Tänään vieraskynän on kirjoittanut julkishallinnon viestintäsuunnittelija Inka Leisma.

Kun ajattelet julkishallintoa, mikä on ensimmäinen mieleesi tuleva ajatus tai mielikuva?

Minulle tulee mieleen harmaa.

Ei nopea ääripää, ei musta, ei valkoinen, vaan monesti kompromissi, ratkaisu, jonka pitää palvella montaa eri tarkoitusta. Ei välttämättä joka hetki läpinäkyvä, mutta sellainen vakaa ja tasainen. Hyvä perusratkaisu, jonka keskinopeus sopii monelle.

Työskentelen itse julkishallinnossa ja näen joka päivä, miten ihmiset tekevät hartiavoimin töitä kansalaisten palvelemiseksi. Ja siitä huolimatta oma ajatukseni julkishallinnosta on jotenkin harmaa.

Miksi?

Koska viimeisten vuosikymmenten vauhti on ollut niin hurja, että olen muuttunut vauhtisokeaksi. Ajattelen, että julkishallinnonkin pitäisi toimia vauhdikkaammin ja dynaamisemmin.

Elämme niin kiihkeän teknologisen kehityksen aikaa, että monet julkisen puolen verkkoasiointipalvelut näyttävät jäävän kaupallisten sovellusten jalkoihin.

Lähikaupan seinään teipattu jättimäinen, kuvallinen ostoslistapalvelu, josta voi tilata ostokset suoraan kotiovelle toimitettuina, viestii, että kaikki voidaan antaa minulle nyt. Jos minulla ei ole varaa lähikaupan ostoskassiin, saan pikavipillä heti lisää rahaa. Helppoa!

Mutta hetkinen. Lähikauppa haluaa kohdata sinut asiakkaana, jotta voit tuoda heidän kassaansa enemmän rahaa kuin naapurikaupan kassaan. Pikavippipalvelujen tarkoitus on lainata sinulle pieni määrä rahaa, jotta voit maksaa heille suuren määrän rahaa takaisin.

Julkisilla varoilla tuotetun verkkopalvelun tarkoitus on todennäköisesti helpottaa ja nopeuttaa sinun elämääsi. Sen tarkoitus ei ole tuottaa rahaa palveluntarjoajalle.

Lähikaupan ostoslistapalvelua käyttää samaan aikaan ehkä muutama kymmenen tai sata ihmistä. Julkista verkkoasiointipalvelua haluavat joskus käyttää samaan aikaan tuhannet ja taas tuhannet ihmiset. Jos kohderyhmä on muutaman kymmenen tuhannen ihmisen sijaan viisi miljoonaa ja palvelun sisältö koskee kauppalistan sijaan lailla säädeltyjä asioita, palvelulle asetettavat vaatimukset ovat aikamoiset.

Julkisen sektorin ei ehkä kannatakaan ratsastaa jokaisen päivän vaihtuvalla trendillä. Hitaampi sykli on ihan ymmärrettävä. Jos toiminta rahoitetaan julkisin varoin, sitä sitoo erinäinen määrä suunnitteluun ja raportointiin liittyviä reunaehtoja. Lisäksi lainsäädäntö sitoo erilaisia palvelujen ja tavaroiden hankintoja hyvin tiukasti – ja näin on hyvä, koska julkisen rahankäytön tulee olla läpinäkyvää.

Vauhtisokeudessa on kuitenkin se hankaluus, että sitä ei itse useinkaan tunnista. On helppo narista hitaasti toimivasta mobiilisovelluksesta, koska ajatus kaupallisuudesta on niin läpitunkeva. Minä maksan tästä, minulla on oikeus! No, monessa maassa on aivan normaalia viettää tuntikausia jollain luukulla jotain jonottaen, koska joku leima tarvitaan, jotta voidaan saada jonottaa jotain toista leimaa jollain toisella luukulla. Lisää vain perspektiivi, ja huomaat, että meillä moni asia hoituu itse asiassa aika kivasti.

Vaikka yhteisesti sovitut pelisäännöt asettavat julkishallinnon toimintanopeudelle joitakin rajoitteita, kiitolaukkaa etenevä teknologinen kehitys antaa suuren määrän mahdollisuuksia tehdä asioita uusilla tavoilla.

Toivonkin, että näemme lähitulevaisuudessa vähemmän virkamiestyöryhmiä ja enemmän aloitteita, joissa kansalaisilta kysytään, miten sinä tämän tekisit. Se ei ole harmaata, vaan askel kohti valoisaa valkoista.