksasta ja Hollannista, jossain määrin Ruotsista. Muutoin vihreä liike on kansalaisjärjestötoimintaa ja poliittisena painostusvoimana toimimista lukuun ottamatta vähämerkityksellinen.
Vihreillä ei myöskään nähdäkseni ole selkeää ulko- tai puolustuspolitiikkaa. Talouspolitiikassa sdp ottaa laajemmin huomioon talouskasvun merkityksen hyvinvoinnin tuottamisessa ja sosioekonomiset kysymykset. Vihreiden osalta tuntuu, että eri edustajilla voi olla hyvinkin keskenään erilaisia näkemyksiä .
Toivoisin ehdottomasti Suomessa sdp:n ja vihreiden välille lisää yhteistyötä, koska monet tavoitteet ovat samansuuntaisia. Kiinnostavaa kehitystähän on nähty tässä mielessä Ruotsissa, missä sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmisto ovat ymmärtääkseni lähentyneet toisiaan. Voisiko tämä olla mahdollista myös Suomessa? Jutta Urpilaisen kannanotot ainakin korostavat ympäristö- ja työllisyyspolitiikan yhdistämistä. Euroopan tasolla Urpilainen on esittänyt ”ekososiaalisen markkinatalouden” kehittelyä ja ”vihreää talouskasvua”.
Palaan tähän aiheeseen vielä tarkemmin lähipäivänä, koska tämä on asia, jota olen paljon miettinyt ja sitä moni on minulta myös kysynyt.
10. helmikuuta 2009 kello 18.19
Olet Pilvi pelkistellyt kuvauksissasi näkemyksiäsi niin osuvasti, että on todella antoisaa aikaa odotella varsinaista ohjelman valmistumista ja olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa arvostetaan yksilöitä, heidän työtään ja aikaisempien sukupolvien ponnisteluja.
Nyt on uusien nuorten sukupolvien aika astua estradille. Mielellään sitä veteraani-ikäisenä on mukana kehittämässä yhdenvertaisuutta ja tukemassa saavutettujen koulutus-, sosiaali- ym. -toimintojen verkostoja ja palveluja.
Hyvä idea tämä tavoiteohjelman kehittäminen näin toimija- ja tukiverkoston kanssa yhdessä.
Hyvä tästä tulee!
11. helmikuuta 2009 kello 14.27
No kunhan sieltä SDPstä saadaan politiikasta raivattua ne “toinen-jalka-haudassa” olevat mummot ja ukit juomasta kaffetta niin voi puoluella olla jotain toivoa.
Hienoa kuitenkin, että saavat sinut riveihinsä yrittää. Aika kamala lista kielikurssilaisia sinne EU:n päätöselimeen on valitsemastasi puolueesta yrittämässä.
Heinäluoma joutaa pitämään majaansa sinne Aarniometsään, jos on vielä pystyssä…
Tsemppiä!
12. helmikuuta 2009 kello 8.57
Astalle tiedoksi, että Aarniometsä on pystyssä, mutta en kuulemani perusteella lähettäisi sinne Eero Heinäluomaa. Hän on toistuvasti esiintynyt osaavana ja perehtyneenä esim. ympäristö- ja ulkopolitiikka-asioissa. Kuten täällä jo totesin, esim. kunnallisvaalien yhteydessä olleessa paneelissa olin ilahtunut Johanna Sumuvuoren (vihr.) ja Heinäluoman samanmielisyydestä Helsingin asioissa. Pidin myös Heinäluoman suorasta tunnuksesta, että on saanut “viherherätyksen” esim. Johannan toiminnan ja perustelujen ansiosta. Olen kanssasi samaa mieltä, että poliittisessa kulttuurissamme on ongelma siinä, että tietyt – meille kovin vieraat – asetelmat ovat syntyneet 70-luvulla ja vaikuttavat esim. eduskunnan retoriikassa vahvasti edelleen. Samalla en tue ikärasistista ajattelua, koska tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat iältään nuoria ja ajatuksiltaan vanhoja ja taas päinvastoin. Vanhemman sosiaalidemokratiaan sen kansainvälisyyden ja tasa-arvokorostuksen myötä sitoutuneen ikäpolven joukossa on paljon edistyksellisiä ihmisiä, joiden tuki ja innostus on ollut oleellisesta oman poliittisen prosessini kannalta. Jatkan tästä aiheesta vielä tällä viikolla, koska se kiinnostaa kovasti.
