Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat pitkän linjan demarit ovat viime kuukausina ottaneet kanssani puheeksi huolensa siitä, miten toiseuden pelko leimaa julkista keskustelua niin Suomessa kuin Euroopassa. Ei tarvitse kuin katsoa edellisten EU-vaalien asetelmia tai hiljattaisten Hollannin parlamenttivaalien tulosta todetakseen, kuinka voimakkaasti nationalismi on nostanut päätään.
Suurten ikäluokkien edustajat kysyvät, johtuuko tämä kehitys ihmisten historiattomuudesta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen nationalistista ajattelua pelättiin, koska sen äärimuoto fasismi oli johtanut ennen kokemattomiin julmuuksiin. Nyt toisen maailmansodan kokeneet alkavat olla haudassa ja sotilaiden lapset eläkkeellä. Emmekö ole oppineet mitään?
Nationalismissa on kyse me-muut –jaottelussa, joka sulkee toiset ulkopuolisiksi, erilaisiksi. Me-muut –ajattelu niputtaa niin ”meidät” kuin ”muut”, leimaa ihmiset yhteen ryhmään ja unohtaa identiteetin moninaisuuden.
Sosiaalidemokraattiseen ihmisten yhdenvertaisuutta korostavaan arvopohjaan nationalistinen ihmisten jaottelu meihin ja muihin ei mahdu. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen tavoitteena ovat olleet oikeusvaltioon perustuvat tasa-arvoiset yhteiskunnat kaikkialla maailmassa. Tämä lähestymistapa maailmaan tekee monesta meistä sosiaalidemokraatin.
***
Sdp:n maahanmuuttopoliittinen ohjelma tunnistaa ja erittelee ansiokkaasti työmarkkinoidemme ongelmia. Viime viikon A-Studio antoi virolaisen muurarin kasvot ilmiölle, joka on vakava uhka yhdenvertaisuudelle: työtä teetetään ulkomaalaisilla työntekijöillä olemattomilla työehdoilla, palkat ovat kurjia ja verot jäävät hoitamatta.
Ongelman ratkaisuun liittyvissä johtopäätöksissä tarmo ja vaatimukset pitää suunnata työnantajien toimintaan ja työehtojen valvontaan. Ulkomaalainen työvoima ei ole ongelma, vaan sitä hyväksi käyttävät työnantajat ja valvomisen laiminlyövä viranomainen. Sdp:n maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa onkin lukuisia toimenpidesuosituksia tähän suuntaan ja hyvä niin.
Sen sijaan se johtopäätös ontuu, että ongelman keskeinen ratkaisu 2010-luvun EU-Suomessa olisi unionin ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työperäisen maahanmuuton byrokraattisen tarveharkinnan säilyttäminen. Tämän linjauksen taustalla henkii nationalistinen talousajattelu, jossa talous on suljettu ja työtä olemassa vakiomäärä. Suomi ei – onneksi – ole tällainen talous.
Ongelmallista linjauksessa on myös se, että sen jatkuva julkinen korostaminen puoluejohdon toimesta yhtenä puolueen maahanmuuttopolitiikan kärkenä on rakentanut tarpeetonta ja Sdp:n ihmisten yhdenvertaisuutta painottavalle aatepohjalle vierasta me–muut -asetelmaa.
***
Ihmisten jatkuva niputtaminen ja leimaaminen poliittisessa keskustelussa ryhmiin – homoiksi, mamuiksi tai pätkätyöläisiksi – ei ylipäänsä ole hedelmällistä. Se on ihmisille myös ahdistavaa – aivan kuin hänellä ei muita ominaisuuksia olisikaan! Yhteiskuntapolitiikkamme tavoite on kaikkia tasavertaisesti kohteleva lainsäädäntö. Sellaisen lainsäädännön rakentamisessa toiminta kohdistuu esimerkiksi pätkätyön teettämisen käytäntöihin, työnantajan sopimusvelvollisuuksiin ja perhelainsäädännön yhdenvertaisuuteen. Sellaisen lainsäädännön puitteissa oikeusvaltiossa elävät ovat kaikki ”meitä”.
Yhdyssanana se taas...
6 kommenttia
Hei!
