Miksi politiikka?
8.2.2009 - Pilvi Torsti
Videoblogissa: politiikan pelastusohjelman peruslähtökohdat eli miksi tässä ajassa valitsin politiikan ja miksi politiikka täytyy pelastaa, jotta politiikka voi pelastaa maailman.
Uskon tekoihin. Uskon jatkuvaan liikkeeseen. Uskon, että aina löytyy ratkaisu. Uskon, että maailmaa voi muuttaa. Nyt, vuonna 2009 uskon, että erityisesti politiikan – siis meidän, sinun ja minun – täytyy pelastaa maailma. Ratkaisuja ja tekoja pitää etsiä yhdessä ja politiikan kautta. Siksi minä olen tässä kohtaa elämää päättänyt pyrkiä vaikuttamaan politiikan kautta. Osana tätä päätöstä pyrin suomalaisten edustajaksi Euroopan parlamentin vaaleissa 2009 SDP:n listalla. Puoluevalinnasta kerron lisää toisaalla tässä blogissa.
Miksi politiikan siis pitää pelastaa maailma nyt? Aikamme kysymykset ovat vaikeita ja monimutkaisia. Finanssikriisi, joka on johtamassa maailmanlaajuiseen lamaan, ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit, kehitysmaiden köyhyys, energia vaativat kaikki ylikansallisia ratkaisuja ja yhteistoimintaa, siis politiikkaa. Maailma ei ole valmis, päinvastoin. Nyt tarvitaan näkemyksellisyyttä ja halua muuttaa maailmaa.
Kuulun 1990-luvulla aikuistuneisiin ikäpolviin. Päästessämme koulusta kylmä sota oli päättynyt ja Suomi voittamassa laman. Israelin ja palestiinalaisten välille oli saatu sopimus. Politiikka tuntui menneen maailman vaikutuskeinolta. Me suuntasimme tarmomme järjestöihin, yritysmaailmaan ja projekteihin.
Itse olen suunnannut energiani erityisesti entisen Jugoslavian rauhankehityksen vahvistamiseen ensin toimittajana, sitten tutkijana. Lopulta olin perustamassa Bosnia ja Hertsegovinaan ensimmäistä lukiota, jossa kaikkien kolmen kansanryhmän nuoret -- bosniakit, kroaatit ja serbit -- istuivat ensi kertaa sodan jälkeen samalla tunnilla.
Nyt, tai oikeastaan jo vuosia, on tuntunut siltä, että tuo oman aikuisikäni peruslähtökohta on täysin muuttunut, peräti romahtanut. Maailman tila on pitkään jatkuneesta talouskasvusta huolimatta monella tapaa murheellinen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut ja sitä seuranneet Afganistanin ja Irakin sodat lopettivat myönteisen kehityksen. Uskonnollisesta fundamentalismista ja terrorismista on tullut meitä kaikkia koskeva uhka. Keskelle Eurooppaa paleltuneet ihmiset tekivät energiakriisin uhkasta todellisen. Ilmastonmuutos etenee ja finanssikriisi uhkaa ajaa maailman globaaliin lamaan. Suomi on vaurastunut talouskasvun myötä nopeasti, mutta samalla hyvinvointiyhteiskunnan takaama tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on kyseenalaistunut.
Siksi siis politiikka ja EU-vaalit. Koska maailman ongelmat ovat vaativat laajaa yhteistoimintaa sinulta, minulta, meiltä –politiikalta. Kansalaisten, järjestöjen ja yritysten voimia kokoamaan tarvitaan tämän päivän ongelmien keskellä politiikkaa. Euroopan unionin kaltaista toimijaa tarvitaan, koska kaivataan laajoja kansainvälisiä ratkaisuja. Siis: Politiikan täytyy pelastaa maailma.
Jotta tämä on mahdollista, myös politiikka täytyy pelastaa. 20 vuotta jatkunut tilanne, jossa äänestysinto koko ajan laskee, ei voi jatkua. Politiikan pitää tuntua tarpeelliselta, omaan elämään kuuluvalta ymmärrettävältä asialta, joka perustuu yhdessä tekemiseen. Ehkä politiikka voisi olla jopa hauskaa? Innoittavaa? Iloista? Kuulua kaikille? Tässä ajattelussa poliitikkojen tulisi tuntua ennen kaikkea kansalaisten valitsemilta edustajilta. Euroopan parlamentti on ainoa osa Euroopan unionia, johon kansalaiset valitsevat suoraan edustajansa. Puhutaan siitä lisää täällä.