12. helmikuuta 2009 kello 23.01
Palaan vielä Artturin (ja monen muun) esittämään kysymykseen miksi ei vihreät. Niinpä. Toisinaan tekisi mieli kysyä, miksi ei sdp?
Vihreys taitaa meidän aikanamme olla ennen kaikkea imagokysymys. Vihreitä kannattamalla saa positiivista identiteettiarvoa itselleen. Vähän provosoiden: äänestän vihreitä, olen siis eettinen, maailman tilasta huolestunut, aikaani seuraava ihminen.
Kun tätä tarkastelee suhteessa sosiaalidemokratiaan (ja vastauksena minulle esitettyyn kysymykseen, miksi ei vihreät) tulee tehneeksi havainnon, että vihreys sopii post-modernin ihmisen imagoon paremmin kuin demarius riippumatta poliittisen ohjelman sisällöistä. Vihreä voi olla ”casually”, siis ilman, että olisi mitenkään ”vakavasti poliittinen”. Vastaavasti nimenomaan imagollisesti ilmoitus demariudesta (esimerkiksi oma puoluevalintani sen jälkeen kun päätin pyrkiä vaikuttamaan politiikassa) on ikäänkuin jyrkkä elämäntaparatkaisu. Vähän kuin tulisi kaapista ulos tai ryhtyisi absolutistiksi.
Niinkuin jo aiemmin totesin uskon, että sdp:llä ja vihreillä on paljon jaettuja tavoitteita ja arvoja ja soisin puolueiden tekevän yhteistyötä PALJON nykyistä enemmän. Vihreiden joukossa on myös hyvin pätevää väkeä (ja monia arvostamiani kavereita). Uskon kuitenkin, että monet vihreitä kannattavien ajatuksista toteutuvat sosiaalidemokraattisen liikkeen perusarvoissa, jotka ovat itselleni keskeisiä. Lisäksi ei liene enää vakavasti otettavaa puoluetta, jolla ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen eivät olisi keskeisiä arvoja.
13. helmikuuta 2009 kello 9.16
Niinpä, miksi ei SDP? Itse en kuulu puolueisiin, mutta nuorehkona akateemisena miehenä äänestänyt viime aikoina vihreiden sijasta useimmiten demareita. Ja mitä enemmän on aikaa kulunut sitä varmemmaksi olen tullut nimenomaan tämän ratkaisun järkevyydestä.
On huomattava haasteiden globaalisuus. Vihreä liike ei valitettavasti ole kovin uskottava näiden asioiden ajaja. Vihreitä löytyy parista länsimaasta -ja that’s it. Siellä missä keskustellaan leivästä ja demokratiasta ei vihreitä näy. Erityisen keskeiseen asemaan nämä kysymykset asettuvat eurovaaleissa. Vihreitä arvoja on huomattavasti järkevämpää edistää esimerkiksi sosialistien ryhmässä, ja käytäntö, toimeenpanohan ratkaisee.
Toinen syy miksi olen vieraantunut vihreistä on liikkeen pohjavirtauksena liikkuva ilmeinen porvarillisuus. Vihreys on liian usein egotrippailua, helppo tapa hankkia itselleen hyvä omatunto. Tämän seurauksena politiikkakäsitys muodostuu helposti hyvin yksilökeskeiseksi. Samalla tahtoo unohtua se fakta että muutosta saadaan aikaan vain laajamittaisella yhteistyöllä ja laajojen kansalaispiirien kannatuksella. Tähän soveltuu huonosti akateemisten vihreiden keskuudessa kovin yleinen halveksunta tavallisia työntekijöitä ja heidän järjestöjään kohtaan.
Edellä mainittu ei ole tarkoitettu yksin kritiikiksi vaan myös kehittämisehdotukseksi vihreän liikkeen suuntaan. Jokaisessa suomalaisessa puolueessa on kehittämisen varaa, ja paljon.
16. helmikuuta 2009 kello 17.21
Artikuloinet Jutta Urpilaisen agendan paremmin kuin hän itse. Myös kohtaat kysymyksen ”miksei vihreä?” hyvin. Samoista syistä en olisi itse vihreä.
