Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
Me eurooppalaiset olemme erilaisia. Meistä on moneksi kielinä, kulttuureina, uskontoina, heimoina ja historioina. Samalla me eurooppalaiset haluamme etsiä tapoja tehdä päätöksiä ja konkreettisia tekoja maailman hyväksi yhdessä. Miten nämä kaksi asiaa voidaan sovittaa yhteen? Miksi emme kaipaa Euroopan perutuslakia ja kansallishymniä?
Yhdyssanana se taas...
2 kommenttia
Mitä erilaisuus on – ja mitä on samanlaisuus?
Mitä erilaisuus on? Tähän kysymykseen tuntuu olevan paljon ja hyvin monenlaisia vastauksia. Kun kääntää kysymyksen toisinpäin – Mitä on samanlaisuus? – vastausta joutuukin miettimään hiukan enemmän. Tarkoittaako se, että tuo toinen on erilainen, siis sitä, että sanoja itse ei ole erilainen vaan samanlainen? Kenen kanssa samanlainen? Entä onko samanlaisuus toivottavaa? Mikä olisi kiinnostavaa, jos kaikki olisi samanlaista? Tämä toinen kysymys alkaakin herättää valtavasti lisää kysymyksiä, koska vastaukset siihen eivät tunnu kovinkaan mielekkäiltä.
Minä ainakin olen erilainen. Olen sitä monessa suhteessa esimerkiksi sisareeni, ystäviini, ammattitovereihini, naapureihini ja ties kehen verrattuna. Kukaan meistä ei ole ihan samanlainen, vaikka samanlaisuuksiakin toki löytyy. Olen onnellinen siitä, että joku ystävistäni on paljon nuorempi tai vanhempi kuin minä, että toisilla on lapsia, kun minulla itselläni ei niitä ole, että joku tanssi, joku näyttelee, joku luennoi, joku hoitaa sairaita ja vanhuksia, joku asentaa sähköjä työkseen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erilaisuushan on rikkautta. Se tuo vaihtelua, väriä ja kiinnostusta elämäämme.
Miksi erilaisuus on niin usein uhka – etenkin silloin, kun se paljastuu, näkyy tai kuuluu ulospäin? Miksi se synnyttää välttelyä, pahan puhumista, rasismia, syrjintää ja jopa sotia? Meissä on myös paljon erilaisuuksia, joita pyrimme kaikin keinoin kätkemään. Tästä koituu monelle elinikäistä ahdistusta ja pelkoa.
Mikä sitten on identiteetti? Se on osin samastumista ja itsensä tietynlaiseksi kokemista, mutta vakavimmillaan ja vaarallisimmillaan se on muiden määrittelemä ominaisuus, jossa yksi piirre nousee koko etnisen, uskonnollisen, poliittisen tai muulla tavalla määritellyn ryhmän hallitsevaksi piirteeksi. Kaikki tähän ryhmään kuuluvat voivat olla “laiskoja”, “varkaita”, “hyväksikäyttäjiä”, “naisten ja työpaikkojen viejiä” ja mitä milloinkin, mutta yleensä jotakin kielteistä. Samalla itse ollaan “puhtaita” näistä rikkomuksista. Kuitekaan mitään sellaista ryhmää ei ole olemassa, jonka yksilöt olisivat samanlaisia. Kaikki ovat kaikkialla aina erilaisia.
Nuoret haluavat ehdottomasti olla erilaisia kuin vanhempansa – mutta samalla he haluavat olla samanlaisia kuin muut nuoret. Siltkin nuorten näennäinen samanlaisuus jossakin harrastus- tai muotisuuntaukseen perustuvassa ryhmässä on vain pintaa. Jokaisen mangatytön ja -pojan rooliasun alla on erilainen nuori. Eivätkä vain nuoret, vaan myös vanhat haluavat nykyisin olla erilaisia vanhoja kuin edellisen sukupolven vanhat (anteeksi, jos ilmaus on liian suorasukainen): nyt ollaan senioreja ja harmaita panttereita. Rooleja on siis kaikenikäisillä. Nuorena kannoin ylpeästi itse tekemääni pinssiä: Olen erilainen nuori. Pian teen uuden pinssin ja lisään siihen: Nyt olen erilainen vanha!
Mitäs se Alain Touraine kysyikään: Can we live together? Mitenkä tuota ideaa eurooppalaisesta identiteetistä erilaisten kansallisten identiteettien metaidentiteettinä sitten voisi edistää niin, että me arkea elävät ihmiset pystyisimme kokemaan sen omaksemme? Kyse e ole vain kokemisesta (feling) vaan realistisista elämään vaikuttavista tekijöistä.