Tervetuloa politiikanpelastusohjelmaan, jossa toivon meidän keskustelevan politiikan asioista, politiikan arvoista ja politiikan toimintatavoista.
....
9. helmikuuta 2009 kello 10.10
Jaan Pilvin kokemuksen 1990-luvun post-poliittisesta hengestä, jossa poliittiset puolueet vaikuttivat etäisiltä. Valtio-oppineetkin kirjoittelivat teoksia, joissa pohdittiin, kuinka nopeasti valtio menettää merkityksensä.
(Täällä nykyisessä kotimaassani Ranskassa ei tosin tunnu siltä, että politiikan ylivalta olisi koskaan väistynytkään. – Joka ikinen aamu alkaa poliitikkohaastattelulla kaikilla kanavilla telkkarissa ja radiossa.)
Nyt politiikka tekee uutta tulemista ja talouskriisi luo sille tilaa. Mutta pystyykö politiikka uusiutumaan, jotta se tuntuisi aidosti tärkeältä ja toimivalta tavalta tehdä yhteisiä päätöksiä?
Kun olen itse vain katsonut ja arvioinut sivusta toimittajana, olisi kiinnostavaa kuulla erityisesti niiltä, jotka toimivat aktiivisesti järjestöissä, mikä heidän kokemuksensa tämän ajan tarpeista on esim. kehy- ja sosiaalialalla. Mitä puoluepolitiikalta odotetaan? Millaisia olisivat paremmat poliitikot?
Matias
9. helmikuuta 2009 kello 18.38
Itse vasta 2000-luvun puolella aikuisuuteen törmänneenä jaan Pilvin kokemuksen hieman eri vinkkelistä. Kansalaisjärjestöt ja vapaat sosiaaliset liikkeet olivat vakiinnuttaneet asemansa uskottavana vaikutuskanavana, puolueet edustivat politiikan nurjaa puolta. Järjestöjen merkitys tunnustettiin, ja muutamaa onnistumista, kuten maamiinasopimusta pidettiin merkkeinä uudesta ajasta. Kuitenkin usein kampanjoiden menestys mitattiin maailman muuttumisen sijaan lähinnä palstamillimetreinä mediassa.
Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että niissä eksoottisissa puolueissa kai olisi suorat väylät vaikuttamiseen ja vastuuseen, ihan valmiina ilman että tarvitsisi ruveta itse värkkäämään nettisivua ja tiedotusrinkiä ihan alusta. Sittemmin olen todennut, että niissä väylissä on mutkia ja puolueet kaukana ideaalista. Ennen kaikkea pulaa tuntuu olevan ihmisistä, jotka jakaisivat halun tehdä ja ajatuksen oikeudenmukaisuudesta toiminnan taustalla. Tällaiset ihmiset ovat karanneet seksikkäämpiin jengeihin.
Ehkä Pilvin ehdokkuus rohkaisee ajattelevia ihmisiä lähestymään puoluepolitiikkaa. Toivottavasti myös puolueissa vaikuttavat ihmiset rohkaistuvat ajattelemaan poliittisen toiminnan motiiveja ja uusia muotoja.
Oho, tuli paatosta, vaikka toivoin toimintaa ja konkretiaa. Sitä odotellessa.
9. helmikuuta 2009 kello 23.18
Näin itse nimenomaan puoluepolitiikan kautta vaikuttamaan lähteneenä on mielenkiintoista vertailla Reetan ilmaisun mukaan vapaita sosiaalisia liikkeitä sekä puolueita vaikuttamisen väylinä.
Puoluetoiminta on kansalaisjärjestötoimintaan verrattuna varmasti usein hidasta ja kankeaa. Suuret järjestöt, joiden toiminta nojaa vahvasti sääntöihin sekä muodollisten elimien päätöksiin on, tekisi mieli kirjoittaa väistämättä, melko hidasta, ainakin mikäli halutaan vahvasti vaikuttaa kokonaisen yhteiskunnallisen liikkeen itseymmärrykseen. Itsemäärittelyyn vaikuttaminen taas on usein miltei välttämättömyys todella selkeän ja oikean muutoksen tapahtumiseen. Tästä on kyse esimerkiksi ekologisen haasteen ymmärtäminen kaiken politiikan yhdeksi reunaehdoksi, tai lähtökohtaisesti globaalin näkökulman huomioonottaminen talous- tai työmarkkinapolitiikasta keskusteltaessa.