Mutta nyky-Suomessa Sinun on myös vastattava kysymykseen ”miksei Perussuomalainen.” PS-puolue on tällä hetkellä äänestäjien silmissä uskottavin vaihtoehtoinen oppositiopuolue. Näköjään ei kukaan Suomessa halua vastata tähän kysymykseen ”mikei PS.” Pelottaako Sinuakin?
17. helmikuuta 2009 kello 7.39
Kysymys on toki suunnattu Pilville, mutta ajattelin silti kommentoida perussuomalaisia lyhyesti itsekin. Tottakai ihmiset “arvostavat” Timo Soinin tapaa tehdä politiikkaa. Tarttuvia rempseitä juttuja sekä selkeästi erottuva linja. Minustakin se on politiikan tekotapana hyvä. Sen sijaan aivan toinen asia on pitäisikö tuota linjaa kannattaa siten, että kyseinen henkilö tai hänen puolueensa päätyisi aidosti hoitamaan asioita. Tätä en usko lopulta kovinkaan monen suomalaisen toivovan. PS on protesti-ilmiö, joka elää oppositiosta ja kaiken vastustamisesta. Tällä on viihde- ja tietynlainen “unilukkarin” arvonsa, mutta mikäli ihmiset haluavat jotain tapahtuvan, se tapahtuu perussuomalaisten kautta korkeintaan välillisesti. Ja kaikki sen myös tietävät.
17. helmikuuta 2009 kello 7.57
Eero tuo esiin näkökulman, joka voisi olla omani: poliittisesti en koe omakseni protestiliikkeen henkeä, jota hyvin ilmentää Perussuomalaisten “Missä EU siellä ongelma” -slogan, joka pitäisi saada kuulumaan “Missä EU siellä mahdollisuus”. Yleisesti ottaen helppo vastaus miksi ei PS on ulkopoliitiikan vähäisyys/olemattomuus, jos vaikka menet tarkastelemaan puolueen kotisivuja. Samalla minusta ei pidä vähätellä puolueen suosiota ja kyllä perussuomalaisia pitää kiittää siitä, että Suomessa vihdoin keskustellaan maahanmuuttoasioista enemmän. Tarvetta keskustelulle kuvastaa se, että käsitteet pakolainen ja maahanmuuttaja menevät usein sekaisin jopa mediassa.
17. helmikuuta 2009 kello 8.22
[...] Politiikan Pelastusohjelma avattiin maanantaina 9.2.2009. Viikossa kirjoituksia on kertynyt kymmeniä ja paljon paljon arvokasta tietoa. Haaste jatkuu: mitä sinä tekisit, mitä ehdotat? Vasemmalla aiheet, keskustelua käydään parhaillaan esimerkiksi maaseudusta, tutkimuksesta, tasa-arvosta ja demareista. [...]
17. helmikuuta 2009 kello 16.00
Pilvi, Eero, ja sadattuhannet muut: PS ei ole ohimenevä ilmiö.
Sen nousu perustuu suomalaisen ja sanoisin myös muiden eurooppalaisten maiden nationalismin peruskiveen: tribalistiseen vierasvihaan. Pilvi on kokenut tämän tribaalisuuden pimeimmän puoluen Balkanilla.
20 vuotta sitten ei ollut tilausta ksenofobiselle puolueelle Suomessa, sillä kaikki puolueet olivat ksenofobisia. Nyt on, kun Suomen maltillinen oikeisto haluaa maahanmuuttajia saadakseen halpaa työvoimaa Suomeen ja punavihreät haluavat lisää ”eksoottisuutta” arjessa, on PS:n kaltaiselle puolueelle tilausta.
Kiittää perussuomalaisia maahanmuuttoa koskevan keskustelun nostamisesta on mielestäni sama kuin 1930-luvulla kiittää natseja antisemitismiä koskevaa keskustelun lisäämisestä.
Vai tarvitaanko Suomessa aina ääriliikkeitä keskustelun herättämiseksi??
17. helmikuuta 2009 kello 16.34
Eerolle jälkikirjoitus—PS:n “politiikan tekotapa” myös ajaa maahanmuuttajia Suomessa yhä vaikeampaan ahdinkoon. PS:n politiikalla ON välitön vaikutus.