Minuakin on askarruttanut demarien maahanmuuuttopolitiikassa juuri kriittinen suhtautuminen EU:n ulkopuolisiin muuttajiin, mitä sivuat osuvan kriittisesti ja oikein persuteellisesti tämän päivän Demarin kolumnissasi. Demaripuolueen ylevä historiakin edellyttäisi vähän solidaarisempaa suhtatumista maahanmuuttajiin ja yleensä vähempiosaisiin. Lähetin Demariin eilen allaolevan ja vähän suorasanaisemman mielipiteen asiasta.
Pari piirua maahanmuuttajien suuntaan
Demarien maahanmuuttokannanotossa korostetaan, että kotimaan työttömät ovat etusijalla työllistettäessä Euroopan ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia. Ajatus on kaunis, mutta sorsii ulkomaalaisia, jotka haluavat ansaita täällä leipänsä ja rikastuttaa Suomen työelämää.
Kannanottoa voisi verrata kehitysavun vastustamiseen sillä perusteella, että kotimaan köyhät ovat aina etusijalla.
Kotimaan työttömyyttä ei voida poistaa ulkomaalaistyöntekijöitä vastustamalla, siihen demareilla pitäisi olla muut keinot. Kotimaan köyhyyttä ei voida poistaa kehitysapua vastustamalla, siihenkin on muut keinot.
Soinilaisten populismia ei kannata peesata vaan tehdä omaa työtä köyhien, työttömien ja ulkomaalaistenkin hyväksi. Maahanmuuttokannanotto vaatii viilausta pari piirua maahanmuuttajien suuntaan ja solidaarisuuteen, joka on yksi tärkeimmistä puolueen perusajatuksista.
Pentti Saarikko
Helsinki
Ajatuksemme juoksee Pentti siis samalla taajuudella. Tänään sain ihan tärkeää palautetta palkansaajajärjestöpuolelta, jossa todettiin, kuinka saatavuusharkinnasta voidaan luopua, kun työelämän valvontakäytännöt kunnossa. Nyt ne eivät ole, vaan resursseja päin vastoin heikennetty. Silti ajattelen niin, että tavoite eli samat työehdot kaikille pitää pyrkiä saavuttamaan ilman me-muut -ajatteluun ja nojaavia protektionistisia käytäntöjä.
Lähipäivänä siis varmasti näemme kirjoituksesi Demarissa.
Raija, olisin sinun tapaan kovasti toivonut, että ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikassa olisi voitu tehdä joku parlamentaarinen sopimus tms eikä asian olisi annettu puoluepolisoitua. Olin itse tämän viikon Amsterdamissa töissä ja siellä on hyvin erikoinen ja outo tunnelma ja ihmiset kokevat, että muutos on ollut todella nopea.
Eiköhän tämä maahanmuuttokeskustelu ole saanut oikeaa kokoaan huikeasti ylisuuret mitat varsinkin, kun joka käänteessä vedotaan, miten vähän ulkomaalaisia meillä ja meille tulee. Saman tyyppistä asian paisuttelua oli muuten sikainfulenssan kohdalla. Siitä tehtiin oikein kauhupandemiaa. Varmasti taustalla oli lääkefirmojen halu tehdä raakaa bisnestä ihmisten pelolla. Nyt sama on käynnissä rokotteen sivuvaikutuksista. Narkolepsiatapauksia koko maassa on tuskin 20 ja nyt pannaan rokottajia viralta. Toivoisin maahanmuuttokeskusteluunkin enemmän asiallista pohdintaa ja paljon paljon vähemmän semantiikalla kohkaamista.
Pilvi,
Kirjoititte HS-raadin vastaajana 5.11., että “Miljonäärin 148. miljoona ei hetkauta kulutuskysyntää mihinkään suuntaan”. Jos sama miljoona jaettaisiin kahdenmiljoonan pienituloisimman suomalaisen kesken, siis 50 senttiä kullekin, olisi tulos sama, eli kulutuskysyntä ei heilahtaisi mihinkään suuntaan. Tohtorisnaisena toki tämän tiesittekin.
Ongelma onkin siis tuossa miljoonassa, siis ainoassa miljoonassa.
Parhain terveisin,
Teemu
Kuulostaa kyllä vähän epäilyttävältä näkemys, ettei maahanmuuttopolitiikka kuulusi kansan päätettäväksi. Juuri tällainen suhmurointi on johtanut perussuomalaisten nousuun.
Yksi paluuviite
[...] Kolumni, jossa sivutaan mm. nationalismia täällä. [...]