Toisaalta tavoitteet, ainakin kun kyseessä ovat usein laajat reformit, ovat usein aidosti monitahoisia ja vaativat uskottaviksi ja aidosti läpiviemiskelpoisiksi muuntuakseen perinpohjaista keskustelua. Puolueet tarjoavat erinomaisen väylän tämän keskustelun kanavointiin demokraattiseen järjestelmään jossa päätöksiä aidosti tehdään. Voisikin todeta, että puoluetoiminnassa tavoitteiden edistäminen saattaa usein olla hitaampaa kuin vaikkapa yhden asian liikkeissä, mutta tulosten saavuttaminen todennäköisempää. Toki tätä tulosten tekoa nopeuttaisi se, jos järjestöaktiivit ja muutkin aktiiviset kansalaiset löytäisivät puolueet ja tulisivat toimimaan niissä.
Parhaimmillaan puolueet voisivat avautua vaikuttamisen osalta jäsenilleen ja muille kansalaisille aivan uudella tavalla. Web tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia reaaliaikaiseen keskusteluun ja sisältöjen syventämiseen entistä laajemmalla väelle. Toinen kysymys koskee yhteiskunnallista koulutusta. Ihmisiä on valtaistettava. Ehkä tällä saralla, enemmän kuin millään muulla, puolueet ovat omasta syystään menettäneet asemaansa kansalaisjärjestöille.
Itse toivon Pilvin ehdokkuuden osoittavan tiede-elämässä ja järjestöissä toimiville ihmisille sen, että puolueet ovat kiinnostuneita heidän näkemyksistään ja haluavat toivottaa tekijäihmiset tervetulleiksi mukaan täysivaltaisina yhteisön jäseninä ja näkyviin tehtäviin ilman vuosikausien puolueuraa. Tätäkin uusi politiikka, ja se puhuttu uusi SDP, on.
11. helmikuuta 2009 kello 11.32
Kun puhutaan kaikkien politiikasta, on mielenkiintoista miettiä historiaa. Aikanaan huomattavan suuri osa suomalaisista kuului poliittisiin puolueisiin. Niiden kyljessä toimi myös kaikenlaista kevyttä harrastustoimintaa, urheilua, teatteria, kuoroa yms. Sitä kautta moni kiinnittyi yhteiskunnalliseen liikkeeseen ja “politiikka” silloisella tavalla ymmärrettynä tuli osaksi miltei kaikkien arkea. Tämä maailma katosi pikkuhiljaa kun viihtyminen yksityistyi ja fragmentoitui.
Poliittinen toiminta kilpailee sellaisesta harvinaisesta luonnonvarasta kuin aktiivi-ikäisten ihmisten vapaa-ajasta. Tuo aika on, kuten tiedämme, kortilla. Siksi toiminnan ja osallistumisen tulisikin olla mahdollisimman tehokasta ja vaikuttavaa. Määrä ei varmastikaan ole haaste, vaan laatu.
Äänestäminen on asia erikseen. Selkeiden rintamalinjojen poistuttua politiikan suunnanvaihteluita on vaikea hahmottaa. Suomessa ongelmia lisää älytön vaalijärjestelmä. Miksi siis äänestää, erityisesti jos et ole erityisen perehtynyt tai kiinnostunut politiikan nyansseista? Uhkana on, että nyky-yhteiskuntaan suhteellisesti vähemmän kiinnittyneet eivät enää koe halua tai velvollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan ja jättävät äänestämättä, tai sitten äänestävät populisteja jotka luovat uudet jännitteet, usein sinne minne niitä on helppo luoda, riippumatta siitä kuinka todellisia tai ratkaisevia juuri ne ongelmat ovat.
17. helmikuuta 2009 kello 8.23
[...] Perustelin politiikan tärkeyttä sillä, että aikamme ongelmat ja kysymykset ilmastonmuutoksesta finanssi- ja energiakriisiin ovat suuria, monimutkaisia ja ylikansallisia. Euroopan unioni on vastaus tähän: ylikansallisiin ratkaisuihin tarvitaan ylikansallisia toimijoita. Lisäksi viimeisen vuoden tapahtumat alleviivaavat, miten tärkeä yhteisö EU on suomalaisille. Kun Venäjä ja Georgia sotivat, merkittävin ulkopuolinen voima kriisin selvittäjänä oli EU. Kun finanssikriisi sulki pankkien rahamarkkinat, Suomi saattoi kiittää euron tuomaa vakautta. [...]
28. huhtikuuta 2009 kello 9.33
Lue kotisivuni omat tekemäni ! Kiitos !