18. helmikuuta 2009 kello 14.29
Eilinen ajankohtainen kakkonen Jason (ks. yle.fi/areena) kertoo kaiken siitä, miksi minusta on “kiitettävä” keskustelun nostamisesta. Toisin sanoen olemme kovin pintatasolla, koska mitään kunnon yhteiskunnallista keskustelua ei ole käyty (ja sinulla on näkemys miksi). Suomi Minusta 30-luku-vertauksesi siis ei toimi, koska en nyt puhu rasismi-keskustelun nostamisesta, vaan yleisen ja kokonaisvaltaisen maahanmuuttokeskustelun, jonka jälkeen toivoisin suomalaisten alkavan hahmottaa esim sen, että muiden maiden kansalaisia Suomessa 2007 tilaston mukaan noin 130.000. LIsäystä edellisestä vuodesta yli 10.000 henkilöä, josta pakolaisina maahan tulleita 1800 eli alle 20% 2006-2007 tulleista maahanmuuttajista. Toisin sanoen: valtaosa maahanmuuttajista on sinun kaltaisiasi erinäisistä syistä eri maissa liikkuvia ihmisiä! Toinen keskustelu on se, miten järjestelmä toimii ja ei toimi, jos turvapaikan hakijoita on 1500 ja kielteisen päätöksen saaneita reilusti yli puolet ja varsinaisen turvapaikan saaneita vain 68. ks. tilasto. Ehkä tässä juuri esimerkki kv. sopimuksesta, joka kylmän sodan aikana oli tarpeen, mutta on hankala ja tehtäisiin nyt toisin.
18. helmikuuta 2009 kello 22.52
Pilvi hei!
Kiitän kärsivällisyydestä. Epäilen, että alamme puhua toistemme ohi.
1. On hyvä, että tiedotusvälineet alkavat antaa kovia faktoja Suomessa asuvista ulkomaalaisista. Mutta medialla on ollut nämä faktat hallussaan jo pitkään. Miksi media tuo tällaisen tiedon esiin vasta kun ääriliikke saa nostetta? Miksi Suomessa tarvitaan ääriliikkeitä synnyttääkseen mitään keskustelua?
2. Pidät maahanmuuttoa koskevaa keskustelua erillisenä rasistisesta tai rasismia koskevasta keskustelusta. Minusta se on yhtä ja samaa. Maahanmuuttoa koskeva keskustelu Suomessa on ollut niin vaikea juuri ihmisten ennakkoluulojen takia.
3. Tämä koko maahanmuuttoa ja rasismia koskeva keskustelu paljastaa aika paljon suomalaisen demokratian, nationalismin, ja kansalaisyhteiskunnan pimeitä puolia, myös sellaisia, joilla ei ole pinnalta katsoen suoraa kytkentää maahanmuuttoon tai rasismiin. Siksi tämä on mielestäni tärkeä asia. Ehkä samasta syystä poliitikot eivät halua osallistua siihen paitsi PS.
4. Kautta maailman pakolaispolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka perustuvat entisaikojen malleihin. Nykyajan tosiasioita ei haluta tunnustaa. Esimerkiksi USA:ssa on niitä, jotka haluavat karkoittaa kaikki maassa laittomasti asuvat. Miten karkoitat 12-20 miljoonaa? Tämä sama massakarkoitusta ajava porukka valittaisi heti tällaisen karkoituksen jälkeen vihannesten huiman hinnannousun takia. Maaliskuussa USA aikoo palauttaa 14,000 liberialaista pakolaista Liberiaan. Monet ovat asuneet tässä maassa sitten 1990-luvun alun. Monien lapset ovat USA:n kansalaisia. USA siis karkoittaa omia kansalaisiaan.
2. maaliskuuta 2009 kello 16.02
Lähetin tekstiviestin kampanjastasi tutulle nelikymppiselle maisterille, jonka tiedän demariksi. Vastaus oli muuta kuin odotin: Olen jättänyt demarit viime joulukuussa. 20 vuotta äänestin ja 9 vuotta oli jäsen. SDP:llä ei ole mitään uusia visioita vaan se on vanhoillinen puolue.
Tämä tuntuu olevan ajan sävel, valitettavasti.
2. maaliskuuta 2009 kello 20.23
No, ajan sävel voi olla muuttumassa, viime vuonna demareihin liittyi enemmän väkeä kuin vuosikausiin. Ennen muuta se muuttuu uusien hyvien ihmisten mukaantulon myötä. Ihmisethän puolueet tekevät.
Mitä tulee visioihin, niin Urpilaisen taannoinen tulevaisuusnäkymä Helsingin Sanomissa sisälsi melkoisesti kunnianhimoista tavoitteenasettelua. Jalkautukseen toki kannattaa siihenkin kiinnittää huomiota.
4. maaliskuuta 2009 kello 10.27
Aulis, ehkä nelikymppinen maisteri vielä antaa mahdollisuuden? Ymmärrän häntä kyllä, mutta ehkä juuri tässä on hetki ja kohta, jolloin visioille alkaa tulla enemmän sekä tilaa että kysyntää. Oppositioaika antaa siihen yhdessä yleisesti tunnustetun “kriisin” kanssa mahdollisuuden. Itse ajattelin, että ensin, että liityn puolueeseen, JOS se pystyy muuttumaan ja uusiutumaan. Muutin kuitenkin ajatteluani ja liityin 2008 alkupuolella, koska halusin antaa jäsenyyden kautta tukeni muutosprossille.
11. maaliskuuta 2009 kello 9.39
Miten kehitysyhteistyö ja kehityspolitiikka tulevat näkymään Politiikan pelastuskampanjassa? Eilen Kehyksen koordinlima kansalaisjärjestöjen EU-vaalikampanja lanseerasi oman EU-vaalijulistuksensa http://www.kehys.fi/etusivu. Järjestöt listaavat minusta hyviä pointteja ja vinkkejä meppien vaikuttamiseen. Miten sinä näet EU:n roolin kehityspoliittisena toimijana?
12. maaliskuuta 2009 kello 9.36
Keskustelin eilen STTK.n pj:n Mikko Mäenpään kanssa ja hän vinkkasi “Miksi sdp?” -keskustelun jatkoksi “SDP:n osattava puhutella vaurastuvaa keskiluokkaa” -kolumninsa viime syksyltä.
28. maaliskuuta 2009 kello 17.45
Olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia Unto Hämäläisen kolumni la-aamun HS sivulla 2 herättää Politiikan Pelastusohjelman keskustelijoissa.
13. huhtikuuta 2009 kello 13.19
Tämä video on teille kaikille, jotka sanotte että Pilvi olisi yes mutta Demarit ei käy.
Valitsin demarit koska jaan sellaiset sosialidemokraattiset perusarvot kuin kansainvälisyys, tasa-arvo ja ihmisten yhdenvertaisuus. Ja kun puhutaan EU:sta niin parlamentissa on kaksi suurta ryhmää konservatiivit ja sosialidemokraatit. Jos Suomen eurovaaleissa siis haluaa oikeasti vaikuttaa, kannattaa oikeastaan äänestää konservatiiviryhmään kuuluvaa kokoomusta tai demareita. Itse en voisi kuvitella olevani samassa ryhmässä esim. konservatiivien italialaisen Silvio Berlusconin kanssa. Siksi siis demarit, koska haluan oikeasti vaikuttaa asioihin EU:ssa. Ison ryhmän osana mutta suomalaisten edustajana.
20. huhtikuuta 2009 kello 20.39
PT: “Ja kun puhutaan EU:sta niin parlamentissa on kaksi suurta ryhmää konservatiivit ja sosialidemokraatit. Jos Suomen eurovaaleissa siis haluaa oikeasti vaikuttaa, kannattaa oikeastaan äänestää konservatiiviryhmään kuuluvaa kokoomusta tai demareita.”
Ja jos oikeasti haluaa vaikuttaa Suomen politiikkaan, niin kannattaa äänestää kokkareita, kepua tai demareita? Onneksi on vaihtoehtoja itsenäisesti ajatteleville. Torsti vaikuttaa nyt tavalliselta pyrkyriltä. Harmi, olen nauttinut suuresti hänen Sankarimatkailijakirjoistaan. Ääneni taitaa kuitenkin mennä Johanna Sumuvuorelle, joka edustaa vakavasti otettavaa puoluetta eikä fantsun imagon tarpeessa olevaa äijäkerhoa.
21. huhtikuuta 2009 kello 5.18
Voi voi Mikaela. Vakavasti otettava puolue ja vihreä liitto ovat kyllä toistensa vastakohtia. Katsoisit nyt hieman vaikkapa tämän hallituksen taivalta. Johanna Sumuvuori on mukana kannattamassa hallitusta joka ajoi läpi Lex Nokian, muuttaa yliopistolakia siten, että yksityisten pääomapiirien vaikutusvalta moninkertaistuu, ei hyväksy kattoa vaalirahoitukseen ja joka tulee hyväksymään ydinvoiman lisärakentamisen. “Itsenäisesti ajattelevat” alkavat jo herätä huomaamaan, että vaikka imagosyistä voisikin olla mukava äänestää Ultra Bran sanoittajan puoluetta, on se sisällöllisesti tuhoisaa. Tervetuloa avaamaan silmät.
21. huhtikuuta 2009 kello 5.27
Mikaela, minusta Pilvi on näillä sivuilla ja muuallakin perustellut hyvin sitä, miksi hän halusi tulla mukaan sosiaalidemokatiaan. Tasa-arvon, vapauden ja solidaarisuuden perusarvojen lisäksi kokee tärkeäksi sosiaalidemokratian kansainvälisyyden, josta hänellä on vahva kokemus Balkanilta.
Mitä sitten tulee Euroopan parlamentin toimintaan, on muistettava, että parlamentin jäsen saa työedellytyksensä omalta ryhmältään ja ryhmien koko vaikuttaa, kun esimerkiksi mietintöjä jaetaan. Käytössä on pisteytysjärjestelmä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että merkittävimmät mietinnöt menevät suurimpien ryhmien jäsenten valmisteltaviksi ja oma valiokuntaryhmä sitten päättää, kuka sen jäsenistä saa vastuun mietinnön kirjoittamisesta ja sen eteenpäin viemisestä parlamentissa. Samoin puheaika parlamentin täysistunnossa jaetaan ryhmien suuruuden mukaan ja ryhmä päättää puhujasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi pieniin äärilaitojen ryhmiin kuuluvat edustajat eivät juuri kuulu eivätkä näy parlamentin työssä. Se näyttääkin sopivan monelle heistä, joiden poliittisen vaikuttamisen pääpaino on kotimaisessa näkyvyydessä ja räväkkyydessä.
MInusta on kiistatonta, että suuri ryhmä tarjoaa Euroopan parlamentissa parhaat vaikutusmahdollisuudet. Niiden käyttäminen edellyttää kuitenkin osaamista, pitkäjänteisyyttä sekä hyviä sosiaalisia taitoja. Pilvillä on niitä kaikkia. Mutta totta kai Euroopan parlanmentissa tehdään myös yhteistyötä yli ryhmärajojen. Se on siellä vielä luontevampaa kuin Suomessa, koska parlamentissa ei ole hallitus-oppositiorajaa. Jacob Söderman arvioi Pilvin kampanjan avajaistilaisuudessa, että yksi Pilvin vahvuuksista liittyy juuri verkottumiseen yli ryhmärajojen.
Itseäni innostaa Pilvin tukemisessa monen muun asian lisäksi, että hän parlamentissa haluaa toimia niin, että uudet jäsenmaat tulevat entistä tasaveroisimmiksi toimijoiksi. Isojen vanhojen jsenmaiden ja pienten uusien jäsenmaiden suhde ei ole vielä valitettavasti sellainen kuin se pitäisi. Taitava suomalainen meppi voi olla tässä hyvä sillanrakentaja. Itse toimin laajentumisen aikana sosiaalidemokraattisen ryhmän Willy Brandt -ohjelman johtoryhmässä. Ohjelma oli tarkoitettu tasoittamaan tietä uusille jäsenmaille, jotta Brandtia lainaten “se, mikä kuuluu yhteen,kasvaisi yhteen”. Kiersin projketin puitteissa paljon uusissa jäsemaissa ja minusta juuri suomalaisen oli luontevaa jakaa jäsenyyskokemuksia uusien maiden edustajien kanssa.
Entisen Jugoslavian ja EU:n suhteet nousevat yhä keskeisimmiksi tulevalla parlamenttikaudella. Niiden kehittämisessä tarvitaan Pilvin kokemusta Balkanilla. Uskon, että Euroopan parlamenntti sitä haluaa käyttää. Tunnen hyvin saksalaisen kristillisdemokraatin Doris Packin, joka on vuosia johtanut europarlamentin ja entisen Jugoslavian alueen parlamentaarikkojen yhteistyötä ja Pilvikin on hänet kohdannut Balkanilla, jossa Doris on näkyvä hahmo. Saatan mainiosti kuvitella Pilvin hänen rinnalleen tai työnsä jatkajaksi.
21. huhtikuuta 2009 kello 7.49
Ulpulle. Balkanin osalta olen seurannut joitakin vuosia Doris Packin (kris.dem) raportointia sekä eri yhteyksissä nähnyt hänen esiintymisiään paneeleissa jne ja todella toivon ettei PT seuraa hänen toimintatapojaan. DP:n pintapuolisuus ja asenteellisuus mm.Kosovo-kysymyksissä tarvitsisi työnjatkajaa jolla toivoisin olevan ehkä päinvastaiset kvaliteetit.
Brysselissä todllakin tarvitaan taitavaa verkottumiskykyistä yksilöä; vaikka tällainen jostain kumman syystä (teoreettinen vaihtoehto) ei läpi menisikään niin äänen tipahtaminen demarien yhteiseen pottiin ei sekään ole huonoimpia vaihtoehtoja.
21. huhtikuuta 2009 kello 8.44
Hei Ari, en ryhdy arvioimaan tässä Doris Packin persoonaa ja lähestymistapoja. Tunnen hänet hyvin, koska teimme yhdessä töitä parlamentin koulutus-, kulttuuri- , nuoriso- ja urheiluvaliokunnassa. Nostin hänen nimensä esiin, koska parlamentaarikoilla voi olla myös unionin ulkopuolella näkyvyyttä ja merkittävyyttä. Itsekin jouduin aikoinaan parlamentin Slovenia-esittelijänä aikoinaan käymään keskusteluja mm. Italian ulkoministerin kanssa toisen maailmansodan ajalta Italian ja Slovenian välille jääneistä kiistakysymyksistä, jotka suorastaan uhkasivat Slovenian ja EU:n ensimmäisen sopimuksen syntyä.
Pilvin kokemus ja analyyttisyys Balkaniin liittyvissä kysymyksissä on tietysti aivan omaa luokkaansa. Pilvi on toiminut siellä sekä tutkijana että käytännön töissä sekä hallitsee myös alueen kielet. Kehitys entisen Jugoslavian alueella on aivan ratkaisevan tärkeätä koko maanosan vakauden kannalta ja olisi todella hyvä, että EU saisi Pilvin osaamisen käyttöönsä.
Kosovon kysymyksessä Pilvillä on minun näkemykseni mukaan viisas ja vivahteikas lähestymistapa, mutta hän voi kertoa siitä itse.
28. huhtikuuta 2009 kello 9.42
Kiitos Pilvimainoksestasi Lohjan Kokoomuksen web-sivuilla!
Rajatessasi yhteistyökumppaneita ulos tähän tapaan: “Itse en voisi kuvitella olevani samassa ryhmässä esim. konservatiivien italialaisen Silvio Berlusconin kanssa.” jätät EU-parlamentin suurimman ryhmän pois sopimuskumppaneittesi joukosta. Veto on muutoinkin populistinen, sillä Signore Berlusconi ei enää EU-parlamenttiin muilta kiireiltään ehdi.
Muilta osin toivotan Paavo Lipposen linjoilla pysyvälle fiksulle demariväelle oikein hyvää vaalionnea ja kesää!
28. huhtikuuta 2009 kello 22.27
EU-parlamentin toistaiseksi suurin ryhmä eli Kansallisen Kokoomuksen tukema EPP on erikoinen kokoonpano puolalaisia abortinvastustajia, italialaisia mafiosoja, brittiläisiä uusliberaaleja jotka tosin jättävät ryhmän ja ranskalaisia verrattain täysjärkisiä gaullisteja. Viime vaalikaudella Kokoomuksen europarlamentaarikot ovat mm. äänestäneet ilmastonmuutoksen hillintää vastaan, pidempien työaikojen puolesta ja vuokratyövoiman parempia oikeuksia vastaan. Ollaankohan Lohjalla tietoisia tästä?
Mutta kysymys kuuluu myös, onko Orleansin neitsyt todella tyytyväinen Berlusconin linjaan ja katsoo, että Kokoomus on todela samaa porukkaa hänen kanssaan? Näinhän teknisesti on, mutta onko näin myös henkisesti?